Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken
Daniela Krienin Vielä joskus kerromme kaiken (Gummerus, 2014) on kesän, nuoruuden ja intohimon sävyttämä romaani. Kirjan tapahtumat sijoittuvat entisen DDR:n alueelle, maaseudulle jossa 16-vuotias Maria asuu poikaystävänsä Johanneksen vanhempien maatilalla. Kesä 1990 on muutosten aikaa: DDR vaipuu historiaan, sukulaiset muurin takaa tulevat kylään vuosien erossa olon jälkeen ja Marian tunne-elämä joutuu mullistusten keskelle, kun naapuritilan nelikymppinen Henner alkaa kiehtoa nuorta Mariaa. Maailma avartuu monin tavoin.
"Nyt on heinäkuu ja meillä on länsirahaa. Ei ole satanut kertaakaan, ensimmäinen heinäsato on korjattu, Johanneksella on koulu käytynä ja hyvä ylioppilastodistus taskussa. Hän sai ylioppilaslahjaksi rahaa vanhemmiltaan, äidinpuoleisilta isovanhemmiltaan ja Friedalta. Friedalta suurimman summan. Päätimme lähteä käymään Münchenissä; siitä tulee minun toinen matkani länsipuolelle." (s.30)
"Nyt on heinäkuu ja meillä on länsirahaa. Ei ole satanut kertaakaan, ensimmäinen heinäsato on korjattu, Johanneksella on koulu käytynä ja hyvä ylioppilastodistus taskussa. Hän sai ylioppilaslahjaksi rahaa vanhemmiltaan, äidinpuoleisilta isovanhemmiltaan ja Friedalta. Friedalta suurimman summan. Päätimme lähteä käymään Münchenissä; siitä tulee minun toinen matkani länsipuolelle." (s.30)
Pidin Krienin kirjasta valtavasti. Taidan odottaa talven päättymistä niin innokkaasti, että kesäiset kirjat tuntuvat juuri nyt erityisen viehättäviltä. Marian kesän tuoksu tuntui tulevan kotisohvalle asti, ja vaikka kirjan loppu oli liian dramaattinen minun makuuni, tapahtumissa sekoittuivat sopivassa suhteessa Marian henkilökohtaiset järistykset ja poliittiset muutokset.
DDR:n romahtamisen vaikutuksia tavallisen ihmisen elämään ei käsitellä luonnoimalla, vaan aihepiiri on taitavasti punottu romanttisemman juoniaineksen sekaan. Eikä se romanttisempi puoli - onneksi - ollut äitelän imelää, vaan Krien onnistui välittämään nuoruuden ja kokemuksen yhteentörmäyksen koko tunnekirjon ilman teennäistä vaikutelmaa. Toisaalta, jos kyseisen ajanjakson historiapuoli kiinnostaa enemmän kuin rakkauden viritelmät, kannattanee valita joku toinen kirja luettavaksi. Krienin kirjassa Marian rakkauselämän nousut ja laskut valtaavat auttamatta pääroolin.
DDR:n romahtamisen vaikutuksia tavallisen ihmisen elämään ei käsitellä luonnoimalla, vaan aihepiiri on taitavasti punottu romanttisemman juoniaineksen sekaan. Eikä se romanttisempi puoli - onneksi - ollut äitelän imelää, vaan Krien onnistui välittämään nuoruuden ja kokemuksen yhteentörmäyksen koko tunnekirjon ilman teennäistä vaikutelmaa. Toisaalta, jos kyseisen ajanjakson historiapuoli kiinnostaa enemmän kuin rakkauden viritelmät, kannattanee valita joku toinen kirja luettavaksi. Krienin kirjassa Marian rakkauselämän nousut ja laskut valtaavat auttamatta pääroolin.
Vielä joskus kerromme kaiken on loistava kesäkirja, joka sopii luettavaksi myös talvisen kylmyyden keskellä. Löysin kirjan Oulun kaupunginkirjaston käännöskirjapassin listalta. Olipa hieno valinta passikirjaksi. Epäilen nimittäin, että ilman vinkkiä en olisi hoksannut tarttua Krienin kirjaan.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Luettua elämää, Reader, why did I marry him?, Sabinan knalli ja Mari A:n kirjablogi
Kirjan tietoja:
Daniela Krien: Irgendwann werden wir uns alles erzählen (2011)
Suomennos Ilona Nykyri
Gummerus, 2014
200 sivua
Tämä on ihan mahtava teos. Muistan vieläkin sen vahvan tunnelman, joka tässä kirjassa oli. Sinun laillasi tykkäsin valtavasti.
