John Steinbeck: Routakuun aika
John Steinbeckin Routakuun aika -kirjalla (Tammi, 2016) on kiinnostava historia, jota valotetaan kirjan kansiliepeessä. Steinbeck kirjoitti Routakuun ajan osallistuakseen kirjallisella saralla natsismin vastaiseen taisteluun. Vuonna 1942 ilmestynyt kirja joutui kiellettyjen kirjojen listalle siellä, missä natsit olivat vallassa, mutta siitä huolimatta Steinbeckin kirja nousi suosituksi propagandakirjaksi valloitetussa Länsi-Euroopassa. Kirjan luettuani en tätä ihmettele. Routakuun aika ei mainitse natseja nimeltä, ei sijoitu mihinkään nimettyyn valtioon mutta kirjan tarinassa valloittajien valta ja sen vastustaminen on voimakkaasti läsnä.
Kiinnostuin Routakuun ajasta nimenomaan siksi, että kirjan on kirjoittanut John Steinbeck. Historiani Steinbeckin kanssa on lyhyt, vain kahden kirjan mittainen, mutta niistä toinen oli hienon hieno Tyytymättömyyden talvi ja toinen ei-niin-innostava Helmi. Talvisen kirjan kerronta teki minuun vaikutuksen, ja sen jälkilämmössä halusin ehdottomasti kokeilla Steinbeckin kirjan uutta painosta (Routakuun aika on ilmestynyt suomeksi vuonna 1989 kirjakerhokirjana). Sotaa koskettelevat aiheet eivät kuulu suosikkeihin, mutta Steinbeckin kohdalla päätin rohkaistua. Se kannatti, sillä Routakuun aika on hieno kirja.
"Kello kymmenen neljäkymmentäviisi kaikki oli ohi. Kaupunki oli miehitetty, puolustajat löyty ja sota sodittu. Miehittäjä oli valmistautunut tähän operaatioon yhtä huolellisesti kuin toisiin, suurempiin. Tänä sunnuntaiaamuna postimestari ja poliisimestari olivat lähteneet kalaan pidetyn kauppias Corellin veneellä. Hän oli lainannunt heille merikelpoisen purtensa koko päiväksi. Postimestari ja poliisimestari olivat usean kilometrin päässä ulapalla kun pieni tumma maihinnousualus täynnä miehiä ohitti heidät äänettömästi. Asia kuului ehdottomasti heille kaupungin virkamiehinä, ja kaksikko käänsi kaulan kohti rantaa, mutta pataljoona oli tietysti jo otttanut vallan kaupungissa kun he vihdoin pääsivät satamaan." (s. 7)
Näin alkaa Routakuun aika. Valloittajat ovat saapuneet kaupunkiin, ja heitä johtaa eversti Lanser. Hän pyrkii siihen, että elämä valloitetussa kaupungissa sujuisi rauhallisesti valloittajista huolimatta. Eversti Lanser on määrätty ottamaan haltuunsa hiilikaivos, sillä sen tuotantoa tarvitaan valloittajan muissa sotaponnisteluissa. Kaupunki asettuu hiljaiseen vastarintaan, joka lopulta ryöpsähtää ulos hiljaisuudestaan. Ilmapiiri valloittajien ja heidän alaisuudessaan toimivien ihmisten ympärillä kiristyy hetki hetkeltä, ja sen kuvaamisessa Steinbeck on taitava. Tyytymättömyyden talvi -kirjasta muistamani kerronnan vire on läsnä tässäkin kirjassa: tietynlaisen kepeyden verhon takaa kerrotaan vakavista asioista ja kuvataan tarkkanäköisesti moninaisia ihmisluonteita. Tämä yhdistelmä on tärkein syy siihen, miksi Steinbeck on vaivihkaa hiipinyt suosikkikirjailijoideni listalle.
Routakuun ajan kiihkottomuus miellytti minua. Kirjassa on sanoma, sehän on selvää, mutta kerronta ei alleviivaa räikeästi. Melko pienen ydinhenkilöjoukon käyttäytymisen kautta Routakuun aika tuo esille tapoja, joilla tavalliset ihmiset voivat seistä omien arvojensa takana vihollisen läsnäolosta huolimatta. Kirja saa myös vihollisen näyttämään lähes inhimilliseltä, ja everti Lanserin hahmon kautta tuodaan julki vihollisen päässä sinkoilevia ristiriitaisia ajatuksia sodan olemuksesta ja sen oikeutuksesta.
Vaikka Routakuun aika on kirjoitettu tiettyä vihollista ja ajanjaksoa silmällä pitäen, se on mielestäni ajaton tarina, joka on kestänyt aikaa. Steinbeckin ystäville suosittelen kirjaa erityisen lämpimästi, ja jollei kirjailija ole vielä tuttu, tästä lyhyestä kirjasta on hyvä aloittaa matka Steinbeckin tuotantoon. Minä jatkan matkaani Steinbeckin kanssa vinkillä, jonka löysin eilen Tahaton lueskelija -blogista.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Pyysin arvostelukappaleen. Kiitos kustantajalle!
