Henrika Andersson: Sirpale sielua
Henrika Anderssonin Sirpale sielua (Schildts & Söderströms, 2014) oli kiva välipalakirja, jonka parissa oli mukava lepuuttaa päänuppia työpäivän jälkeen. Sain kirjasta vinkin Oulun kaupunginkirjaston lukuoppaalta (palvelu on edelleen toiminnassa, ja sitä kannattaa kokeilla täällä), ja olen vinkkiini tyytyväinen. Pyysin näet nuortenkirjoja välipalakirjoiksi, ja tämän kirjan kohdalla toiveeni toteutuivat. 15-vuotiaan Murielin tarinaa seuratessa ei tarvinnut virittää keskittymiskykyä äärimmilleen tai pohtia syntyjä syviä. Väsyneessä mielentilassa tartun mieluummin kevyehköön kirjaan kuin tuijotan tv:tä, ja tähän tarkoitukseen ranskalaishenkinen, hippusen yliluonnollinen teinitarina sopi mainiosti.
"Ihokarvani nousevat pystyyn. Mutta annan käden olla paikallaan. Lucin ääni on muuttunut kovemmaksi, ja hänen lauseensa liittyvät toisiinsa. Vaihdan asentoa, vedän polvet koukkuun ja hellitän samalla otteeni Lucista. Hän ei tarvitse minua enää. Samaan aikaan minulle tulee tunne, että emme ole enää yksin. Samanlainen tunne kuin silloin, kun joku oli yöllä huoneessani. En halua Lucin katsovan minua. En halua häntä ajatuksiini.
"Pystyn kyllä jos haluan", Luc sanoo. "Mutta minun ei tarvitse siirtyä sinun sisimpääsi tietääkseni, että sinä, Julia, etä luota minuun."" (s. 125 - 126)
Kirjan minäkertojana on Muriel, jonka pikkuveli on vakavasti sairas. Perheen vanhemmat ovat päättäneet viedä pojan hoitoon ranskalaiselle klinikalle, ja niinpä Muriel muuttaa perheen kanssa Ranskaan ja aloittaa erikoisen opiskelun professori Duventin johdolla. Tunnemyrskyjä Murielin elämään tulee salaperäisen Luc-pojan myötä.
Kriittisesti ajatellen kirjan punainen lanka hapuilee sinne tänne. Tapahtumiin on ujutettu mukaan outoja juttuja, joista ei silti kehity mitään suurta. Muriella on esimerkiksi usein tunteita, että täällä on joku - mutta eipä siitä sen enempää. Kukaan ei hyökkään kimppuun puun takaa tms. Murielin erikoiset parantajankyvyt jäävät melko pieneen osaan, samoin hänen kuiskailunsa hopeiseen rannekoruun tuntuivat irrallisilta. Mikäs oli sen Murielin löytämän kuolleen linnun merkintys? Entäs sitten professorin omat yksityiset puuhat...
Monenlaista mahtuu Murielin kesään, mutta ollakseen parempi Sirpale sielua olisi kaivannut lisää räväkkyyttä ja yliluonnollisuusnappulan vääntämistä suuremmalle teholle. Nyt kirja jäi perusmukavalle, helposti lukaistavalle tasolle, vaikka aineksia parempaan olisi ollut. Annan kirjalle kaksi tähteä Goodreadsiin, vaikka omat lukutarpeeni arikiireiden keskellä kirja täytti mainiosti.
Monenlaista mahtuu Murielin kesään, mutta ollakseen parempi Sirpale sielua olisi kaivannut lisää räväkkyyttä ja yliluonnollisuusnappulan vääntämistä suuremmalle teholle. Nyt kirja jäi perusmukavalle, helposti lukaistavalle tasolle, vaikka aineksia parempaan olisi ollut. Annan kirjalle kaksi tähteä Goodreadsiin, vaikka omat lukutarpeeni arikiireiden keskellä kirja täytti mainiosti.
Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Kirjapolkuni
Kirjan tietoja:
Henrika Andersson: En skärva av själen (2014)
Suomennos Helene Bützow
Schildts & Söderströms, 2014
264 sivua
Lukuopas on kyllä hieno keksintö, pitäispä taas itsekin käydä läpi omia suosituksiani.
VastaaPoistaNiin on. Laitoin jo seuraavan vinkin varaukseen, ja onneksi monta on vielä jäljellä. Tämäkin oli kiva, vaikkei tähtimäärä päätä huimaa. Tuskin olisin muutoin tarttunut kirjaan. :)
PoistaPitääpä kokeilla lukuvinkkiä. Minun lähikirjasto on sellainen monitoimikeskus, että sama ihana Nina (sosionomi) hoitaa asiakaspalvelun Kelalle ym., myy bussilippuja ym. ja hoitaa nämä lainapalvelut, mikä sopii minulle hyvin, koska siellä ei juuri muuhun tarvitse kirjastonhoitajaa kuin hoitamaan varausmaksut. Laitoin kyllä palautetta kirjastolle, että asiakkaiden pitäisi pystyä maksamaan netin kautta maksut. No joo. Nina lukee vain dekkareita ja jännitystä, joten hän on innostunut kun saa minulta kirjavinkkejä mm. Harry Hole-sarja, mutta myös muuta lukemista. Tuo kirjavinkkaaminen on siis hyvä asia. Ensi viikolla pääsen jälleen erään hurmaavan pienen kirjaston ja -hoitajan puheille. Kyllä se on hienoa, kun ihminen osaa työnsä ja vieläpä niin, että kirjastoreissusta jää hyvä mieli <3 Voi olla, että lauletaan tai kuunnellaan satuja, tietokilpailu... yllätys yllätys
VastaaPoistaHyvää viikonloppua <3
Täällä Oulussa onneksi pystyy maksamaan verkossa. Tosin vuoden vaihteesta lähtien varauksesta ei mene enää maksua, joten eipä noita maksuja juuri tulee... minä kun en ole vuosiin palauttanut kirjaa myöhässä :) (No, nyt kun kehuin niin varmaan heti pian joku onneton laina palautuu myöhässä) Kirjavinkit ovat parhautta, ja kunhan saan tuon syksyllä lukuoppaalta saamani listan käytyä läpi, saatan pyytää uusia vinkkejä. Jotenkin hassua, että joku itselle tuntematon osaa vinkata kivoja kirjoja. Ja luulen, että saamallani listalla luuraavat ne parhaat kirjat vielä lukemattomana.
PoistaSinullapa kuulostaa olevan kaikkea kivaa tiedossa ensi viikolle. :) Hyvää viikonloppua sinulle, Mai ja kiitos ihanasta kommentista. <3