Takashi Hiraide: Kissavieras
"Jos matkusti junalla Shinjukun asemalta lounaaseen, jäi pois pienellä asemalla, jolla pikavuorot eivät pysähtyneet, ja käveli etelää kohti kymmenisen minuuttia, saapui pienelle mäelle. Sen jälkeen oli ylitettävä viistoon itä-länsisuunnassa kulkeva katu, joka oli aina hieman vilkkaammin liikennöity. Sitten seurasi pieni alamäki: laskeuduttiin noin seitsemänkymmentä metriä varsin laveaa, loivaa rinnekatua, kunnes vasemmalla näkyi vanhanaikainen portti. Taloa ympäröivän rapatun kivimuurin alaosassa oli pystysuuntaisia bambusäleitä. Juuri ennen porttia käännyttiin vasemmalle, karkeatekoisen lauta-aidan viertä kulkevalle pikkukujalle.
Vuokraamamme asumus oli tuon rapatun muurin ja lankkuaidan ympäröimän ison asuintalon piharakennus." (s. 10 - 11)
Takashi Hiraiden Kissavieras (S & S, 2016) toivottaa lukijan tervetulleeksi piharakannukseen ja sen vuokralaisasukkaiden elämään. Minä astuin Kissavieraan kirjailijapariskunnan seuraan uteliaana, sillä olin jo ehtinyt lukea kehuja tästä kirjasta. Itse en tunnustaudu intohimoiseksi kissaihmiseksi (eli kissat ovat kivoja siinä missä koiratkin eikä kumpaakaan lajia asustele meillä), mutta kirjan idea tuntui tavattoman viehättävältä: taloon vieraaksi tassutteleva kissa ravisuttelee pariskunnan arkea. Välillä on mukava lukea rauhallisia kirjoja, ja Hiraiden Kissavieras tuntui erittäin lupaavalta tämän kategorian edustajalta. Lisäksi kirjan uskomattoman kaunis kansi houkutteli sekin osaltaan lukupuuhiin.
Kissavieras on tunnelmaltaan rauhallinen kirja, jonka 'se jokin' muodostuu pienistä yksityiskohdista. Chibi-kissan tassuttelu, leikki puutarhassa ja arjen pikku puuhailut riittävät monen luvun sisällöksi. Kissavieraalle kannattaa ehdottomasti varata lukuaikaa, jolloin ajatukset ovat seesteisessä tilassa, sillä kirjan viipyilevä, hitaasti etenevä tarina ei taatusti välity jos itse asiassa kaipaa luettavakseen vetävää dekkaria.
Pelkkää kissamaista eloa Kissavieras ei silti ole, vaan kirjailijapariskunnan tarinaan on saatu mukaan niinkin epäkissamainen aihe kuin Japanin talouselämän murros ja sen heijastuminen asuntomarkkinoihin. Nämä ihmiselämän sivujuonteet olivat minulle mieleen, sillä ne nivoivat tapahtumia kiinni nykytodellisuuteen. Kissavieras vastasi monin tavoin omia mielikuviani japanilaisesta romaanista, ja kirjan sivuilla koin tekeväni matkaa vieraaseen maahan ja sen tapakulttuuriin. En lumoutunut kirjasta niin paljon kuin ennakkolta odotin, mutta uskallan suositella Kissavierasta kaikille kissaihmisille, ja heille, joita kiinnostaa tutustua japanilaiseen kirjallisuuteen.
Pelkkää kissamaista eloa Kissavieras ei silti ole, vaan kirjailijapariskunnan tarinaan on saatu mukaan niinkin epäkissamainen aihe kuin Japanin talouselämän murros ja sen heijastuminen asuntomarkkinoihin. Nämä ihmiselämän sivujuonteet olivat minulle mieleen, sillä ne nivoivat tapahtumia kiinni nykytodellisuuteen. Kissavieras vastasi monin tavoin omia mielikuviani japanilaisesta romaanista, ja kirjan sivuilla koin tekeväni matkaa vieraaseen maahan ja sen tapakulttuuriin. En lumoutunut kirjasta niin paljon kuin ennakkolta odotin, mutta uskallan suositella Kissavierasta kaikille kissaihmisille, ja heille, joita kiinnostaa tutustua japanilaiseen kirjallisuuteen.
 |
| Vuoden kaunein kirja? |
***
Aloitan Kissavieraalla Pinon päällimmäinen -blogin Kurjen siivellä -lukuhaasteen.Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Pyysin arvostelukappaleen. Kiitos kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjanurkkaus, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Ullan luetut kirjat.
