Pidä huolta äidistä & Isä Belmiron rikos
Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä (Into, 2015) ja Eugênio Giovenardin Isä Belmiron rikos (Like, 2005) löysin Oulun kaupunginkirjaston Käännöskirjapassin kautta. Ilman kirjapassia tuskin olisin tarttunut kumpaankaan kirjaan, ja kävi vielä niin, että ennakkotunnelmani menivät iloisesti ristiin loppufiilisten kanssa. Isä Belmiron rikokselta odotin paljon, mutta kirja osoittautui lupaavasta alusta huolimatta tylsäksi. Pidä huolta äidistä -kirjaa pidin etukäteen idealtaan nössönä, mutta luin viimeisiä sivuja liikuttuneena ja lähes tippa linssissä. Käännöskirjapassin ansiosta saan kirjoista merkinnät blogissani harvemmin esiintyviin käännöskieliin, sillä Isä Belmiron rikos on käännetty portugalista ja Pidä huolta äidistä on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen kirja.
"Kuinkahan monta minuuttia sinulla kesti silloin tajuta, että vaimosi ei ole Soulin asemalta lähteneessä metrovaunussa? Oletit että vaimosi oli noussut vaunuun perässäsi. Sillä hetkellä kun metro pysähtyi Namyeongin asemalla ja lähti uudestaan liikkeelle, tuntui kuin sinua olisi isketty päähän. Ennen kuin tiesit mistä se johtuu, tunne siitä että olit tehnyt peruuttamattoman virheen iskeytyi tajuntaasi. Sydämesi hakkasi niin lujaa että kuulit sen. Et uskaltanut katsoa taaksesi. Sillä hetkellä kun käännyit ja osuit vahingossa viereistä ihmistä olkapäähän; sillä hetkellä kun tajusit jättäneesi vaimosi Soulin metroasemalle ja matkustaneesi yksin yhden pysäkinvälin, tajusit että elämäsi oli peruuttamattomasti hajalla." (s. 126)
Pidä huolta äidistä kertoo metroasemalla kadonneen äidin ja häntä etsivien perheenjäsenten tarinaa. Äiti on ollut aina läsnä perheensä elämässä, mutta tunsiko kukaan perheestä todella häntä? Äiti on kirjassa läsnä etsijien muistoissa, ja lopulta myös oman äänensä kautta. Kirja oli todella liikuttavaa luettavaa, vaikka aloittelin sitä varauksellisesti. Äidin elämän pikku salaisuudet paljastuivat pikkuhiljaa, ja hillitty kerronta korosti tarinan haikeutta. Kerronta ei silti vienyt minua heti mukanaan, sillä 'sinä' muodon käyttö läpi tekstin tuntui erittäin pitkään omituiselta. Kirjan osien alussa piti aina muistaa hahmottaa, kuka 'sinä' milloinkin olit. Täytyy myöntää, etten tainnut tottua sinutteluun aivan täysin koko kirjan aikana, mutta pidin silti Pidä huolta äidistä -kirjasta neljän tähden arvoisesti. Nessupakettikirja, joka lattoi lukijan pohtimaan omien läheisten arvostamisen tärkeyttä. ♥
Isä Belmiron rikos sen sijaan sai minut haukottelemaan. Olipas pitkäveteinen kirja! Tämä harmitti, sillä kirjan aihe kiinnosti minua etukäteen aika lailla. Karismaattisen ja taiteellisesti lahjakkaan homoseksuaalin katolilaispapin tarina tuntui ajankohtaiselta, sillä ovathan katolisen kirkon epäkohdat niin usein otsikoissa. Kirja alkoi lupaavasti, kun uuden papin saapuminen syrjäiseen kylään henki lämpöä ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Sitten kirjassa päästiin käsittelemään katolisen kirkon suhtautumista epäsovinnaiseen, mutta suosittuun pappiin, ja tämä osuus tuntui puuduttavalta ja hitaasti etevältä. Isä Belmiron tarinassa on kaunis rakkauden sanoma, mutta en jaksanut innostua kirjan kirkollisesta puolesta. Kirjoittajalle aihe on varmasti ollut tärkeä, sillä Giovenardi on itse ollut katolinen pappi, mutta eronnut kirkosta.
Goodreads: Pidä huolta äidistä saa 4 tähteä. Isä Belmiron rikos saa 2 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Kirjaston kirjoja
Muualla verkossa: Pidä huolta äidistä -kirjaa on luettu useassa blogissa, mm.: Eilispäivän kirjat, Ullan luetut kirjat, Kirjasähkökäyrä, Kirjakirppu ja Kulttuuri kukoistaa.
