15. tammikuuta 2016

Rikoksia ja rakkautta

Viime viikonlopun lukuteemoinani olivat kaksi aina yhtä ajankohtaista aihetta: rikokset ja rakkaus. Rikospuolesta huolehti Agatha Christien Neiti Lemon erehtyy (WSOY, 2010) ja rakkaudesta Antoine Laurainin Punaisen muistikirjan nainen (WSOY, 2015). Laurainin kirja oli ollut minulla jo jonkin aikaa kännykkäkirjana, ja lukaisin sen sunnuntaiaamun ratoksi loppuun. Christien pariin innostuin juuri päättyneen Christie-lukuhaasteen loppukahinoiden innoittamana. Tulipa vaan perjantaina työviikon jälkeen semmoinen olo, että olisi kiva lukaista joku näppärä Poirot-dekkari. Neiti Lemonin tapaus oli sopivasti Elisa-kirjassa tarjolla (joo-o, en ole vieläkään viitsinyt tutustua kirjaston e-lainaussysteemiin). En alkanut puristaa bloggausta enää Christie-haasteeseen, mutta noin kahden päivän viiveellä tajusin, että saan kirjalla alkuun Sheferijm-blogin Kirjaherbario-haasteen. Neiti Sitruunahan se on Poirotin sihteerinä, eikös?


"Hercule Poirot henkäsi syvään.
– Suurenmoista, hän sanoi, – ja aivan – aivan kiehtovaa.
Hän oli lumoutunut. Hän loi silmänsä vuoroin neiti Lemonin ankaran paheksuviin ja rouva Hubbardin lempeisiin, murheellisiin kasvoihin.
– Onnittelen teitä, hän sanoi lämpimästi jälkimmäiselle.
Rouva Hubbard näytti pelästyneeltä.
– Mutta miksi, monsieur Poirot?
– Onnittelen teitä siksi, että teillä on näin ainutlaatuinen ja kaunis ongelma edessänne."


Neiti Lemon erehtyy oli hyvä Poirot-tarina, joskin pikku belgialainen oli lähes sivuosassa tässä kirjassa. Etualalla pyörivät Lontoon Hikkoritien opiskelija-asuntolan asukkaat, ja heitä paimentava rouva Hubbard, joka on neiti Lemonin sisar. Ensialkuun harmittomilta vaikuttavien opiskelijoiden keskuudessa jylläävät melkoiset rikolliset voimat, ja juonikuvio tihentyy mukavasti loppua kohden. Eihän Christien kirjoissa koskaan mitään tärisyttävää jännitystä ole, mutta opiskelijoiden keskinäisen suhteet, kaunat, ihastukset ja kärhämät oli vetävästi kuvattu. Jopa politiikkaa sivuttiin muutamassa sivulauseessa. Ehkäpä kaikkien sattumusten keskittyminen juuri yhteen asuntolaan on kriittisen lukijan mielestä epäuskottavaa, mutta mielestäni tämä ei ole se olennaisin kysymys tässä kirjassa.

Lukaisin kirjan parissa illassa, ja Neiti Lemon erehtyy saa minulta 4 Goodreads-tähteä. Nippelitiedon ystäville on tarjolla herkkupaloja: mikä on neiti Lemonin etunimi? Missä hänen sisarensa rouva Hubbard asui ennen asuntolan valvontapestiään? Enpäs kerro, lukekaa kirjasta. :) Ja mikä olikaan tuo ainutlaatuinen ja kaunis ongelma, joka lumosi Poirotin? Sekalainen lista asuntolassa sattuneita pikku näpistyksiä ja tuhotöitä.


"Pidän pimeydestä, joka kesällä lankeaa myöhään.
Pidän sukeltamisesta silmät auki.
Pidän nimistä Trans-Siberian Express ja Trans-Orient Express (en tule koskaan matkustamaan niillä).
Pidän Lapsang Souchong -teestä.
Pidän Tagada-mansikoista.
Pidän miesten katselemisesta rakastelun jälkeen.
Pidän Mind the gap -kylteistä Lontoon metrossa."


Antoine Laurainin Punaisen muistikirjan nainen oli minulla kesken kännykässä noin pari viikkoa. Kirjan juonikuvio ei ollut niin monimutkainen, että se olisi kärsinyt pätkissä lukemisesta: naiselta varastetaan käsilaukku, kirjakauppaa pitävä mies löytää sen, lukee naisen muistikirjan merkintöjä ja alkaa etsiä naista. Ja taitaapa mies myös hieman ihastua. Pikantti yksityiskohta: tapahtumissa vilahtaa salaperäinen Patrick Modiano, jonka voi kuulemma bongata aamuvarhaisella Luxemburg-puiston kulmilta.

Modiano ei Hämärien puotien kujan perusteella lukeudu suosikkeihini, mutta Punaisen muistikirjan nainen oli mukavan viihdyttävää luettavaa. Onnellinen, ei-imelä loppu miellytti minua, ja henkilöt olivat sen verran sympaattisia, että pidin noin puolestä välistä kirjaa peukkuja onnelliselle lopulle. Kyseessä on romanttinen kirja, ja vaikken yleensä etsiydy tämän lajityypin pariin, muistikirjanainen oli positiivinen yllätys. Aikuiseen makuun kirjoitettu love story, jota ei onneksi ole ahdettu täyteen kirjallisuusviitteitä, vaikka naista etsivä mies onkin kirjakauppias.

