Anne Cathrine Bomann: Agathe
Anne Cathrine Bomannin Agathe (Gummerus, 2020) on niitä kirjoja, jotka ovat alkujaan ponnahtaneet menestykseen pienkustantamon siipien suojasta. Tämä on mielestäni lupauksia herättävä lähtökohta kirjalle, sillä silloin ei kenties ole odotettavissa sitä keskinkertaisinta ja tasapaksuinta juonentynkää. Näin ei käynyt tälläkään kertaa, sillä pienoisromaanin mittainen Agathe oli omalla hitaalla tavallaan viehättävä, ja kirjan tunnelmat viipyilivät pitkään mielessä. Silti taisin odottaa vielä jotain enemmän, sillä niin kaunis kirja kuin Agathe olikin, siitä jäi jollain tapaa vaisu jälkimaku. "Aika valui lävitseni niin kuin vesi virtaa hanan ruosteisesta suuttimesta, jota kukaan ei viitsi vaihtaa. Lyijynharmaana sadepäivänä olin keskustellut vailla minkäänlaista kiinnostusta seitsemän potilaan kanssa ja jäljellä oli enää yksi ennen kuin voisin lähteä kotiin." Agathen kertojana on eläkeikää lähestyvä psykiatri, joka laskee päiviä ja tunteja siihen, että pääsee eroon vastaanotost...