VastaaPoistaOlen tosi tyytyväinen, kun ymmärsin valita tämän kirjan luettavaksi tuolta kirjapassin listalta. Voisin lukea toiseenkin kertaan, oli niin hieno kirja. :)
PoistaKomppaan Omppua ja kehun kirjaa, olihan kunnon rakkausromsku (äitini sanoja). Kirja oli vahvoja tunteita täynnä ja tietysti se ajankohta oli hyvä, eli siitäkin sai sitten hiukkasen tietoa. Eikös se tässä kirjassa ollut niin, että seinällä oli kuvat kuolleista vauvoista, vai muistanko väärin. Jostakin se on jäänyt mieleen ja vieläkin puistattaa.
VastaaPoistaTapahtuma-aika toi oman hyvän lisänsä kirjaan, se on totta. Juu, tuo kuolleet vauvat -juttu on juuri tässä kirjassa. Aika jännä yksityiskohta, kaiken rakkauspuuhan keskellä.
PoistaMinullakin tämä teos olisi varmasti mennyt ohitse, mutta huomattuani sen kyseisessä lukupassissa, lisäsin teoksen lukulistalle. En taida ehtiä lukea kirjaa lukupassin määräaikaan mennessä, mutta toivottavasti viimeistään kesällä kuitenkin. Hienoa kuulla, että pidit kirjasta! Uskoisin arviosi perusteella, että itsekin tykästyn tähän aikanaan. :-)
VastaaPoistaTämä kannattaa lukea! En minäkään millään ehdi (enkä edes halua) lukea kaikkia noita passin kirjoja määräaikaan, mutta Vaarin onkivavan koetan vielä pinnistää. Sitten olisikin se viisi kirjaa kasassa. :)
PoistaMinä lainasin juuri tänään Vaarin onkivavan. Se menisi juuri sopivasti Kurjen siivillä -lukuhaasteeseenkin. :-)
PoistaMinullakin on tuo Kurki-haaste kiikarissa. :) Käynpä kurkkaamassa, mitä pidit kirjasta kunhan se ehtii blogiisi asti.
PoistaKun näin postauksesi otsikon, ajattelin, että olen lukenut tämän. Tekstiäsi lukiessani tajusin, että enpäs olekaan. Kirja oli kyllä lainassa mutta palautui sitten lukemattomana kirjastoon. Voi, voi - nyt harmittaa. Vaikuttaa niin kiinnostavalta!
VastaaPoistaHeh, tuttu tunne! Joskus kesken jääneistä jää alun perusteella sen verran muistijälkiä, että sitten myöhemmin saatan muistella lukeneeni koko kirjan. :) Tälle kannattaa minusta antaa uusi yritys.
PoistaKiinnostava tämä tosiaan oli, eikä mikään suloinen rakkaustarina. Vaikka en niin kovin innostunut tästä, niin mielikuvat tästä ovat hyvin voimakkaita edelleenkin. Minusta historian tunnelmatkin välittyivät intohimon ohessa.
VastaaPoistaAikakauden tapahtumat olivat toki hyvin esillä kirjassa, mutta minulle jäi tosi voimakkaasti tuo toinen puoli tarinasta mieleen lukemisen jälkeen. Mistä lie johtuu... :)
PoistaTämä on tosiaan vahva teos. Ei mitään turhia aineksia vaan keskiössä tuo jännittävän kiihkeä rakkaustarina, joka nivoutuu hienosti historialliseen kehykseen ja ajankuvaan. Yksinkertaista ja siksi niin tyylikästä ja raikasta.
VastaaPoistaKahteen sataan sivuun oli mahdutettu koko tarina, ja se oli erityisen hienoa ettei ollut turhaa haettu lisäsivuja ja tuota ns. tyhjäkäyntiä juoneen. Nyt Krienin kirja oli napakka, ja kuten totesit, erittäin tyylikäs ja vahva.
Poista