Kirjabloggaajien joulukalenterin 19. luukku: Taru Sormusten herrasta - rakkaan kirjan uusi, uljas painos

Lahjaksi saadut villasukat ovat jalassa, käden ulottuvilla on pipareita, glögiä, vihreitä kuulia. Hiljainen joulumusiikki täyttää huoneen. On joulu ja täydellinen hetki lukea kirjaa. Mitä siis luen? Lahjaksi saatuihin kirjoihin ehdin sukeltaa myöhemmin, sillä joulun tunnelmaan pääsen parhaiten tutun suosikin kanssa, joka on lempikirjani ylitse muiden:  J. R. R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta (TSH).

Luin Tolkienin fantasiaklassikon ensimmäisen kerran kouluikäisenä, ja tarina tuntui silloin huiman jännittävältä ja pelottavalta. Tolkienin luoma rikas, monivivahteinen maailma lumosi minut täysin, ja vahva lukuelämys on kantanut aikuisiälle asti. Kun tänä vuonna saan olla mukana kirjabloggaajien perinteisessä joulukalenterissa, päätin omassa 19. päivän luukussani esitellä rakkaan (joulu)kirjani mieluisimmat luvut sekä uuden, viime kesänä ilmestyneen kuvitetun painoksen, jonka hankin itselleni joululahjaksi:

Uudessa kuvitetussa painoksessa on näyttävät kannet.

Edellinen TSH-painokseni on vuodelta 2001, jolloin sain suomenkielisen yhteisniteen joululahjaksi mieheltäni. Se on riittänyt minulle mainiosti, mutta kesällä 2014 ilmestynyt Alan Leen kuvituksella varustettu englanninkielinen yhteisnide muodostui ohittamattomaksi houkutukseksi. Tilaus nettijoulupukille, ja kirja saapui minulle tonttukyydillä juuri parahiksi tähän luukkuun.

Uusi painos juhlistaa TSH:n 60-vuotisjuhlaa, sillä kirjan ensimmäiset osat The Fellowship of the Ring ja The Two Towers julkaistiin vuonna 1954. Hankkimani painoksen alussa on esipuheita (kyllä, kaksi kappaletta), joissa kerrotaan kirjan vaiherikkaasta historiasta. Painovirhepaholainen on ollut melkoinen riesa tämän kirjan kohdalla. Uudet painokset ovat korjanneet teokseen jääneitä virheitä, mutta samalla mukaan on päässyt livahtamaan uusia pikku lipsautuksia. Vuonna 2004 ilmestyneeseen TSH:n 50-vuotisjuhlapainokseen korjauksia tehtiin 300-400 (!). Kirjan kehitysvaiheita valotetaan tarkemmin The Lord of the Rings: A Reader's Companion -kirjassa, mutta itse en ole niistä erityisen kiinnostunut. Haluan mieluummin keskittyä tarinaan enkä pikkuvirheiden tai epäjohdonmukaisuuksien etsintään.

Uusi englanninkielinen ja vanhempi suomenkielinen painos.

Luen suosikkikirjojani usein luvun sieltä, toisen täältä ja palaan tällä tavoin kirjan tunnelmiin lyhyesti piipahtaen. Taru Sormusten herrasta on tietenkin kauttaaltaan erinomainen, mutta tietyt vakituiset pistäytymispaikat olen kirjasta löytänyt ja esittelen osan niistä alla. Kuvat ovat Alan Leen kuvitusta englanninkieliseen painokseen. Heitän pienen spoilerivaroituksen täysin uudelle lukijalle, joka on kenties onnistunut välttymään TSH:n juonenkäänteiltä. Vaikka en alla ole pyrkinyt kuvaamaan juonta vaan hypähtelen kronologisesti lempiluvusta toiseen, mukana lienee jonkin tärkeä juonenkäänne. Mutta nyt, olkaa hyvä - pieni kierros Sormuksen saattueen matkassa:

 Odotettu juhla/ A Long-Expected Party (Sormuksen ritarit/The Fellowship of the Ring)

 Tästä kaikki alkaa (tai oikeastihan kaikki on alkanut jo paljon aikaisemmin...). Galdalf -velho (eräs suosikkihahmojani kirjassa) saapuu Hobittilaan ilotulitteiden kera, synttärikutsuja lähetellään ja vietetään juhla. Hobitit syövät lounasta, teetä ja päivällistä, ja ehkä muutaman välipalan. On kotoista ja mukavaa ... ja sitten illan isäntä katoaa. Kirjan aloitusluvussa on päivänpaistetta, eikä Sormuksen uhka ole edes pilvenhattara taivaalla. Aloitusluvun juhlahumu on mukavaa vastapainoa Sormusten sodan synkeimmille vaiheille.

