Peter Høeg: Susanin vaikutus
Peter Høegin Lumen taju oli minulle upea kirja, ja sen jälkeen en olekaan lukenut mitään Høegilta. Jotain taisin kokeilla ja jättää kesken. Silti jokin Høegin uusimman suomennoksen mainoslauseissa houkutteli kokeilemaan kirjaa, ja vaikkei tullut uutta Lumen tajua, kirjan tapahtumavetoinen juoni vetäisi mukaansa. Nopealukuinen trilleri-dystopia-perhedraama (kiitos, takakansi!) tarjosi kaikuja lumisesta kirjasta, vai liekö sitten niin, että Høegin kirjat rakentuvat samantyylisistä aineksista. Niin tai näin, aion jatkaa kesän aikana matkaani Høegin tuotannon parissa. Esikoiskirja Kuvitelma 20. vuosisadasta jo odottelee lukupinossa.
"On helppo erottaa kokeelliset fyysikot teoreetikoista.
Teoreetikot eivät halua happoa vaatteilleen. He eivät pohjimmiltaan voi sietää laboratorioiden hajua, he eivät pidä suojatakeista eivät kumikäsineistä. Heidän mielestään käytännön fysiikka muistuttaa yksinkertaisesti liikaa ruumiillista työtä. Ja sitähän he yrittävät yliopistossa vältellä.
Laban Svendsen on sataprosenttisen varmasti teoreettisen fyysikon musiikillinen vastine, näin sen heti. Pystyin päättelemään sen pelkästään tavasta jolla hän käsitteli perunoita Andrea Flinkin keittiössä.
Olen liikuttunut koska hän on sittenkin laskeutunut nuottipaperiensa ja norsunluu- ja bakeliittikoskettimiensa äärestä, vai mistä pianon koskettimet onkaan tehty, ja käärinyt hihansa ja puhdistanut pyöräni.
Hän ei ole jättänyt mitään tervehdystä. Ei osoitetta, ei puhelinnumeroa. Vain kiiltävän pyörän ja öljykäsitellyn, himmeän satulan ja punaisen ruusun.
Joku voisi ajatella että ehkä se riittää." (s. 164-165)
Høegin kerrontatyyli viehättää minua. Pidän hänen tavastaan rytmittää lauseita ja kyvystä rakentaa arkisista jutuista jotain suurempaa. Ja kaiken kruunuksi ilmaan heitellään toteamuksia, joiden muutamiin sanoihin sisältyy puhujan luonnekuva. Joku voisi ajatella että ehkä se riittää. Kirjan fyysikko-Susanille ei aivan vähä riitä, varsinkaan kun hän poikansa kanssa joutuu murhayrityksen kohteeksi. Susan sisuuntuu, ja päättää ottaa selville kuka listii salaperäisen tulevaisuuskomission jäseniä ja uhkaa hänen omaa perhettään.
Minulla oli alkuun hieman asenneongelmia Susanin nelihenkisen perheen suhteen. Aivan kuin tanskalaisen todellisuuden keskelle olisi heitetty amerikkalainen unelmaperhe, jonka jokaisella jäsenellä on lähestulkoon supervoimia. Tavispulliaisia tämä poppoo ei edustanut. Öh, uskottavaa vai meneekö huumorin puolelle? Päätin, että olkoon uskottavaa ja seurasin Susanin huimaa matkaa salaisuuksien jäljillä. Toinen kirjan ongelma oli, että sen rakenne tuntui hajanaiselta. Kirjan punaista lankaa sai välillä haroa käsiinsä, ja toisinaan tuntui, että langanpäät pääsivät karkuun. Mutta eipä käynyt aika pitkäksi, kun välillä pohdittiin perheen sisäisiä kuvioita ja niistä pompattiin kiihkeisiin toimintajaksoihin.
