Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä

Alan Bradleyn Filminauha kohtalon käsissä (Bazar, 2016) uudisti tuttavuuteni Flavia de Lucen kanssa. Edellinen suomennos Hopeisen hummerihaarukan tapaus jäi minulla kesken, sillä kirja ei muutaman kymmenen sivun jälkeen lähtenyt ollenkaan vetämään. Sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta pidin aika lailla (Piiraan maku makea ja Kuolema ei ole lasten leikkiä), joten olipa mukavaa, että heti Filminauha-kirjan alkusivuilta asti pääsin samanlaisiin lukutunnelmiin kuin sarjan alkupään kirjojen kanssa.


"Kylmänkosteat usvakiehkurat nousivat jään ylle kuin ruumiista irronneet levottomat henget. Ilmassa liikahteli utuharsoa.
    Kiitäessäni pitkää muotokuvagalleriaa päästä päähän luistinten hopeanväriset terät suhahtelivat surullisesti kuin teurastajanveitsi tahkolla. Jääpinnan alla jalopuisen parketin monimutkainen kuviointi erottui selvästi, vaikka diffraktion takia värit olivatkin himmeät.
  Olin pihistänyt hovimestarin komerosta kaksitoista tusinaa kynttilää, jotka nyt lepattivat vanhoissa kynttiläkruunuissa hurjan menoni synnyttämässä ilmavirrassa. Luistelin huonetta ympäri ja ympäri, päästä päähän ja taas takaisin. Vedin pistelevää ilmaa syvälle keuhkoihin ja puhalsin sen sitten ulos pieninä hopeisina höyrypilvinä." (s. 9)

Näin alkaa Filminauha kohtalon käsissä. Flavian muotokuvagalleriaan tekemällä luistinradalla ei ole kirjassa muuta virkaa kuin olla avauskohtauksen näyttämönä, mutta de Lucen hitaasti rappeutuva kartano viehättää minua siinä määrin, että luen mieluusti Flavia omalaatuisista puuhailuista talon uumenissa. Avauskohtaus kuvastaa hienosti Flavia-dekkareita: tunnelmaa luodaan pikku tapahtumilla ja Flavian pisteliään sähäkällä luonteella, ja varsinainen rikos tapahtuu sitten kun on tapahtuakseen. Englantilaiselle 1950-luvun maaseudulle sijoittuva sarja on niin kaukana noir-dekkareista kuin vain olla voi.

Filminauha-kirjan tapahtumat käynnistyvät, kun Flavian isä kertoo vuokranneensa talon elokuvaryhmälle. Perheen rahatilanne ei näköjään ole sarjan alkuvaiheista kohentunut, ja filmiryhmän saapuminen helpottaa perheen tilannetta verojen maksun suhteen. Filmiporukan tähtenä häärii kuuluisuus nimeltä Phyllis Wyvern, ja poppoo saa aikaa hämmennystä ja säpinää pikkukylässä jo ennen viikatemiehen vierailua.

Filmaattista meininkiä oli kiva seurata, mutta oikeastaan odotin sarjan ollessa jo näin pitkällä saavani hieman tietoa Flavian kuolleesta äidistä ja perheen mahdollisista salaisuuksista. Jotenkin sarja on viritellyt odotuksia sitä kohtaan, että jotain paljastuksia kenties on luvassa. Mutta ehkä olen kuvitellut omiani? Missään nimessä tämä osa ei vastaa kysymyksiin (muttei toisaalta myöskään herättele uusia kysymyksiä), mutta viihdyttävää luettavaa Filminauha kohtalon käsissä silti on. Goodreadsiin kolme tähteä, ja lukusuositus myös heille, joita dekkarit eivät yleensä innosta.

***
Kirjassa on elokuvaan liittyvää toimintaa, joten saan Bradleyn kirjasta pisteen Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen. Varsinaisen elokuvan tekoon ei oikeastaan ehditä laisinkaan, mutta kirjassa mm. katsotaan vanhoja leffoja yön pimeinä tunteina ja ihastellaan ikinuoren Phyllis-tähden vetovoimaa.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa. Tässä muutama linkkivinkki: Cats, books & me, Kasoittain kirjoja, Hurja Hassu Lukija ja Kirjasähkökäyrä.
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: I Am Half-Sick of Shadows (2011)
Suomennos Maija Heikinheimo
Bazar, 2016
317 sivua

Kommentit

  1. Harmi, että Hopeisen hummerihaarukan tapaus ei innostanut lukemaan... no näitä Flavia-kirjoja on tulossa vielä aika monta :)
    Olipa hyvä, että huomasit nuo elokuvajutut, voin minäkin liittää kirjan sinun haasteeseesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on leppoisa dekkarisarja, joten hyvä kun osia riittää. :) Joo, tämähän käy oikein mainiosti tuohon minun elokuvahaasteeseen. Siellä oli yhtenä kohtana kirjat, joissa on mukana jotain elokuviin liittyvää toimintaa. Kyllä tässä sen verran leffojen ympärillä pöyritään, että kirja sopii haasteeseen mukaan. :)

