Ruotsalaista lanua: Saari meren keskellä ja Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -lukuhaaste päättyy pian, ja haasteinnostus nosti päätään sen verran, että halusin saada Ruotsin kohdalle vähintään neljä lukumerkintää. Ruotsalaiset dekkarit eivät  juuri nyt innostaneet, mutta löysin lanukirjallisuuden puolelta pari nopeasti luettavaa, kivaa kirjaa: Annika Thorin Saari meren keskellä (Tammi, 2001) ja Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä (Gummerus, 2009). Ruotsin kohdalla on kertynyt viisi merkintää, ja naapurimaan haasteosuus taitaa olla kasassa.


Annika Thorin Saari meren keskellä aloittaa nuortensarjan, jossa seurataan wieniläisen Steffi-tytön siirtolaistaivalta toisen maailmansodan vuosina. Kirjan alussa Steffi saapuu pikkusisarensa Nellin kanssa Ruotsiin, jonne heidän Itävallassa asuvat juutalaisvanhempansa ovat lähettäneet lapsensa turvaan. Vanhemmilla ei ole matkustuslupaa, mutta kirjan aikana sekä tytöt että heidän vanhempansa pitävät yllä haavetta Amerikan-matkustusluvasta. Tytöt joutuvat syrjäiselle saarelle, eri perheisiin, ja varsinkin Steffin sopeutuminen uuteen yhteisöön on vaikeaa. Uusi kieli, erilaiset tavat arjessa ja juhlassa, ikävä vanhempia ja entistä elämää kohtaan sävyttävät Steffin arkea.

Saari meren keskellä viehätti minua vanhanaikaisella tunnelmallaan. Sota-ajasta huolimatta kirjassa on lämminhenkisyyttä: pieni yhteisö on valmis auttamaan sodan keskeltä tulleita lapsia. Kirjassa on mukana myös tummasävyisiä vivahteita, sillä Steffin ja Nellin muistot ja vanhempien kirjeet kertovat natsien julmuuksista. Vaikka synkkää historian lukua sivutaan kevyesti se tuo kirjaan karua todellisuuden tuntua. Sarja-avaus oli sen verran kiinnostava, että saatan etsiytyä Steffin vaiheiden pariin myös jatko-osien myötä.


Pekka Töpöhäntä kuului lapsuuden lukemistooni. Gösta Knutssonin luoman töpöhäntäisen kissan seikkailut eivät olleet suurimpia suosikkejani vaan sellaista perusmukavaa lukemista. Jokunen vuosi sitten hankin kotihyllyyni kokoelmateoksen Maailman paras Pekka Töpöhäntä (Gummerus, 2009), johon on koottu viisi Pekka-tarinaa. Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä on näistä ensimmäinen, ja valitsin sen mukaan Pohjoismaa-haasteeseen.

Muistikuvani Pekan seikkailuista olivat hatarat, mutta kissahahmojen nimet olivat nostalgisen tuttuja: Monni, Pilli ja Pulla, Rikkovaaran Riku,  Metsäkulman Murre, Tähtitorninmäen Laaban... nimien suomentaminen on onnistunut mielestäni hienosti, ja paikannimet on siirretty kotimaiseen kaupunkiympäristöön joten Pekan maailma tuntuu hyvin kotoisalta.

Yllätyin hieman siitä, että Pekka töpöhäntä pääsee pälkähästä ei sisältänyt yhtä yhtenäistä juttua, vaan siinä oli useampia kertomuksia. Ihmeteltiin letkistä, käytiin maaseudulla, vietettiin joulua ja seikkailtiin jopa unimaailmassa Gulliver-henkisesti. Tarinat olivat leppoisaa luettavaa, ja Pekka tosiaan pääsi pälkähästä monen monta kertaa. Pelkäsin ennakolta Pekan maailman olevan liian opettavainen aikuislukijalle, mutta tähän ei mielestäni sorruttu niin, että olisin suunnattomasti ärsyyntynyt. Pekka on kiltti, auttavainen ja kaikkea muuta mitä hyvän kissan kuuluu olla, ja Monni edustaa toista ääripäätä keksiessään ilkeyksiä, mutta paha saa palkkansa -asetelma toi mukavan perinteistä tunnelmaa lastenkirjaan.