Henkilökohtaisena ongelmana koin myös sen, etten millään osannut olla lukematta kirjaa Lumen tajua vasten. Suoritin vertailua päässäni lähes koko ajan kirjaa lukiessani, ja Smilla peittosi Susanin reippaasti. Smillan kyydissä olisin valmis lähtemään maailman ääriin, Susanin toimia seurasin kohteliaan kiinnostuneena. Susanin vaikutus on silti reippaasti keskivertotrilleriä parempi, ja koska Høeg onnistuu punomaan kirjan sivuille erikoisen, jännitteisen tunnelman, päädyin antamaan kirjalle neljä Goodreads-tähteä.
"On helppo erottaa kokeelliset fyysikot teoreetikoista.
Teoreetikot eivät halua happoa vaatteilleen. He eivät pohjimmiltaan voi sietää laboratorioiden hajua, he eivät pidä suojatakeista eivät kumikäsineistä. Heidän mielestään käytännön fysiikka muistuttaa yksinkertaisesti liikaa ruumiillista työtä. Ja sitähän he yrittävät yliopistossa vältellä.
Laban Svendsen on sataprosenttisen varmasti teoreettisen fyysikon musiikillinen vastine, näin sen heti. Pystyin päättelemään sen pelkästään tavasta jolla hän käsitteli perunoita Andrea Flinkin keittiössä.
Olen liikuttunut koska hän on sittenkin laskeutunut nuottipaperiensa ja norsunluu- ja bakeliittikoskettimiensa äärestä, vai mistä pianon koskettimet onkaan tehty, ja käärinyt hihansa ja puhdistanut pyöräni.
Hän ei ole jättänyt mitään tervehdystä. Ei osoitetta, ei puhelinnumeroa. Vain kiiltävän pyörän ja öljykäsitellyn, himmeän satulan ja punaisen ruusun.
Joku voisi ajatella että ehkä se riittää." (s. 164-165)
Høegin kerrontatyyli viehättää minua. Pidän hänen tavastaan rytmittää lauseita ja kyvystä rakentaa arkisista jutuista jotain suurempaa. Ja kaiken kruunuksi ilmaan heitellään toteamuksia, joiden muutamiin sanoihin sisältyy puhujan luonnekuva. Joku voisi ajatella että ehkä se riittää. Kirjan fyysikko-Susanille ei aivan vähä riitä, varsinkaan kun hän poikansa kanssa joutuu murhayrityksen kohteeksi. Susan sisuuntuu, ja päättää ottaa selville kuka listii salaperäisen tulevaisuuskomission jäseniä ja uhkaa hänen omaa perhettään.
Minulla oli alkuun hieman asenneongelmia Susanin nelihenkisen perheen suhteen. Aivan kuin tanskalaisen todellisuuden keskelle olisi heitetty amerikkalainen unelmaperhe, jonka jokaisella jäsenellä on lähestulkoon supervoimia. Tavispulliaisia tämä poppoo ei edustanut. Öh, uskottavaa vai meneekö huumorin puolelle? Päätin, että olkoon uskottavaa ja seurasin Susanin huimaa matkaa salaisuuksien jäljillä. Toinen kirjan ongelma oli, että sen rakenne tuntui hajanaiselta. Kirjan punaista lankaa sai välillä haroa käsiinsä, ja toisinaan tuntui, että langanpäät pääsivät karkuun. Mutta eipä käynyt aika pitkäksi, kun välillä pohdittiin perheen sisäisiä kuvioita ja niistä pompattiin kiihkeisiin toimintajaksoihin.
Henkilökohtaisena ongelmana koin myös sen, etten millään osannut olla lukematta kirjaa Lumen tajua vasten. Suoritin vertailua päässäni lähes koko ajan kirjaa lukiessani, ja Smilla peittosi Susanin reippaasti. Smillan kyydissä olisin valmis lähtemään maailman ääriin, Susanin toimia seurasin kohteliaan kiinnostuneena. Susanin vaikutus on silti reippaasti keskivertotrilleriä parempi, ja koska Høeg onnistuu punomaan kirjan sivuille erikoisen, jännitteisen tunnelman, päädyin antamaan kirjalle neljä Goodreads-tähteä.
