Cyril Pedrosa: Portugal

Cyril Pedrosan Portugal (NBM Publishing, 2017) ilmestyi viime vuonna Saara Pääkkösen suomentamana nimellä Portugali (WSOY, 2020). Olin kuitenkin jo ennättänyt hankkia omaan hyllyyni kirjan englanninkielisen käännöksen, joten sen vuoksi tässä jutussa näkyvät kuvat eivät ole suomi-käännöksestä vaan keväällä lukemastani enkku-käännöksestä. Mutta eipä kielellä väliä - Pedrosan Portugal on huikea, eräs kauneimpia lukemiani sarjakuvaromaaneja!

 

Kirjan tarina pohjaa Pedrosan omaan elämään ja hänen sukunsa vaiheisiin. Päähenkilönä on sarjakuvapiirtäjä Simon Muchat, joka kokee olevansa jumissa: omien sarjakuvien piirtäminen ei suju, muutkaan työt eivät innosta, parisuhteen kanssa on vähän niin ja näin, elämän suunta on hakusassa. Simoniin tutustutaan matkateeman kautta, kun hän reissaa sarjistapahtumaan Lissaboniin, kaukaisen serkkunsä häihin Ranskan maaseudulle, ja jälleen Portugaliin, vanhaan sukutaloon, jossa hän koettaa jälleen saada piirtämisen syrjästä kiinni. Pikku hiljaa Simon tekee matkaa myös perheensä ja oman identiteettinsä juurille, ottaa haparoivia askelia aikuisen tuntuisessa elämässä.

Pedrosan kuvitustyylistä saa hyvän käsityksen jo kansikuvasta, mutta koko sarjakuva on silmiä hivelevän tunnelmallinen, värien ja viivan juhlaa. Luin Portugalin aiemmin tänä vuonna, kun korona-arki kiristi päänupissa ja kaipasin todella suuresti matkustamista, "pois kaikesta" -fiilistä, katukahviloihin istuskelemaan, tutkimaan huolettomasti vaikkapa jotain keski-Euroopan viehättävää kaupunkia... kaikkeen tähän Portugal oli kuin täsmälääke - joka tosin pahensi matkakuumetta entisestään, mutta sen todentuntuisista ruuduista myös parhaimmillaan henki valoa ja iloa, joka lämmitti lukijan mieltä pitkään viimeisen sivun jälkeen. Tässä kuvanäyte hääjuhlien rennon riehakkaasta ilmapiiristä:

Mikään ilopilleri Portugal ei kuitenkaan ole, sillä sen yleistunnelma on kiehtova sekoitus suru- ja kaihomielisyyttä sekä lämminhenkistä toiveikkuutta. Kirjassa käsitellään hienovaraisen taitavasti, aikatasoilla leikitellen perheen ja suvun sisäisiä monimutkaisia ihmissuhteita, yhdessä ja erillään elettyjen vuosien aikana kertynyttä tauhkaa. Myös Simonin henkilökohtaiset ongelmat parisuhteessa ja muussa elämässä kulkevat mukana läpi kirjan. Erilaisten värimaailmojen kautta viestitään paljon siitä, missä mennään, ja tunteiden kirjolle on annettu ihailtavasti tilaa. Portugalin englanninkielinen käännös on n. 260 sivua pitkä, ja Simonin tarina etenee miellyttävän verkkaiseen tahtiin. On aikaa ilolle ja surulle, ja vaikka Portugaliin totisesti mahtuu dialogia, myös sanattomasti eteneville kohtauksille on tilaa.

 

 

Lopuksi muutama huomio Portugalin teksteistä. Puhekuplien mukavan pyöreähkö teksti oli olemukseltaan oikein tyylikästä ja miellytti minun silmääni. Sen sijaan muutamissa ruuduissa oli kerronnallisissa teksteissä käytetty kliinisen tylsää fonttia, josta en pitänyt laisinkaan. Hieman kummallinen ratkaisu, jos minulta kysytään, mutta toki nämä ovat makukysymyksiä. Muutoin Portugalin ulkoasua oli viimeistä piirtoa myöten lähellä täydellistä. 

Portugal on kaunis ja koskettava kunnianosoitus menneille sukupolville, vaikka sen jalat seisovat tiiviisti nykyajassa. Goodreadsiin Portugal saa minulta kirkkaat viisi tähteä, ja mieluusti olisin antanut enemmänkin, jos se vain olisi ollut mahdollista.

 

YouTubesta löytyy symppis, englanninkielinen "making-off"-videoklippi, jossa Pedrosa kertoilee kirjastaan sekä omasta ja perheensä taustasta:  

  

Goodreads: 5 tähteä

Mistä kirja minulle? Ostin omaksi

Muualla verkossa: Sarjakuvaa on luettu mm. blogeissa Kirjakko ruispellossa, Tähtivaeltajablogi. 

Sarjakuvan tietoja:

Cyril Pedrosa: Portugal (2011)

Translation by Montana Kane

NBM Publishing, 2017 

264 pages