Kuvituksen Pekka Töpöhäntään on tehnyt Iben Clante, ja ilmeikkäissä kuvissa Pekan kissamaailma herää eloon:


"- Topataan pytyssä, sanoi Joonas. - Se on vanha joulutapa täällä tallissa. Tässä on pytty täynnä maitoa, ja vanha joulutapa on että käpälä kastetaan maitopyttyyn ja nuollaan sitten puhtaaksi. Ja Joonas näytti miten menetellä."

Musiikki-Mosse laulaa nuoteista. Kunpa vaan eivät lentäisi tiehensä.
***
 I Spy -haaste etenee kohtaan 9) Body of Water.

Goodreads: Saari meren keskellä saa 4 tähteä ja Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä 3 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Annika Thorin kirjan lainasin kirjastosta. Pekka Töpöhäntä -kokoelmateos on oma ostos.
Muualla verkossa: Saari meren keskellä -kirjaa on luettu blogissa Kirjakaapin avain,  Pekka Töpöhännästä on kirjoitettu Jokken kirjanurkassa.
Kirjojen tietoja:
Annika Thor: En ö i havet (1996)
Suomennos Marja Kyrö
Tammi, 2001
233 sivua

Gösta Knutsson: Pelle Svanslös klarar sig (1942); kokoelmateoksessa Maailman paras Pekka Töpöhäntä
Suomennos Terttu Liukko
Kuvitus Iben Clante
Gummerus, 2009
90 sivua

Kommentit

  1. Mun kirjahyllyssä on Pekka Töpöhäntä koulussa ja omistuskirjotuksena "Kataroomalle 5-vuotis syntymäpäivänä T: mummu ja pappa" Nostalgisia kirjoja! Lapsena rakastin näitä kirjoja yli kaiken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostalgiset kirjat on ihan parhaita, oikein kirjahyllyn aarteita. :) Minulle Pekka Töpöhäntä ei ihan ole siinä asemassa, vaikka mukavia muistoja tuokin mieleen.

      Poista
  2. Ihana Pekka Töpöhäntä. Naureskelen täällä Musiikki-Mosselle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musiikki-Mosse oli niin hupaisa, että oli pakko ottaa postaukseen mukaan. :D

      Poista
  3. Pekka Töpöhäntä on paras. Osaan elokuvankin ulkoa aikalailla sanasta sanaan. Ostin vasta lasten hammasharjoja, koska sitten sai Pekka Töpöhäntä —kirjan kaupan päälle.
    Vien itseni syntymäpäivälahjaksi katsomaan Pelle Svanslösin Uppsalaa, kun seuraavan kerran täytän pyöreitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas kiva kylkiäinen, vaikken yhteys hampaiden harjaukseen taitaa olla melko pieni (tai no miksei hampaita harjatessakin voi lukea... en ole kokeillut). :) Sinulla on mukavan kuuloinen reissu luvassa.

      Poista
  4. Pekka Töpöhäntä oli munkin iso suosikkini lapsena. Olen niitä jonkun verran lukenut omille lapsilleni (kuvakirjoina), ovat olleet ihan hauskoja nyt vanhemmalla iälläkin. Mutta melkein alan sympata Monnia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin kävi vähän sääliksi Monnia. Onhan se vähän semmoinen reppana omalla tavallaan. Monnikin saattaisi olla kiltti kisuliini, jos olisi perhekissaksi päätynyt. Ihan hupaisaa luettavaa Pekka oli, ja luen varmaan kirjan muutkin Pekka-tarinat jossain vaiheessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.