Goodreads: Neiti Lemon erehtyy saa 4 tähteä. Punaisen muistikirjan nainen saa 3 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Omia e-kirjaostoksia.
Muualla verkossa:
* Neiti Lemon erehtyy -kirjaa on luettu blogeissa Jokken kirjanurkka ja Kirjainten virrassa
* Punaisen muistikirjan nainen -kirjaa on luettu mm. blogeissa Hemulin kirjahylly, Mari A:n kirjablogi ja Sivutiellä
Kirjojen tietoja:

Agatha Christie: Hickory Dickory Dock (1955)
Suomennos Eila Pennanen
WSOY, 2015

Antoine Laurain: La femme au carnet rouge (2014)
Suomennos Lotta  Toivanen
WSOY, 2015

14 kommenttia:

  1. Luin tämän Punaisen muistikirjan naisen pääsiäisenä ja voi minä pidin tästä. En pidä itseäni chick-litin lukijana. Modianon läsnäolo teki vaikutuksen. Hänet kuvattiin hyvin. Minuun teki myös vaikutuksen naisen typeryys alussa. Ystäväni toimi noin ja maksoi kalliin hinnan - itsenäisen elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkän ole Chick-litin ystävä (tosin Marian Keyes on ollut yllättävän paljon minun kirjamakuuni osuva tapaus), enkä tiedä onko tämä nyt itse asiassa ihan chick-littiä... mutta tykkäsin, olipa mitä hyvänsä. :) Modiano oli minulle yllätys, en lainkaan osannut odottaa hänen ilmaantumistaan saati että pitäisin herran osuudesta kirjassa.

      Poista
    2. Keys kuuluu toki luettaviin. Samoin Bridget Jones ja Candace Bushnell. Pakkohan elämää on keventää. Nora Roberts jää väliin.

      Poista
    3. Bridget Jonesia en olekaan kokeillut kirjallisessa muodossa. Leffat ovat kyllä loistavia (paitsi sitä uusinta en ole katsonut). Nora Roberts on jäänyt minullakin väliin. Yhtä koetin lukea, mutta ei ollut lainkaan minun kirjani.

      Poista
  2. Nyt kun olen vuoden katsellut joka viikonloppu Poirot-elokuvan, niin mitä sitten katsotaan, kysynpähän vaan, ikävä tuli...nyyh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää etsiä uusi tv-mies viikonloppujen iloksi ;). Minä katsoin vaan muutaman satunnaisen Poirot-jakson, joten vieroitusoireet eivät ole olleet kovin isot... nämä kirjat kyllä houkuttelevat. Luulen että Agathan tuotantoa näkyy blogissani vielä tänäkin vuonna.

      Poista
  3. Punaisen muistikirjan nainen on tuossa hyllyssä odottamassa ja on kiva kuulla, että se on vallan luettava.

    Poirot viihdyttää edelleen minuakin. Christie-juhlavuosi jätti miehen elämääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kannattaa ehdottomasti lukea Laurainin kirja. Se oli mukavan kevyt, muttei silti mitään huttuhöttöä.

      Poista
  4. Itsekin välttelin kirjaston e-kirjatoimintoa, sillä en omista lukulaitetta moiseen ja läppäriltä en halua lukea, mutta yhden kirjan kohdalla jouduin turvautumaan siihen ja totesin helpoksi. Melkein tekisi mieli hankkia sellainen laite nyt... Ainakin omassa kirjastossani myös varaaminen on tehty helpoksi (ja kahden viikon lukuaika pakottaa lukemaan kirjan heti), eikä kirja myöskään jää laitteelle tilaa viemään.

    Tuo Punaisen muistikirjan nainen kuulostaa myös kivalta kirjalta, jos joskus kaipaa romantiikkaa. Olen vain aika skeptinen useimpien genren edustajien suhteen, joten niitä ei tule oikein edes etsittyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään usko, että kirjaston e-systeemi on vaikea, mutta en vaan ole laiskuuttani viitsinyt alkaa siihen perehtymään. Kirjoja tuntuu olevan pinossa muutenkin aivan riittävästi. :) Joululomalla Oulun kirjaston järjestelmät olivat harmillisesti kiinni päivityksen vuoksi, vaikka silloin minulla olisi ollut hyvää aikaa kokeilla e-lainausta. Pitää nyt ottaa ihan kevään todo-listalle tuo e-lainan kokeilu. :)

      Romantiikka ei todellakaan ole minun omin genreni, mutta Laurainin kirjaa oli kiva lukea. Se oli aika hillitty ja aikuismainen. :)

      Poista
  5. Hienosti hoksittu. Onnea kasvionkeruuseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tästä se lähtee! Minulla on jo seuraavakin kirja lukupinossa. :)

      Poista
  6. Tämä neiti Sitruuna juttu oli kyllä hieno oivallus Herbarioon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kesti vaan hetken ennen kuin huomasin, mitä olin lukenut. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...