Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Flavia de Luce #5)

Ilmoittauduin eilen mukaan Ystävänpäivän lukumaratonille, joten nyt on sopiva hetki kaivaa luonnoksista esille kirjajuttu, jonka kirjoittelin vuodenvaihteen lukumaratonin jälkeen. Alan Bradleyn viime syksynä ilmestynyt Flavia de Luce -dekkari Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Bazar, 2016) oli erinomaista maratonluettavaa, sillä Flavian tutkimukset veivät minut taas täysin mennessään ja kirja oli nopeaa luettavaa. Lukumaraton ei tietenkään ole mikään nopeuskilpailu, mutta olen todennut että nautin itse lukumaratonista eniten silloin, kun luettavana on jotain niin vetävää, että tarinan imuun pääsee oikein kunnolla.

"Yhtäkkiä yksi kirkkoherran saarnoista tuli aivan pyytämättä mieleeni: se miten me olemme savea ja Herra meidän savenvalajamme - se oli oppitunti, joka heräsi eloon vasta nyt täällä maalaishautausmaalla. Minne tahansa katseeni käänsin, näin lautasensirpaleita muistuttavia luunpalasia, jotka heijastuivat valkoisina taskulamppuni valokeilassa.

    Se oli hämmästyttävää nähtävää, kuin olisi katsellut tiedemuseon kolmiulotteista geologista näyttelyä.

    Rauhoitu nyt, Flavia, ajattelin, nyt ei ole oikea aika ajatella mädäntymisen ihmeellisyyttä." (s. 171)

Kirjassa hautausmaalla ja kirkkorakennuksella on keskeinen rooli, sillä tapahtumat käynnistyvät Flavian löytäessä ruumiin Bishop's Laceyn suojeluspyhimyksen haudasta. Ruumis on suojeluspyhimystä tuoreempi tapaus, joten Flavia pääsee jälleen tekemään yhteistyötä paikallisen poliisin kanssa. Kirjan juonelle tosin oli mielestäni eduksi se, että poliisit olivat melko pienessä osassa tapahtumien kulussa. Enemmän kuvattiin kylän ihmisiä ja heidän salaisuuksiaan. Niitä riittää, sillä Bishop's Laceyhan aivan kuhisee salattuja pikku tapahtumia!

Eräät salatuista asioista näyttävät liittyvän Flavian äitiin. Tämä kirjasta toiseen verkkaan edennyt sivujuonipolku nytkähti kirjan loppusivuilla sen verran eteenpäin, että odottelen suurella mielenkiinnolla sarjan keväällä ilmestyvää seuraavaa osaa.

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii esimerkiksi kohtaan 41. Kannessa on eläin (lepakkohan se kannessa liitelee). Aloitin kirjan viime vuoden puolella, joten jätän kirjan pois omalta Helmet-listaltani.

***

Juttuni Flavia de Luce -sarjan aiemmista osista löytyvät täältä (sarjan kolmas osa Hopeisen hummerihaarukan tapaus jäi minulta aikanaan kesken, mutta lainasin sen viime viikolla kirjastosta. Ehkäpä siis ystävänpäivän tienookin sujuu rattoisasti Flavian seurassa):

Piiraan maku makea
Kuolema ei ole lasten leikkiä
Filminauha kohtalon käsissä

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa, tässä muutama linkkivinkki: Ullan luetut kirjat, Luetut.net, Yöpöydän kirjat ja Hurja Hassu Lukija
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: Speaking from Among the Bones (2013)
Suomennos Maija Heikinheimo
Kansi Satu Kontinen
Bazar, 2016
410 sivua