Colette: Vilja oraalla
"Vinca nauroi näyttäen hampaittensa kiinteän puolikuun ja pyörähteli valkeiden kenkiensä kärjillä kuin ballerina. Kun hän näin keimaili, viekas tuuma juolahti hänen mieleensä: hän ei vilkaissutkaan Philippeen, joka istui synkkänä pianon ja kupariastiaan istutettujen ohdakkeiden takana ja tarkkaili häntä.
"Olen erehtynyt", Philippe tunnusti itselleen. "Hän on hyvin kaunis. En ole ennen huomannutkaan!"" (s. 16)
Coletten Vilja oraalla (Gummerus, 2002/1923) on nuoren, epävarman ja hapuilevan rakkauden ylistyslaulu. Bretagnen rannikolla kesää viettävät 15-vuotias Vinca-neito ja 16-vuotias Philippe, joiden aiempi ystävyyssuhde saa yllättäen uusia sävyjä. Vaan mitäpä nuoret tietävät rakkaudesta? Kesä on heille tunnemyrskyjen aikaa, kuin jonkin tuntemattoman ja uuden tunteen hahmottamista.
"Vinca puolestaan yritti kuvitella äitiään nuorena tyttönä, joka ehkä kärsi rakkaudesta ja vaikenemisesta. Mutta hän näki vain äitinsä liian varhain valkoisiksi muuttuneet hiukset, kultasankaiset silmälasit ja laihuuden, joka teki rouva Ferre'n niin hienostuneen näköiseksi...
Vinca punastui tullessaan johtopäätökseen, että rakkauden häpeäminen ja ruumiin sielun tuskat kuuluivat vain hänelle. Turhanpäiväiset varjot jäivät, kun hän lähti Philippen kanssa kulkemaan tietä, johon heidän kulkunsa ei jättänyt jälkiä ja jota vaeltaessaan he tunsivat voivansa menehtyä liian painavan, liian runsaan ja liian aikaisin saadun suuren rikkauden kantamiseen." (s. 52 - 53).
Kirjan kerrontatyyli on dramaattisuuteen taipuvainen, mutta minua se miellytti juuri tässä kirjassa. Tyyli sopi kuvaamaan kirjan nuorten maailmaa, johon kesän aikana tunkeutuu myös eräs kolmas, rouva Dalleray. Kirja kuvaa kesän kiihkeitä tapahtumia etupäässä Philippen näkökulmasta, ja hänen tempoilussaan rakkauden aistimusten keskellä on jotain riipaisevaa. Ehkäpä luin kirjaa sopivan herkässä mielentilassa, sillä Vilja oraalla tuntui lähes täydelliseltä kesäkirjalta. Näin juhannuksen pian koittaessa suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille rakkausromaanien ystäville.
Coletten Vilja oraalla (Gummerus, 2002/1923) on nuoren, epävarman ja hapuilevan rakkauden ylistyslaulu. Bretagnen rannikolla kesää viettävät 15-vuotias Vinca-neito ja 16-vuotias Philippe, joiden aiempi ystävyyssuhde saa yllättäen uusia sävyjä. Vaan mitäpä nuoret tietävät rakkaudesta? Kesä on heille tunnemyrskyjen aikaa, kuin jonkin tuntemattoman ja uuden tunteen hahmottamista.
"Vinca puolestaan yritti kuvitella äitiään nuorena tyttönä, joka ehkä kärsi rakkaudesta ja vaikenemisesta. Mutta hän näki vain äitinsä liian varhain valkoisiksi muuttuneet hiukset, kultasankaiset silmälasit ja laihuuden, joka teki rouva Ferre'n niin hienostuneen näköiseksi...
Vinca punastui tullessaan johtopäätökseen, että rakkauden häpeäminen ja ruumiin sielun tuskat kuuluivat vain hänelle. Turhanpäiväiset varjot jäivät, kun hän lähti Philippen kanssa kulkemaan tietä, johon heidän kulkunsa ei jättänyt jälkiä ja jota vaeltaessaan he tunsivat voivansa menehtyä liian painavan, liian runsaan ja liian aikaisin saadun suuren rikkauden kantamiseen." (s. 52 - 53).
Kirjan kerrontatyyli on dramaattisuuteen taipuvainen, mutta minua se miellytti juuri tässä kirjassa. Tyyli sopi kuvaamaan kirjan nuorten maailmaa, johon kesän aikana tunkeutuu myös eräs kolmas, rouva Dalleray. Kirja kuvaa kesän kiihkeitä tapahtumia etupäässä Philippen näkökulmasta, ja hänen tempoilussaan rakkauden aistimusten keskellä on jotain riipaisevaa. Ehkäpä luin kirjaa sopivan herkässä mielentilassa, sillä Vilja oraalla tuntui lähes täydelliseltä kesäkirjalta. Näin juhannuksen pian koittaessa suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille rakkausromaanien ystäville.
Hyvää keskikesän juhlaa kaikille blogissani vieraileville!
Kuva: "Łąka (Krynica-Zdrój)" by Marcin Białek - Own work. Licensed under GFDL via Wikimedia Commons - http://commons.wikimedia.org/wiki/File:%C5%81%C4%85ka_(Krynica-Zdr%C3%B3j).jpg#/media/File:%C5%81%C4%85ka_(Krynica-Zdr%C3%B3j).jpg
Haastepiste menee pitkästä aikaa I Spy -haasteelle kohtaan 3) Things That Grow.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kiiltomadon juttu kirjasta
Kirjan tietoja:
Colette: Le blé en herbe (1923)
Suomennos Kyllikki Clément
Gummerus, 2002
163 sivua
Kaunis nimi tällä kesäkirjalla :)
VastaaPoistaAurinkoista juhannusta sinulle :)
Niin on, ja nimi kuvastaa hyvin kirjan sisältöä. Kiitos, eiköhän aurinko paistele tänä juhannuksena :).
PoistaTämän kirjan muistan vuosikymmenten takaa. Herkkä ja koskettava. Taisi hienovaraisesti käsitellä myös nuoren neidon fyysisiä muutoksia.
VastaaPoistaLeppeää juhannusta toivotan minäkin sinulle.
Kiitos, juhannuksesta näyttää muodostuvan oikein leppoisa. :) Minulle tämä kirja oli ihastuttava löytö. Nuorten rakkaudenkuvaus sopii juhannuksenaikaan. :)
Poista