Hiiriä, miehiä ja ihmisiä

Helmet-haasteessa on ollut tänä vuonna mukana kohta, joka ensi alkuun vaikutti helpohkolta mutta osoittautui yllättävän vaikeaksi: 47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet. Kirjapareja olen vuoden mittaan löytänyt useampiakin, mutta niiden kohdalla on lopulta ollut aina sama pulma eli parin toinen kirja ei ole lukuhaluja herätellyt. Viimein löysin sopivat kirjat aivan sattumalta eli omien kirjojen lukuhaasteen tiimoilta kuuntelin Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä -kirjaa ja kas, siellähän päähenkilö lukee John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä -romaania.

 Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (Otava, 2014; lukija Aku Laitinen)

Olli Jalosella on oma vankka lukijakuntansa, mutta en ole oikein saanut itseäni innostumaan hänen tuotannostaan (enkä ole kai suuremmin yrittänytkään). Jostain syystä olen kuitenkin kliksutellut Miehiä ja ihmisiä -äänikirjan Elisa Kirjasta itselleni, varmaankin jostain huippuhyvästä tarjouksesta. Aika pitkään kirja sai odotella kuuntelua, mutta kannatti odottaa juuri tähän syksyyn. Kesäinen nuoruudenkuvuas oli näet kuin auringonsäde kuulokkeiden kautta nautittuna.

Kirjan kertojahahmona on 17-vuotias nuori mies, joka 1970-luvun kesässä miettii suuntaa elämälleen. Isän vakava sairastuminen ajaa miehenalun töihin peltifirmaan, mutta mieltä painaa mitä tehdä opintojen kanssa. Onko varaa enää jatkaa niitä, vaikka hyvin on mennyt ja opettaja kannustaa lähtemään vaihtoon? Paljon muutakin mahtuu tuohon henkisen kasvun kesään: ystävyyttä, laittomia radiolähetyksiä, rakkautta, perhesalaisuuksia. Kirja kasvaa myös laajempiin mittoihin, sillä suomalaisen yhteiskunnan kyllä tunnistaa kirjan sivuilta. Kaiken kaikkiaan Miehiä ja ihmisiä oli todella sympaattinen kirja, jonka päähenkilöstä kuulisin jatkossa mieluusti lisääkin. Goodreadsiin Jalosen kirja saa minulta neljä tähteä.

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjakaapin kummitus, Donne moibilen kirjat, Luettua elämää

Lukuhaasteet: Helmet-haasteen lisäksi osallistun kirjalla Kirjahyllyn aarteet 2 -haasteeseen. 

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä (Tammi, 1937/2014; suom. Jouko Linturi)

Steinbeck on minulle aavistuksen tutumpi kirjailija kuin Jalonen. Tiesin odottaa laadukasta proosaa, mutta mikään huippukirja Hiiriä ja ihmisiä ei minulle ollut. Steinbeckin teksti on toki sujuvaa ja henkilökuvaus eläväistä, mutta Yhdysvaltojen 30-luvun maaseudulle sijoittuva tarina kahdesta kiertävästä työmiehestä jäi aihepiirinsä puolesta etäiseksi. 

Jos ajankuva kiinnostaa, kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Köyhän maaseudun olot, miesten taistelu elantonsa puolesta ja ihmissuhteiden kärjistyminen niukoissa oloissa - näitä Steinbeck kuvaa hienosti. Kansiliepeessä kirjan kerrotaan olleen kirjailijan läpimurtoteos, enkä ihmettele tätä laisinkaan. Pienoisromaanin mittoihin mahtuva kirja on varmasti koskettanut heitä, joilla on ollut ajallista tai paikallista sidettä romaanin kuvaamaan aikaan. Minulta Hiiriä ja ihmisiä saa Goodreadsiin kolme tähteä.

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkka, Tarukirja, Unelmien aika

Lukuhaasteet: Osallsitun kirjalla Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haasteeseen, jossa kirja sopii kohtaan 10. Lama-ajasta kertova kirja.