Kontu. <3

Sumua hautakeroilla / Fog on the Barrow-Downs (Sormuksen ritarit/The Fellowship of the Ring)

Vanhan metsän tapahtumissa Frodo, Sam, Merri ja Pippin ovat jo lähteneet kotikylästään sormus mukanaan. Hautakero kuulostaa sanana hyytävältä, ja kalmankalsea on tämän luvun pieni seikkailu. Aurinkoinen Tom Bombadil pelastaa pienet hobitit pulasta, mutta Frodo ja kumppanit ehtivät saada maistiaisia Keski-Maan synkästä historiasta. Muistelen, että Tom Bombadil oli harmittavasti tiputettu pois siitä TSH-leffeversiosta, jonka aikoinaan kävin teatterissa katsomassa (eli se 'tavallinen', ei-extended-versio). Vanha metsä -jaksossa jännitystä on vielä kohtuullisen kevyesti, mutta eräät kirjan pelottavimmista hahmoista eli Mustat Ratsastajat ovat jo vilahtaneet näyttämöllä.

Lothlórien / Lothlórien (Sormuksen ritarit/The Fellowship of the Ring)
 Luvussa siirrytään Morian pimeydestä haltioiden asuinsijojen ihmeelliseen kauneuteen. Saattue on tullut ulos Morian pimeistä kaivoksista ilman yhtä tärkeää jäsentä. Valoa pimeyden keskelle tuo mithrilpaita, jonka Aragorn löytää Frodon nutun alta. "Tässäpä  on soma hobitinnahka johon voisi kääriä pikku haltiaprinssinkin." Pieni kohtaus on herttainen kaiken suuren ja hurjan keskellä. Kääpiö Gimlin ja haltia Legolasin epätavallinen ystävyys johtaa siihen, että koko seurueen silmät sidotaan ennen kuin heidät saatetaan haltioiden Valtiaan ja Valtiattaren eteen. Gimlin ja Legolasin toveruus kantaa läpi kirjan, ja heidän ystävyytensä viestii voimakkaasti omien ennakkoluulojen voittamisen tärkeydestä. Luku päättyy toteamukseen Aragornista: "Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cern Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne." Kuvaavaa kirjalle on se, että ilon ja kauneuden keskellä ovat usein myös suru ja kaiho läsnä.

Puuparta / Treebeard (Kaksi tornia/The Two Towers)

Entit ovat kirjan merkillisimpiä hahmoja. Ikivanhoja ja hitaan viisaita. Voi kunpa he löytäisivät entvaimoja! Enttien kohtalo ilman entvaimoja on aina tuntunut minusta jotenkin erityisen surulliselta. Entit ovat niin sympaattisia, että heille toivoisin parempaa. Puuparta löytää tässä luvussa entvaimojen sijaan Merrin ja Pippinin, enkä tiedä kumpi osapuolista on hämmästyneempi. Tällä kohtaamisella on kauaskantoiset seuraukset. Mm. sepitetään uusi säe: "Puolikasvuiset hobitit, asujat kolojen."

Olen kuvitellut Puuparran mielessäni enemmän puumaiseksi.

Valkoinen ratsastaja/The White Rider (Kaksi tornia/The Two Towers)

Spoileri, spoileri: Gandalf ei kuollutkaan Morian kaivoksissa. Huh! Galdalfin paluu on vaikuttava. Galdalf Harmaasta on tullut Gandalf Valkoinen, ja hänellä on ratsunaan uljas Hallavaharja. Kirjassa alkaa rytinä, ja luku päättyy enteellisesti: "'Näen suuren savun', Legolas sanoi. 'Mitä se merkinnee?' 'Taistelua ja sotaa!' Gandalf sanoi. 'Karauttakaa eteenpäin!'" 

Hylkytavaraa /Flotsam and jetsam (Kaksi tornia/The Two Towers)

Osa saattueen jäsenistä on löytänyt jälleen toisensa. Pidän tavattomasti näistä jälleennäkemisistä, joissa kerrotaan mitä seikkailuja kukin on kokenut ja huokaistaan hetki ennen seuraavaa koetusta. Tässä luvussa rupatellaan yllättäen esille ilmaantuneen piippukessun äärellä ja ruokapuoltakin on tarjolla. Syömisten esittely ei kovin montaa kertaa unohdu, kun ollaan hobittien kanssa tekemisissä. Pidän näistä ruokajutuista, sillä ne tuovat tiettyä kotoisuutta suurten ja mahtavien tapahtumien rinnalle.

Lukitarin luola/Shelob's lair (Kaksi tornia/The Two Towers)
Iljettävän Lukitarin joutuvat kohtaamaan Frodo ja Sam. Luvun tunnelma on painostava, vaara vaanii koko ajan ympärillä. "Frodo karisti pois pahoinvoinnin ja pelon ja tarrasi Samin käteen. 'Ylös!' hän henkäisi karkeasti ilman ääntä. 'Täältä se kaikki tulee, löyhkä ja vaara. Pakoon! Pian!" Mutta onneksi Frodolla on Valtiattaren lahjoittama tähtilasi, " valona kun kaikki muu valo on kaikonnut". Vaan edes tähtilasin kauneus ja hyvyys ei pelasta Frodoa Lukitarin hirvittävältä raivolta. Dramaattinen, pelkoa, vaaraa ja toimintaa täynnä oleva luku.

