Oksan hyllyltä

Daniela Krienin Vielä joskus kerromme kaiken (Gummerus, 2014) on kesän, nuoruuden ja intohimon sävyttämä romaani. Kirjan tapahtumat sijoittuvat entisen DDR:n alueelle, maaseudulle jossa 16-vuotias Maria asuu poikaystävänsä Johanneksen vanhempien maatilalla. Kesä 1990 on muutosten aikaa: DDR vaipuu historiaan, sukulaiset muurin takaa tulevat kylään vuosien erossa olon jälkeen ja Marian tunne-elämä joutuu mullistusten keskelle, kun naapuritilan nelikymppinen Henner alkaa kiehtoa nuorta Mariaa. Maailma avartuu monin tavoin. "Nyt on heinäkuu ja meillä on länsirahaa. Ei ole satanut kertaakaan, ensimmäinen heinäsato on korjattu, Johanneksella on koulu käytynä ja hyvä ylioppilastodistus taskussa. Hän sai ylioppilaslahjaksi rahaa vanhemmiltaan, äidinpuoleisilta isovanhemmiltaan ja Friedalta. Friedalta suurimman summan. Päätimme lähteä käymään Münchenissä; siitä tulee minun toinen matkani länsipuolelle." (s.30) Pidin Krienin kirjasta valtavasti. Taidan odottaa talven päätty...

Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä (Into, 2015) ja Eugênio Giovenardin Isä Belmiron rikos (Like, 2005) löysin Oulun kaupunginkirjaston Käännöskirjapassin kautta. Ilman kirjapassia tuskin olisin tarttunut kumpaankaan kirjaan, ja kävi vielä niin, että ennakkotunnelmani menivät iloisesti ristiin loppufiilisten kanssa. Isä Belmiron rikokselta odotin paljon, mutta kirja osoittautui lupaavasta alusta huolimatta tylsäksi. Pidä huolta äidistä -kirjaa pidin etukäteen idealtaan nössönä, mutta luin viimeisiä sivuja liikuttuneena ja lähes tippa linssissä. Käännöskirjapassin ansiosta saan kirjoista merkinnät blogissani harvemmin esiintyviin käännöskieliin, sillä Isä Belmiron rikos on käännetty portugalista ja Pidä huolta äidistä on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen kirja. "Kuinkahan monta minuuttia sinulla kesti silloin tajuta, että vaimosi ei ole Soulin asemalta lähteneessä metrovaunussa? Oletit että vaimosi oli noussut vaunuun perässäsi. Sillä hetkellä kun metro pysähty...

Sergei Dovlatovin tuotanto oli jonkin verran esillä taannoisen Venäjää valloittamaan -lukuhaasteen aikana. Hänen kirjojaan kehuttiin, mutta enpä vain tullut lukeneeksi yhtäkään. Nyt minulla tuli erinomainen tilaisuus korjata asian tilaa, sillä Dovlatovin Matkalaukku (Idiootti, 2012) oli valittu mukaan käännöskirjapassiin . Iloisen keltainen kirja houkutteli lukemaan, ja Matkalaukku olikin lyhyen sivumääränsä ja episodimaisen rakenteensa vuoksi nopealukuinen. "Tarkastelin tyhjää matkalaukkua. Pohjalla Karl Marx. Kannessa Brodsky. Ja niiden välissä toivoton, mittaamattoman arvokas, ainutkertainen elämä.     Suljin laukun. Naftaliinipallot pyörivät kumeasti sen sisällä. Monenkirjavat esineet lojuivat keittiön pöydällä. Siinä oli kaikki, mitä olin kolmessakymmenessäkuudessa vuodessa saanut koottua, koko kotimaassa vietetyn elämäni aikana. Mietin, tässäkö on kaikki. Ja vastasin: kyllä, tässä on kaikki." (s. 12) Kirjan kertoja-päähenkilö Dovlatov penkoo New Yorkiss...

Oulun kaupunginkirjastolla on jälleen uusi passikampanja, jossa olen innolla mukana. Tällä kertaa luetaan käännöskirjoja ja merkintöjä kerätään Käännöskirjapassiin. Passissa on 8 kirjaa, joista viisi pitää lukea 1.4.2016 mennessä. Luetusta kirjasta voi tehdä itse merkinnän passiin, ja passin palauttaneiden kesken arvotaan lahjakortteja. Kannattaa osallistua! Käännöskirjapassin kirjat ovat [huom! lisään linkit blogijuttuun, kun kirja on luettu] : Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja Ranskasta suomentanut Leena Leinonen WSOY 2013 Sergei Dovlatov: Matkalaukku Venäjästä suomentanut Pauli Tapio Idiootti 2012 Eugênio Giovenardi: Isä Belmiron rikos Portugalista suomentanut Satu Ekman Gummerus 2005 Jonas Jonasson: Lukutaidoton joka osasi laskea Ruotsista suomentanut Laura Jänisniemi WSOY 2014 Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken Saksasta suomentanut Ilona Nykyri Gummerus 2014 Kyung-Sook Shin: Pidä huolta äidistä Koreasta suomentanut Taru Salminen Into 2015 ...