Helena Waris: Uniin piirretty polku (Pohjankontu #1)

Kesäkuun parhaat lukuhetket minulle tarjosi Helena Wariksen Pohjankontu-fantasiatrilogia, jonka luin juhannuksen seutuvilla lähes ahmimalla. Sarjan aloitusosa Uniin piirretty polku (Otava, 2009/2011) oli mielestäni sarjan paras osa, jolle annan täydet viisi Goodreads-tähteä. Mutta eivät ne jatko-osatkaan huonoja olleet, ja niistä lisää aikanaan omissa jutuissa.

"Minä istun tässä hiipuvan nuotion äärellä. Pimeys on asettunut jäseniini. Ainainen hämärä käpertää minua kokoon eikä liekkien lämpö enää läpäise jäistä naamiotani.
    Olen väsynyt. Ainoat äänet jotka kuulen, ovat sydämeni lyönnit ja hiilloksen sihinä. Välillä säpsähdän, kun jossain lähellä pakkanen pirstoo puun sydämen halki. Minä säikähdän aina sitä. Minä en totu siihen koskaan. Odotan milloin kylmyys nujertaa minut. Millainen ääni minun sydämeni halkeamisesta kiirii pitkin näitä tyhjiä rantoja?"

Uniin piirretty polku alkaa arvoituksellisesti yllä olevalla tekstillä, jota oli vaikea sijoittaa seuraavasta luvusta alkavaan tarinaan, jossa siinäkin oli kaksi tarinalinjaa. Wariksen trilogian langat avautuivat hitaasti, mutta mytologioista, suomalaisesta maaseudusta ja ehkä myös viikinkiperinteestä ammentava tarina valloitti minut täysin. Keskeisellä sijalla kirjassa ovat kaksi nuorta neitosta, Aile ja Neitha, jotka tempautuvat kotiseuduiltaan kohti jotain uutta ja tuntematonta. Aile saa matkakumppanikseen kettuhaltijan kanssa kulkevan Dain ja Neithan sydäntä lähellä on tuultensaarelainen Kiet. Mielestäni tämä kirja on parhaimmillaan silloin, kun tapahtumista ei tiedä ennalta liikaa, joten tyydyn toteamaan, että Ailen kohtalona on hänen menneisyytensä salaperäisyyden verhon raottaminen ja Neithan matka suuntautuu enemmän rakkauden ohdakkeiselle polulle.

Wariksen luoma fantasiamaailma on sopivan hillitty, mutta silti vivahteikas. Kirjan paikkojen ja henkilöiden nimet henkivät maaseudun ja menneen ajan tunnelmaa: Mataramuori, Vornajoki, Joenyhtymä, Taivaskallionkylä. Pidin siitä, miten tarina verkkaan paljasti enemmän ja enemmän lukijalle, ja miten henkilöt tuntuivat heti ensimmäisestä luvusta alkaen kiinnostavilta, sympaattisilta ja aidoilta. Ailen, Neithan ja muutaman muun keskeisen henkilön ympärille piirtyi maailma, jossa oli vanhojen mahtien voimaa ja salaisuuksia, mutta ei mitään teennäistä. Kirjan suurin vahvuus oli minulle sen tunnelma, joka oli erikoinen sekoitus elämää suurempaa rakkautta, omien juurien etsintää, seikkailua, rohkeutta, kipeitä valintoja ja kesän ja heinäpellon tuoksua. 

Tätä kirjaa uskallan suositella myös heille, jotka eivät yleensä lue fantasiaa. Kokeile kirjaa - Pohjankontu voi viedä sydämesi. ♥

"– Tunnenko minä sinut? Neitha kysyi. – Kenen haamu sinä olet? Vai oletko sinä minun isäni lupaama rakastettu suden hahmossa? Arvokasta syntyperää?
    Sinä yönä Neitha uinui suden kainalossa. Suuri eläin loikoili jalat ojennettuina kuivalla sammalvuoteella ja Neitha nukkui vasten sen kaulaa, toisen etutassun päällä. Aina kun Neitha havahtui unesta, suuri susi kumartui nuolaisemaan häntä ja jatkoi tarkkaavaista tuijotustaan kohti nuotion hiipuvaa hiillosta."

***

50 kategorian haasteen kohta 32) A Trilogy saa ensimmäinen osasuorituksen.
Lukulampun kesäkirjahaaste  saa ihastuttavan pisteen kohtaan 3. Kirja, joka tekee minulle hyvää.

Kirjankansibingo etenee ruutuun 'luonto':

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjaneidon tornihuone, Kirjoihin kadonnut, Maria Carole ja Sivukirjasto.
E-kirjan tietoja:
Helena Waris: Uniin piirretty polku (2009)
Kansi Tuuli Juusela
Otava, 2011
461 sivua