Kirjan tietoja:
John Steinbeck: The Moon is Down (1942)
Suomennos Pirkko Talvio-Jaatinen
Tammi, 2016 (Keltainen kirjasto nro 468)
149 sivua
Steinbeck kuvaa varmaotteisesti, eikä yksisilmäisesti sekä miehitettyjen että miehittäjäin moraalista dilemmaa siteeraten kaikenkertovasti Sokrateen puolustuspuhetta:" Miehen, joka on edes jonkin arvoinen, ei tule laskelmoida elossa pysymisen tai kuolemisen mahdollisuutta; hänen tulee vain tarkastella tekeekö oikein vain väärin".... Vaikkei lukeudu kirjailijan pääteoksiin, vahva ja rohkea puheenvuoro, oiva teos:)
VastaaPoistaSteinbeckilla on sana hallussaan, ja kirja tuo hienosti esille ihmisten ristiriitaisia tunteita sodan edessä. En oikeastaan lue mieluusti sotaa käsitteleviä kirjoja, mutta tämä oli hyvä, ajattalemisen aihetta antava kirja.
PoistaVihan hedelmien myötä minäkin lämpenin Steinbeckille ja monta kiinnostavan kuuloista teosta vielä onneksi lukematta (kuten tämä).
VastaaPoistaVihan hedelmät on minulla vielä lukematta, mutta aion sen kyllä ehdottomasti lukea. Steinbeckiä on onneksi suomennettu runsaasti, lukemista riittää kun on tosiaan vasta kolme luettuna tämän Routakuun jälkeen. :)
PoistaMinua alkoi kiinnostaa myös tuo Tahattoman lueskelijan esittelemä kirja. Routakuun aika on vieras minulle, olen varmaan sen joskus todennutkin. Olen pitänyt monista Steinbeckin kijoista. Torstai on toivoa täynnä, Hiiriä ja ihmisiä ovat hienoja.
VastaaPoistaJuu, laitoin sen jo varaukseen, ja kirja taitaa olla matkalla lähikirjastooni. :) Steinbeck on hiipinyt suosikkilistalleni, joten on kiva löytää lukuvinkkejä häneltä. Tätä Routakuuta suosittelen sinulle. On hieno, lyhyt kirja, kannattaa tutustua.
PoistaRoutakuun ajan ensimmäiseen suomenkieliseen painokseen sisältyy suomentaja Pirkko Talvio-Jaatisen esipuhe, hieno johdatus koko Steinbeckin tuotantoon. Päätän nyt olla laiska ja kirjakauppatarkistuskäynnin sijaan kysyä sinulta, mikä oli esipuheen kohtalo uusintapainoksessa. (Samalla muistelisin, ettei Keltaisen kirjaston formaattiin taida kuulua laisinkaan sen enempää esi- kuin jälkipuheitakaan, mitä pidän vahinkona.)
VastaaPoistaEsipuhetta kirjassa ei ole, mikä kuulostaa todella valitettavalta. Olisin erittäin mielelläni lukenut katsauksen Steinbeckin tuotantoon. Esi-ja jälkipuheet ovat parhaimmillaan antoisia, vaikka tapanani onkin lukea ne vasta kirjan lukemisen jälkeen.
PoistaEn ole tätä Steinbeckia lukenut, sen sijaan Ullan mainitsemista Monterey-aiheiset kirjat luin joskus nuorena poitsuna ja tykkäsin silloin kovasti eli Ystävyyden talo, Torstai on toivoa täynnä ja Hyvien ihmisten juhla.
VastaaPoistaMiehitysaika ei tosiaankaan taida olla mikään paikoilleen jähmettynyt tilanne vaan ihmiset voivat toimia miehitetyssä maassa monin tavoin miehittäjää vastaan.
Ystävyyden talo on mennyt minulta ohi, mutta nuo pari muuta Monterey-kirjaa olen laittanut nimen tasolla muistiin. :) Ainakaan tässä Routakuun ajassa tilanne ei ollut jähmettynyt, vaikkei kirja toisaalta ollut ylettömän toiminnallinen. Tykkäsin kyllä siitä, että kirjassa keskityttiin enempi ihmisten mielessä tapahtuvaan myllerrykseen eli mikään hurja sotaromaani kirja ei ole.
PoistaLuin viime vuonna toisen Steinbeckini, Hiiriä ja ihmisiä. Steinbeckin kynänjälki miellyttää kovasti, joten kyllä tämä Routakuun aikaankin pitää lukea. Voi olla, että ensin tartun Vihan hedelmiin tai Eedenistä itään -teokseen.
VastaaPoistaSinulle on haaste blogissani: http://www.kannestakanteen.com/2016/02/viiden-kirjan-haaste.html :-)
Olisipa kiva kuulla, mitä pidät tästä. Steinbeckiä näkee niin harvoin blogijutuissa, että kiva jos joku innostuu tästä uutukaisesta (tai uudelleen julkaisusta, jos tarkkoja ollaan).
PoistaKiitokset mukavasta haasteesta, mutta ehdin jo tekemään sen. Minun viisi kirjaani löytyvät täältä: http://oksanhyllylta.blogspot.com/2016/01/viiden-kirjan-haaste.html
Tämä oli kyllä hieno kirja, bloggaus tulossa minullakin. Steinbeckiä on tullut luettua turhan vähän.
VastaaPoistaOnpa mukavaa, että valitsit tämän luettavaksi. Steinbeck ansaitsisi enemmän blogihuomiota. :) Todella hienoa, että tästä kirjasta tuli uusintapainos. Tuskin olisin tätä muutoin löytänyt.
Poista