25. kesäkuuta 2015

John Steinbeck: Helmi

Sinisen linnan kirjastosta löytyi lista, joka pelasti minut 50 kategorian haasteen kohdassa 25) A book you were supposed to read in school but didn’t. Minä olin se tunnollinen oppilas, joka luki kaikki opettajan pyytämät kirjat, joten sillä logiikalla tämä haastekohta jäisi aivan tyhjäksi. Mutta eihän se sovi, joten päätin lukea tähän kohtaan kirjan, joita yleensä koulussa luetutetaan mutta omat opettajani syystä tai toisesta ovat jättäneet ko. kirjan välistä. Sinisen linnan kirjaston koulussa luettujen kirjojen listalta poimin John  Steinbeckin Helmen (Tammi, 2008), sillä se odotti jo valmiina omassa hyllyssäni. Ostin kirjan keväällä omakseni Steinbeckin Tyytymättömyyden talven imussa, mutta nyt kirjan luettuani voin todeta, ettei olisi kannattanut. Kirjastolaina olisi riittänyt tämän sivistysannoksen kohdalla oikein hyvin. Onneksi kirja ei ollut kovin kallis, joten suuri hukkainvestointi tämä ei ollut.


"Kino kuuli aamulaineiden heikosti liplattavan rantaa vasten. Se tuntui hyvältä - Kino sulki jälleen silmänsä kuunnellakseen musiikkiaan. Ehkä hän yksin teki tällä tavoin, ja ehkä koko kansa teki samoin. Kansa, johon hän kuului, oli kerran ollut suuri laulujen luoja." (s. 7-8)

Kino ja hänen vaimonsa Juana kuuluvat intiaanikansaan, ja heidän löytämänsä suuri Maailman helmi on alkusysäys kirjan tapahtumille, jotka punoutuvat aina niin ajankohtaiseen ahneuden ja omistamisen kirouksen teemaan. Pidin kirjassa eniten päähenkilöiden luontosuhteesta ja ylipäänsä kirjan kuvauksista. Niissä Steinbeck on taitava, sen huomasin jo Tyytymättömyyden talvea lukiessani. Sen sijaan kirjan intiaanipariskunnan kamppailu kohti parempaa tulevaisuutta ei minua inspiroinut. Tarina oli pikkuisen liian ankea minun makuuni, ja oli pikkuisen liian selvää, että huonostihan tässä käy. Toivon ymmärtäväni tarinan moraaliset opetukset, mutta minun on sanottava, että kirja ei koulussa luettuna olisi minua suuremmin viehättänyt eikä se tehnyt sitä nytkään. Paljon on ollut puhetta lasten houkuttelemisesta lukemisharrastuksen pariin, ja täytyypä todeta, ettei tämä kirja olisi ollut vetovoimatekijä ainakaan omalla kohdallani.

Mietin pitkään kirjalle sopivaa tähtimäärää, ja päädyin kahteen tähteen. Oma lukukokemukseni jäi kauas odotusarvosta.

***
50 kategorian haaste etenee sääntöjä venytellen kohtaan 25) A book you were supposed to read in school but didn’t.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa: Kirjan pauloissa, Kirja-aitta, Jokken kirjanurkka ja Kirjanurkkaus.
Kirjan tietoja:
John Steinbeck: The Pearl (1947)
Suomennos Alex Matson
Tammi, 2008 (23. painos; Keltainen kirjasto nro 45)
118 sivua

6 kommenttia:

  1. Helmi on kirja, jonka olen lukenut parikin kertaa ja luetan myös oppilailla. Olen pakahtua skorpionista ja kirjan lopusta varsinkin nyt, kun on omiakin poikia.

    Eihän tästä juuri synkemmäksi voi tarina muuttua, eikä tämä varmasti kaikille nuorillekaan ole mieleen. Mutta sivumäärä on kompakti ja siihen on mahdutettu kaunokirjallista taituruutta, sekä teemoja kuten ahneutta ja riistoa sekä köyhyyttä, jollaisesta nykynuorisolla ei ole aavistustakaan. Sitä en tiedä, onko juuri minun tai kirjallisuuden tehtävä näitä asioita heille avata. Yleensä kirjasta kuitenkin syntyy hyviä keskusteluja.

    HelMetin kirjahaasteessa on tuo sama kohta ja minulla on juuri sama ongelma. Kaiken lisäksi sekä yläkoulun äikän ope että lukion äikän ope luetuttivat hirmuisen määrän kirjoja. Taidanpa ratkaista ongelman, kuten sinäkin. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Steinbeck on taitavasti mahduttanut paljon hienoja teemoja pieneen sivumäärään, ja varmasti tästä kirjasta nousee keskustenaiheita. Hyvä, jos koululaiset innostuvat tästä, vaikkei kirja omaan makuuni oikein kolahtanut. Olisi muuten kiva kuulla mitä muuta luetutat koululaisilla. Minulla kun ei ole lapsia, niin olen aika ulkona näistä jutuista... Omista kouluajoista ehkä voimakkainpana jäi mieleen Länsirintamalta ei mitään uutta, joka oli aika järkyttävä kirja nuorelle lukijalle.

      Eipä kestä, tämä taitaakin olla hankala haastekohta kirjoista innostuneille. Kiva nähdä, mitä löydät tähän. :)

      Poista
  2. Marika, olen lukneut Steinbeckilta teininä jotain paljon kiinnostavampaa. Tästä en enää muista mitään. Intiaanit sinänsä kiinnostavat minua, joten siksikin on outoa, että kirja on pyyhkiytynyt mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on lyhyt ja kirjan lukee nopeasti, jos aihe kiinnostaa. Intiaanien kulttuuri ei mielestäni kovin voimakkaasti tässä noussut esille, enemmän mielestäni keskityttiin yleisempiin teemoihin. Toivon pääseväni pian parempien Steinbeckien pariin sillä Oikukas bussi ja vihan hedelmät odottavat hyllyssäni lukemista.

      Poista
  3. Ahaa... itse tosiaan pidin tästä, mutta joskus muutama vuosi sitten nuijin Tuntemattomalle Jumalalle -kirjan maan rakoon. Houkuttelisi lukea tuo Routakuun aika/Hiiriä ja ihmisiä - kombokirja. Kyllähän näitäkin aina pitää lukea silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tällä varmasti ansionsa, mutta kurjuuden ja köyhyyden kuvaukset eivät minua ole koskaan suuremmin viehättäneet. Tyytymättömyyden talvi oli aivan eri tyylinen kuin tämä. Onneksi se oli ensimmäinen Steinbeckini, sillä tämän jälkeen olisi saattanut jäädä herran tuotantoon tutustuminen tähän.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...