Juokse, juokse!!

Gondorin piiritys/The Siege of Gondor (Kuninkaan paluu/The Return of the King)

 Galdalf saa uutisia Frodosta ja Samista. Synkkien enteiden keskellä saattaa silti piillä yllättävä toivon pilkahdus, ymmärtää viisas Gandalf. Gondorin muureilla käydään hurjaa taistelua, ja koko luku on melkoista melskettä ja vauhtia. Gandalf joutuu luvun lopussa nokikkain Nazgûlien herran kanssa: "Portin takaisella aukiolla odotti vaiti ja liikkumatta Hallavaharjan selässä Gandalf; Hallavaharjan joka yksin maailman vapaista hevosista kesti tuon kauhun kavahtamatta, lujana kuin Rath Dínenin kivinen kuva." Hyvä ja paha kohtaavat jälleen, ja sitten saapuu Rohan. Vaikuttava luku.

Gondorin muureilla taistellaan.

Tuomiovuori/Mount Doom (Kuninkaan paluu/The Return of the King)

 Viimeinen tuskainen ponnistus Tuomiovuorelle. Sam ja Frodo -ressukat kömpivät ja ryömivät vähäisillä voimillaan kohti Tuomion Rotkon reunaa. Musta Ruhtinas tajuaa koko katalan juonen, joka Sormuksen tuhoamiseksi laadittiin. "No niin, Sam Gangi, loppu tuli", sanoi ääni Samin  vieressä. Ja siinä oli Frodo kalpeana ja uupuneena mutta omana itsenään; ja hänen silmissään lepäsi nyt rauha ja ei tahdon ponnistus, ei hulluus, ei pelko. Siinä oli hänen rakas isäntänsä Konnun suloisilta ajoilta." Sormuksen saattueen loppuhuipennus, mutta onneksi tarina jatkuu vielä.

Konnun puhdistus/The Scouring of the Shire (Kuninkaan paluu/The Return of the King)

Hobitit palaavat takaisin rakkaaseen Kontuun, jossa asioiden tila kaipaa muutosta, sillä paha on päässyt valloilleen jopa kaukaisessa Konnussa. Saruman kohtaa ansaitsemansa lopun, ja koko luku on sanomaltaan vahvasti 'hyvä voittaa' -tyylinen. Mukaville hobiteille toivon vain aurinkoa ja leppoisia päiviä, joten tämän luvun lukemisesta tulen aina iloiselle mielelle. Kirjan viimeistä lukua Harmaat satamat luen sen sijaan usein lähes tippa linssissä. 

"Ja laiva purjehti Suurelle Merelle ja länteen kunnes eräänä sateisena yönä Frodo tunsi viimein ilmassa suloisen tuoksun ja kuuli veden yli kantautuvaa laulua. Ja silloin hänestä tuntui samalta kuin Bombadilin talossa kun harmaa sadeverho muuttui hopeaksi ja lasiksi  ja vetäytyi pois, ja auringon ponnahtaessa taivaalle hän näki valkeat rannat ja niiden takana kaukaisen vihreän maan."

***

Toivottavasti kaikilla tätä lukevilla on jouluna mahdollisuus nauttia lukuhetkistä uuden kirjan tai jonkin tutun lempikirjan parissa. Iloista, rauhallista joulumieltä!

***

Edellinen luukku aukesi Ullan luetut kirjat -blogissa. Huomenna joulukalenterin luukku aukeaa Yöpöydän kirjat -blogissa. Linkit kaikkiin kalenterissa mukana oleviin blogeihin löytyvät Amman lukuhetki -blogista, jossa aukesi kalenterin ensimmäinen luukku.

Goodreads: 5 tähteä
Muualla verkossa: Kirjan esittely virallisessa Tolkien-kaupassa (oman kappaleeni tilasin BookDepositorystä). Bloggauksia kirjasta löytyy esimerkiksi blogeista Jokken kirjanurkka ja Morren maailma. Ja kaikkea muuta -blogissa on innostuttu TSH:n äänikirjaversiosta täällä, täällä ja täällä.  
Kirjojen tietoja: 

Englanninkielinen yhteisnide:
J. R. R. Tolkien: The Lord of the Rings (first published in one volume 1968)
Illustrated by Alan Lee
HarperCollinsPublishers, 2014
1217 pages

Suomenkielinen yhteisnide:
J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta
* Sormuksen ritarit (The Fellowship of the Ring, 1954)
Suomennos Kersti Juva ja Eila Pennanen. Runojen suomennos Panu Pekkanen.
* Kaksi tornia (The Two Towers, 1954)
Suomennos Kersti Juva ja Eila Pennanen. Runojen suomennos Panu Pekkanen.
* Kuninkaan paluu (The Return of the King, 1955)
Suomennos Kersti Juva. Runojen suomennos Panu Pekkanen.
WSOY, 2001
984 sivua