♥ Lukuvinkkejä, rakkaudella ♥

Ystävänpäivän kunniaksi kokosin tähän juttuun muutamia päivän tunnelmaan sopivia lukuvinkkejä. Kotoinen ystävänpäivämme on mukava juttu sekin, mutta itse olen aina mieltänyt Valentinuksen päivän kuuluvan rakastavaisille. Joten olkaapa hyvät, tässä muutamia teemaa sivuavia kirjoja:

Margaret Mitchell: Tuulen viemää

"Voi Scarlett, hänellä on hirveän huono maine. Hänen nimensä on Rhett Butler, ja hän on kotoisin Charlestonista, ja hänen perheensä on kaupungin hienointa väkeä, mutta he eivät tahdo olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Caro Rhett kertoi minulle hänestä viime kesänä. Hän ei ole sukua heille, mutta Caro tietää hänestä kaiken, kaikki tietävät. Hänet on karkoitettu West Pointista. Kuvittelehan! Ja sellaisten asioiden vuoksi, jotka olivat niin pahoja, ettei Caro ollut saanut kuulla niistä. Ja sitten se tyttö, jota hän ei nainut." (s. 86)

Maailmankirjallisuuden eräs suurimmista rakkausromaaneista on viime aikoina hypähdellyt eteeni siellä täällä, sillä Naisten aakkoset -haasteessa ollaan menossa Tuulen viemälle (Otava, 2008/ 1936) otollisissa kirjaimissa. Tuulen viemää on ainakin Kirjojen kamarin Katjan ja Tarukirjan Margitin suosikki, ja olenkin alkanut haikailla kirjan uudelleen lukua - ja totta kai elokuvaversion katsomista (ne puvut! Rhett! ♥)! Tuulen viemän tulinen, raivostuttavan omapäinen ja rohkea Scarlett hurmasi minut jo kauan ennen blogiaikaa, ja ensi kesänä taidan pitkästä aikaa uppoutua etelän värikkääseen ja kiihkeätempoiseen elämään.

"Frankly, my dear, I don't give a damn" - elokuvahistorian säväyttävin lausahdus?

Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen &

Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti

Rakkauden tiet ovat kirjallisuudessa moninaiset. Rakkauden äärelle voi johdattaa vaikkapa kadonnut muistikirja tai Hymy ikkunan takana -niminen romaani. Antoine Laurainin Punaisen muistikirjan nainen (WSOY, 2015) ja Nicolas Barreaun Rakkausromaanin resepti (Tammi, 2013) ovat hyvänmielen kirjoja, ajatuksella kirjoitettuja, höpsöjä ja mukaansa tempaavia tarinoita rakkaudesta. Molemmat yllättävät minut - ai, löytyy tämmöisiä nykykirjallisuuden kirjoja, joiden äärellä voin nautiskella aikuisten ihmisten ihanista rakkaustarinoista ilman kömpelöitä juonenkäänteitä tai myötähäpeän tunnetta kliseiden äärellä? Lämmin lukusuositus molemmille kirjoille.

Kathleen Winsor: Aina vain Amber

Kathleen Winsorin Aina vain Amber (Gummerus, 1987/1944) on päätynyt hyllyyni kierrätyksenä äitini kirjahyllystä. "Mahtava saaga tulisesta kaunottaresta joka valloitti kuninkaan sydämen", lupaa kirjan viehättävä etukansi. Olen lukenut kirjan nuoruudessani ja muistelen pitäneeni siitä. Tarkemmat yksityiskohdat ovat häipyneet mielestäni, mutta kirjan selailun innoittamana uskallan silti vinkata kirjaa mahdollisille uusille, muhkeista (rakkaus)romaaneista pitäville lukijoille. Historian ystävillekin suositus, sillä Amberin tarina sijoittuu 1600-luvun Englantiin.

Aina vain Amber on ensi kesän uudelleen lukulistallani yhdessä Tuulen viemän Scarlettin kanssa. Luvassa on siis 670 + 894 = 1564 sivua rakkauden sävyttämää sivua luettavaa kahden voimakastahtoisen naisen seurassa! Saapa nähdä, olenko kesän loputtua jo miehisempien tarinoiden tarpeessa. 😆

Agatha Christie: Rakkauskirjeiden salaisuus

Kirjalistan loppuun sujautan dekkarivinkin. Agatha Christien Rakkauskirjeiden salaisuus (WSOY, 1987/1925) on hupsuttelevan kevyt arvoitusleikki, jossa lukija tutustuu seikkailija Anthony Codeen. Luvassa on murhia, salakäytäviä, rakkauskirjeitä - ja rakkausjuttuja! Tämän kirjan lukeminen sai Hercule Poirotin tuntumaan kuivakkaalta puupökkelöltä. 😉

Hyvää ystävänpäivää kaikille blogissani vieraileville!

Kuva: Wikimedia Commons -palvelu: By Hamachidori - Own work, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=5286076