Kirjojen tietoja:
Kyung-sook Shin: Ommarul putakhae (2008)
Suomennos Taru Salminen
Into, 2015
209 sivua
Eugênio Giovenardi: Em nome do sangue (2002)
Suomennos Satu Ekman
Like, 2005
266 sivua
"Kuinkahan monta minuuttia sinulla kesti silloin tajuta, että vaimosi ei ole Soulin asemalta lähteneessä metrovaunussa? Oletit että vaimosi oli noussut vaunuun perässäsi. Sillä hetkellä kun metro pysähtyi Namyeongin asemalla ja lähti uudestaan liikkeelle, tuntui kuin sinua olisi isketty päähän. Ennen kuin tiesit mistä se johtuu, tunne siitä että olit tehnyt peruuttamattoman virheen iskeytyi tajuntaasi. Sydämesi hakkasi niin lujaa että kuulit sen. Et uskaltanut katsoa taaksesi. Sillä hetkellä kun käännyit ja osuit vahingossa viereistä ihmistä olkapäähän; sillä hetkellä kun tajusit jättäneesi vaimosi Soulin metroasemalle ja matkustaneesi yksin yhden pysäkinvälin, tajusit että elämäsi oli peruuttamattomasti hajalla." (s. 126)
Pidä huolta äidistä kertoo metroasemalla kadonneen äidin ja häntä etsivien perheenjäsenten tarinaa. Äiti on ollut aina läsnä perheensä elämässä, mutta tunsiko kukaan perheestä todella häntä? Äiti on kirjassa läsnä etsijien muistoissa, ja lopulta myös oman äänensä kautta. Kirja oli todella liikuttavaa luettavaa, vaikka aloittelin sitä varauksellisesti. Äidin elämän pikku salaisuudet paljastuivat pikkuhiljaa, ja hillitty kerronta korosti tarinan haikeutta. Kerronta ei silti vienyt minua heti mukanaan, sillä 'sinä' muodon käyttö läpi tekstin tuntui erittäin pitkään omituiselta. Kirjan osien alussa piti aina muistaa hahmottaa, kuka 'sinä' milloinkin olit. Täytyy myöntää, etten tainnut tottua sinutteluun aivan täysin koko kirjan aikana, mutta pidin silti Pidä huolta äidistä -kirjasta neljän tähden arvoisesti. Nessupakettikirja, joka lattoi lukijan pohtimaan omien läheisten arvostamisen tärkeyttä. ♥
Isä Belmiron rikos sen sijaan sai minut haukottelemaan. Olipas pitkäveteinen kirja! Tämä harmitti, sillä kirjan aihe kiinnosti minua etukäteen aika lailla. Karismaattisen ja taiteellisesti lahjakkaan homoseksuaalin katolilaispapin tarina tuntui ajankohtaiselta, sillä ovathan katolisen kirkon epäkohdat niin usein otsikoissa. Kirja alkoi lupaavasti, kun uuden papin saapuminen syrjäiseen kylään henki lämpöä ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Sitten kirjassa päästiin käsittelemään katolisen kirkon suhtautumista epäsovinnaiseen, mutta suosittuun pappiin, ja tämä osuus tuntui puuduttavalta ja hitaasti etevältä. Isä Belmiron tarinassa on kaunis rakkauden sanoma, mutta en jaksanut innostua kirjan kirkollisesta puolesta. Kirjoittajalle aihe on varmasti ollut tärkeä, sillä Giovenardi on itse ollut katolinen pappi, mutta eronnut kirkosta.
Goodreads: Pidä huolta äidistä saa 4 tähteä. Isä Belmiron rikos saa 2 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Kirjaston kirjoja
Muualla verkossa: Pidä huolta äidistä -kirjaa on luettu useassa blogissa, mm.: Eilispäivän kirjat, Ullan luetut kirjat, Kirjasähkökäyrä, Kirjakirppu ja Kulttuuri kukoistaa.
Kirjojen tietoja:
Kyung-sook Shin: Ommarul putakhae (2008)
Suomennos Taru Salminen
Into, 2015
209 sivua
Eugênio Giovenardi: Em nome do sangue (2002)
Suomennos Satu Ekman
Like, 2005
266 sivua
Pidä huolta äidistä meni mun lukulistalle. Vaikuttaa niin mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaKiva, kun kiinnostuit. :) Alku oli vähän hitaasti aukeava (tai ehkä vain totuttelin kerrontaan...), mutta loppua kohden tarina vetäisi minut mukaansa ihan täysin.
PoistaPidä huolta äidistä on minun lempparikirjani tänä vuonna käännöskirjoista. Tähän täytyy todellakin varata nenäliinapaketti.
VastaaPoistaMinulle tämä ei ehkä aivan lempparikirjan tasolle noussut, mutta pidin kirjasta yllättävän paljon. Erittäin kosketta ja kaunis kirja.
PoistaLainasin jotain 10 vuotta sitten hierojalla radiosta kuulemani (!) perusteella Giovenardin 'Kielletty mies', koska kirjailija, entinen katolinen pappi, vaikutti niin rohkealta. Hyvästä ennakko-odotuksesta ja valmiudestani suhtautua positiivisesti huolimatta jätin sen kesken. Sekin oli puuduttava.
VastaaPoistaMietin Isä Belmiroa lukiessani, että ehkä kirjailijalla on ollut oma sanomansa niin voimakkaana mielessä, että tietynlainen juonen ja tarinan vetovoima on hautautunut sen alla. Aiheen tärkeydestä huolimatta kaipaan romaanilta vetävyyttä tai koskettavuutta tai jotain, joka vie mukanaan ja tästä se jäi puuttumaan. Eli samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla on ollut Kielletyn miehen kanssa.
Poista