Sunnuntaisarja: Pariisista Kassiopeiaan - Mézières/Christin

Löysin avaruusagentti Valerianin vasta nyt, kun sarjakuvan julkaisu on meillä Suomessa jo toisella painoskierroksella. Kustantajalta on tänä keväänä ilmestynyt uusintapainos sarjan 9. albumista Pariisista Kassiopeiaan (Jalava, 2015). Sarjan piirroksista vastaa Jean-Claude Mézières ja käsikirjoituksesta Pierre Christin. Koska hahmojen historia ei ollut minulle entuudestaan tuttu, lainasin kirjastosta luettavakseni myös aivan ensimmäisen suomeksi ilmestyneen Valerian-albumin Pahat unet. Siitä lisää alempana, mutta aluksi kommenttini tästä uutukaisesta, jonka myös luin ensimmäisenä.

Albumin tarina etenee kahdella tasolla: Valerian on Maassa, tarkalleen ottaen vuoden 1980 Ranskassa ja hänen kumppaninsa, kaunis Laureline seikkailee avaruudessa. Valerian tutkii maan asukkaiden havaitsemia outoja, salaperäisesti ilmestyviä ja katoavia otuksia. Laureline puolestaan tekee matkaa infrapunasäteiden nopeudella avaruuden omituisuuksien jäljellä. He pitävät yhteyttä toisiinsa telepaattisesti, ja molempien tutkimukset näyttävät ennen pitkää kietoutuvan toisiinsa. 

Tähän kaikkeen pääsin yllättävän hyvin kiinni vaikka hahmojen taustatietoja piti pikkuisen kurkata wikipediasta: "Sarjan päähenkilöt ovat tuhon jälkeen jälleenrakennetusta Maasta, Galaxityn kaupungista lähtöisin olevat avaruusagentit Valerian ja Laureline, joiden alus kykenee liikkumaan niin ajassa kuin avaruudessakin. He jahtaavat avaruusroistoja ja ratkovat ongelmia kaukaisten tähtien planeetoilla." Ranska-avaruus -akseli kuulostaa erikoiselta yhdistelmältä, mutta Valerianin istuskelu pariisilaiskuppiloissa ja Laurelinen mielikuvituksellinen ympäristö täydensivät toisiaan hienosti. Ranskalaisruuduissa oli sateinen tunnelma, johon oli helppo eläytyä alkukesän sadepäivinä ja hyppäykset Laurelinen taidokkaisiin avaruusruutuihin toivat vaihtelua Maan tuttuihin maisemiin:

Pariisista Kassiopeiaan jäi kutkuttavasti kesken, mutta vastustin kiusausta lainata kirjastosta sarjan seuraava osa Brooklynista Kosmokseen. Sen sijaan otin lukuun albumin Pahat unet (Jalava, 1991), jossa on kolme Valerian-tarinaa sarjan alkuajoilta. Albumin nimitarina valottaa kaksikon ensitapaamista, ja Laureline saa näköjään heti olla pelastamassa Valeriania pois pinteestä. Tämä oli toki kovin mielenkiintoista, mutta myös sarjan varhaista piirrosjälkeä oli hauska katsella. Pariisista Kassiopeiaan vaikuttaa hienostuneen tyylikkäältä, kun sitä vertaa Pahat unet -albumin jopa koomisiin ruutuihin. Agenttikaksikon ulkonäkö on hioutunut matkan varrella, eikä alakuvan kaltaisia veikeitä ruutuja enää tullut vastaan Pariisista Kassiopeiaan -albumissa:

Pari kuvaa Pahat unet -albumista, joka on ensimmäinen suomeksi ilmestynyt Valerian-albumi.

Hupaisat avaruusveikot ovat vaihtuneet utuisiin kuviin, joissa lumoava Laureline koettelee voimiaan avaruuden kolkista löytyvien kummajaisten kansa:

Täytyy myöntää, että Laureline sai minusta uuden ystävän. Tässähän on naislukijoille kunnon toimintasankari, joka vaeltaa urhoollisesti ties millaisen avaruustöryn keskellä ja kaipaa yhteyttä Valerianiin. Ah, romantiikka ilmassa! Pariisista Kassiopeiaan -albumin seikkailullinen ote ja kiehtovat avaruusjaksot vaikuttavat niin kiinnostavilta, ettei sarjan lukeminen jää osaltani tähän. Kirjastossa on onneksi hyvin saatavilla sarjan aiemmin ilmestyneitä osia, joten etsiydyn taatusti tämän sarjan pariin toistekin kesän aikana.

Goodreads: Pariisista Kassiopeiaan saa 4 tähteä. Pahat unet saa 3 tähteä.

Mistä albumit minulle? Pariisista Kassiopeiaan on pyytämäni arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle. Pahat unet -albumin lainasin kirjastosta.

Muualla verkossa: Valerian-tietoutta suomeksi löytyy täältä.
Albumien tietoja:

Jean-Claude Mézières (piirrokset) & Pierre Christin (käsikirjoitus): Valérian 9 - Métro Châtelet direction Cassiopée (1980)
Suomennos Marja Luoma
Tekstaus Mikko Huusko
Jalava, 2015 (2. painos)
48 sivua

Jean-Claude Mézières (piirrokset) & Pierre Christin (käsikirjoitus): Les Mauvais Rêves  (1967), Le grand collectionneur (1967), Drôles de specimens (1970)
Suomennos Soile Kaukoranta
Tekstaus Jari Rasi
Jalava, 1991
64 sivua