Kirjan tietoja:Takashi Hiraide: Neko no Kyaku (2001)
Suomennos Raisa Porrasmaa
Kansi ja ulkoasu Satu Kontinen
S & S, 2016
152 sivua
Voi, en halua vielä lukea, mitä kirjoitit kirjasta, koska toivon, että saisin kirjan käsiini mahdollisimman pian. Japani ja kissa samoissa kirjankansissa kuulostaa niin kiinnostavalta!
VastaaPoistaEi minulla tässä kummoisiakaan spoilereita tainnut olla :), mutta tiedän kyllä tunteen kun jostain odottamastaan kirjasta ei oikein halua lukea mitään ennen kuin sen saa kätösiin. Kiva kuulla aikanaan, mitä tästä pidät. Japani & kissat oli minustakin mielenkiintoinen yhdistelmä, ja lopputulos hyvin onnistunut.
PoistaKansi on kyllä todella kaunis, ihailin sitä jo kirjakaupassakin. Pelkäsin sisällön olevan kauniisiin kansiin verhottua kuraa, mutta ihanaa jos näin ei ole! Täytyy kissaihmisenä kenties tähän tarttuakin..
PoistaEi ole kuraa, ainakaan minusta. :) Mutta kaikkihan ei varmaan tämän kirjan rauhallisesta tyylistä tykkää - kannattaa itse kokeilla.
PoistaOlen hiplaillut Kissavierasta lähes joka kerta kaupassa siitä lähtien kun se täällä julkaistiin, mutta jättänyt aina hyllyyn (jopa silloin, kun sen olisi saanut punnalla). Olen erittäin kissa- ja eläinrakas, mutta toisaalta olen myös tosi valikoiva ja kuuntelen intuitiotani. Luulen, että siirrän tämän kirjan lukemista edelleen, jos koskaan luen. On niin paljon muuta hyvää kirjallisuutta Japanista, että pitää karsia.
VastaaPoistaEihän näitä väkisin kannata lukea, jos tuntuu ettei juuri nyt nappaa. :) Tuntuu, ettei täällä Suomen markkinoilla ole mitenkään ylitarjontaa japanilaisesta kirjallisuudesta joten tämä oli silleen helppo valinta (tuohon Kurjen siivellä -haasteeseen). Murakamia tietysti tulee käännöksinä näköjään tosi paljon (ja yhtään en ole vielä lukenut), mutta eipä nyt äkkiseltään tule mieleen toista japanilaista kirjailijaa joka olisi täällä edes jollain tapaa pinnalla. Joten siinä mielessä oli kiva, että tämä sentään suomennettiin, kun on ilmeisesti ollut hittikirja muuallakin.
PoistaTämän kirjan valikoin ihan kansikuvan perusteella. Se on jotenkin valtavan puoleensavetävä. Tämä oli jossain mielessä samanlainen kirja kuin Sudenmorsian. Juuri kuunnellessa niistä sai irti aika vähän, mutta jäävät jonnekin mieleen elämään ja pikkuhiljaa herättävät paljon ajatuksia ja elävät varmaan ihan omaa elämäänsä mielessäni. Yhtäältä voisi olla hyvä kuunnella uusiksi jossain vaiheessa, mutta toisaalta pelottaa, että uusinta särkee kaikki syntyneet mielikuvat.
VastaaPoistaKansi vetosi minuunkin heti kun sen näin. Kaunis ja ihanan ilmava ja herkkä. Sudenmorsianta en ole lukenut, mutta olen kyllä miettinyt että pitäisi uskaltautua sen pariin. Uusintakuuntelussa lienee sama vaara kuin uusintaluvussa - minäkin suhtaudun uusintoihin aina pelonsekaisin tuntein. Onhan se ikävää, jos omat hyvät mielikuvat romuttuvat. :) Minulla on juuri uusintaluvussa Kotiopettajattaren romaani, ja siinä ei onneksi ole tätä ongelmaa. Hyvä on edelleen. :)
PoistaMinä olen kuunnellut nuoruuden suosikkeja viime aikoina ja osa on ollut hieman pettymyksiä. Viisikot taas positiivinen yllätys.
VastaaPoistaViisikot toimivat minullekin edelleen. Olen lukenut muutaman uudelleen tässä blogin aikana ja varmasti luen vielä lisääkin. Viisikot ovat aika jänniä näin aikuisenakin. :)
Poista