#satasuomalaista2017: #5 Musta jää ja #6 korunäyttely

Kulttuurihaaste 100 suomalaista on edennyt tähän asti blogissani kirjojen voimin, mutta nyt seuraa vuoden ensimmäinen kotimainen elokuva ja näyttelykäynti:

Petri Kotwican ohjaama parisuhdedraama Musta jää sai ensi-iltansa kymmenen vuotta sitten, ja kävin katsomassa leffan ihan teatterissa asti. Tykkäsin näkemästäni, ja sattumalta leffa valikoitui uusintakatseluun tammikuussa. Työpaikallani on pieni DVD-lainaushylly, jonka tarjonnasta bongasin vanhan suosikkini. Outi Mäenpää on eräs lempinäyttelijöistäni, ja oli mukavaa aloittaa kotimainen leffavuosi vuosien takaisella hyväksi havaitulla elokuvalla. 

Mäenpään, Ria Katajan ja Martti Suosalon kolmiodraama toimii edelleen, ja leffan todellinen tähti on ehdottomasti Mäenpää. Tässä on nainen, joka näyttelee parhaimmillaan vain silmillään - niistä välittyy tunnemyrskyjä, jäätävää vihaa ja rakkautta. Elokuvan aloituskohtauksesta on pätkä alle linkkaamassani trailerissa, ja se on eräs suosikkikohtauksistani: taustalla soi mahtipontinen Apocalyptica, nuori nainen pyöräilee keskellä talvea jossain syrjäseudulla ja vakoilee isossa talossa asuvan pariskunnan juhlapäivää. Miten tähän on tultu, mistä kaikki alkoi? Jos mustasukkaisuusdraamat kiinnostavat, Musta jää on katsomisen arvoinen. 

Virtuaalisia tähtiä Musta jää saa 4 / 5.

Pohjois-Pohjanmaan museossa on parhaillaan Kalevala Korun 80-vuotisjuhlanäyttely, ja kävin viikonloppuna tutustumassa näyttelyyn. Minulla on muutamia Kalevala Korun kaulakoruja (en käytä sormusten lisäksi juuri muita kuin kaulakoruja, rannekellon käyttökin on jäänyt), ja korumerkin kauniin yksinkertaiset mallit vetoavat omaan makuuni. Näyttely siis kiinnosti minua kovasti, ja sainpa puoliväkisin houkuteltua miehenikin mukaan. 😏

Näyttelyssä on esillä - koruja. Vitriinejä riittää tutustuttavaksi, ja koruista on myös kerrottu taustoja. Alla olevassa kuvassa näkyy Kuutar-riipus, joka on muistini mukaan ensimmäinen lahjaksi saamani Kalevala Koru.

Näyttelystä jäi erityisesti mieleeni muutaman vuoden takainen euroviisupuku ja siihen kuuluvat korut. Pukua kantoi Hanna Pakarinen, ja laulu oli...? Hopeiset, näyttävät korut tuovat dramatiikan tuntua mustaan pukuun, ja lopputulos näyttää mielestäni edelleen upealta.

Minulle tämä oli elämäni ensimmäinen korunäyttely, ja kokemus oli mielenkiintoinen. Vaikka näyttely oli pienempi kuin odotin, korujen määrä aiheutti silti jonkinlaista turtumusta. Ah, ai tuommoinen ja tuommoinen, mitäs näkyy seuraavaksi... tuttu museoähkyefekti iski siis myös kauniiden korujen keskellä. :)

Näyttely on avoinna 4.3.2017 asti, joten siihen ehtii vielä tutustumaan. [Edit:] "Näyttely on esillä vuoden 2017 ajan Oulun lisäksi Jyväskylässä, Kuopiossa, pääkaupunkiseudulla, Rovaniemellä ja siirtyy vuonna 2018 Lappeenrantaan."