      Poista
  2. Jännä nähdä mihin suuntaan sarja tästä kehittyy, kun uutuudenviehätys alkaa hävitä. Tähän mennessä olen ainakin kaikista tykännyt paljon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että oma uutuudenviehätykseni meni jo. :) Vähän jäin kaipaamaan jotain uutta virettä tähän osaan, mutta ihan kivahan tämä oli näinkin. Ja aion ehdottomasti kokeilla syksyn uutta suomennosta.

      Poista
  3. Minullekin sarjan kolmas osa on ollut tähän mennessä heikoin, vaikka ihan hyvä olikin. Tästä taas pidin kovastikin, oli sitä ihanaa vanhan ajan tunnelmaa :) Saa tosiaan nähdä mihin sarja kulkeutuu, syksyllähän saadaankin jo taas uusi suomennos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua harmitti jättää se kesken, mutta jotenkin kun kirja ei yhtään innostanut niin en viitsinyt pakollakaan lukea. Onneksi mitään olennaista ei näytä menneen ohi. :)

      Poista
  4. Pidin ensimmäisestä osasta ja Hummerihaarukasta. Tämän olisin voinut jopa keskeyttää. En innostunut ollenkaan. En ole varma jatkanko enää sarjan parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taas sarjan kakkososa ja tämä filmikirja ovat olleet parhaat kirjat. :) Flavia on ollut minulle semmoinen leppoisa, harmiton dekkarisarja, ja varmaan uudet osat tulee kokeiltua jatkossakin. Onneksi dekkarisarjoja riittää. Jos yhteen kiinnostus lopahtaa, uusia on kyllä jonoksi asti tilalle. :)

      Poista
  5. Minusta tämä oli niin söötti :) Jos samankaltaista luettavaa etsii, luulisin, että The Case of the Missing Marquess voisi olla hyvä.Lainasin sen juuri ja vähän selasin, ja hyvältä vaikutti. Löysin kirjan Goodreadsista ja lähetin kirjastolle hankintapyynnön - ja kas, se oli otettu kokoelmiin! :D En sitten tiedä, millainen lukukokemus siitä muodostuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Flavia todellakin melkoisen hurmaava tapaus. :) Kiitos lukuvinkistä, tämmöisiä leppoisampia dekkarisarjoja on välilä tosi mukavaa lukea, joten otan tuon ehdottomasi kirjan lukulistalle. Sitä näkyy olevan yksi kappale Oulun kirjastossa, ja joku lukee sitä parhaillaan. :)

      Poista
  6. Flavian äidistä oli jonkin verran lisää tuossa sinulta keskenjääneessä teoksessa. Mm. Haviland myy niin postimerkkejä kuin perhehopeita rahapulassaan ja Flavia löytää naapurikylältä taiteilijan, jolla on ollut Harrietin tilaama maalaus 10 vuotta odottamassa.

    Minäkin jäin kaipaamaan tältä osalta lisää de Lucejen salaisuuden avammista, sillä tosiaan, neljä osaa on sen ympärillä jo pyöritty. Kehitinkin tätä lukiessani omia päätelmiäni Harrietista ja siitä, miksi Flavia on sisartensa silmätikku.

    Laitoin heti varaukseen seuraavankin suomennetun osan, sillä Flaviassa on jotain koukuttavaa. En muista, kysyinkö jo aikaisemmin oletko lukenut sellaisia teoksia kuin Hiljaisuus soi h-mollissa (Mari Strachan) ja Luonnonlapsi Calpurnia Tate (Jacqueline Kelly). Molemmissa on hieman Flavian kaltainen päähenkilö. Ja jotain samaa on myös Jennifer Vanderbesin Pääsiäissaari-teoksessa, vaikka sinnä henkilöt ovatkin vanhempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, pitänee ehkä kokeilla jossain vaiheessa tuota kesken jäänyttä uudelleen. Ja olisi mukavaa lukea tämä sarja järjestyksessä alusta asti. Taisin muistaakseni aloittaa lukemisen osasta kaksi, mutta onneksi pääsin hyvin mukaan.

      H-molli -kirjan olen lukenut ja tykkäsin siitä, vaikka muistaakseni taisin kaivata vähän lisää outoutta kirjaan. :) Pääsiäissaari minulla on hyllyssä, olisinkohan saanut sen juuri sinulta :D. Kiitos kirjavinkeistä! Luonnonlapsi-kirja on minulle aivan uusi nimi, pitääpäs katsastaa tuo.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.