***
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -lukuhaaste saa merkinnän Tanskan kohdalle. Susanin vaikutus saa jokseenkin kyseenalaisen kunnian olla blogini ensimmäinen kirja, joka on käännetty tanskan kielestä suomeksi.
Lukulampun kesäkirjahaaste pääsee alkuun kohdalla 7) Kirja, jonka lainasin kirjastosta.
Lukulampun kesäkirjahaaste pääsee alkuun kohdalla 7) Kirja, jonka lainasin kirjastosta.
Kirjankansibingo saa kolmannen ruksin ja ruutu on 'värikäs':
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa, tässä jokunen linkki ja googlettamalla löytyy lisää: Kirjakaapin kummitus, Kaisa Reetta T, Leena Lumi ja Nannan kirjakimara.
Kirjan tietoja:
Peter Høeg: Effekten af Susan (2014)
Suomennos Katriina Huttunen
Tammi, 2015 (Keltainen kirjasto nro 461)
426 sivua
Suomennos Katriina Huttunen
Tammi, 2015 (Keltainen kirjasto nro 461)
426 sivua
Susanin vaikutus on mielestäni kiinnostava ja hyvä mutta ei täydellinen kirja. Susan on hahmona mielenkiintoinen mutta jäi jollain tapaa etäiseksi. Mutta kaiken kaikkiaan romaani tarjosi minulle keskivertoa paremman lukukokemuksen.
VastaaPoistaKirja päätyi meillä samaan bingoruutuun. :)
Aivan, etäiseksi Susan jäi minullekin. Ehkä siksi, että kirjassa oli mukana hänen perheensäkin ja huomio jakaantui väistämättä monen henkilön kesken.
PoistaPitääkin käydä kurkkaamassa, miten pitkälle olet bingossa päässyt. En lukenut vielä juttuasi, nappasin vain linkin talteen. :) Pidin tästä kannesta, se on sopivan erikoinen ja väriä riittää.
Herran teoksiin pitäisi varmastikin tutustua. Olen ajatellut vähän taktikoida kansibingon kanssa, kun moni kansi täyttää monta kriteeriä, mutta sitä voi vaan kerran käyttää.
VastaaPoistaBingon myötä olen huomannut, että luen näemmä todella paljon kirjoja, joissa on piirroskuva (tai ainakin sellaiselta näyttävä). Se ruutu tuli jo täyteen, joten pitää koettaa laittaa loput piirroskuvat jonnekin muualle. Minua hieman houkuttaisi koettaa kerätä koko ruudukko täyteen, mutta saas nähdä miten käy. Alku on ollut hitaanpuoleinen. :)
PoistaHuomasin saman, että haaste on haastava, esim kengät voi olla ongelma ellei hyväksy faktaa että ihmisellä on useimmin kengät. Koska keskiruutu on käytössä vaaditaan 25 kantta. Itse pidän haasteista, jossa joutuu koville, tavoittelen koko bingoa, mutta luultavasti joudun venyttämään määritelmiä.
PoistaKengät on minullakin vielä kysymysmerkki. Tai no Marian Keyesin uusimman suomennoksen kannessa on puolikkaat kengät, mutta en ole varma nappaako kirja. Kiva nähdä elokuussa, mitä ruutuihin on löydetty ja moniko saa ruudukon täyteen. Itse ajattelin hoitaa muutaman ruudun sarjakuvakansilla, joita tuon blogiini sunnuntaisin. Mutta pääosin silti ihan 'oikeilla' kirjankansilla.
PoistaPidin tästä kirjasta paljon, vaikkei se tietenkään ole Lumen taju.
VastaaPoistaSusanin hahmoon tykästyin erityisesti. Tuohon sinun kuvailemaasi uskottavuusongelmaan törmäsin minäkin, itse kuittasin sen tietynlaisena groteskina huumorina.
Kaiken kaikkiaan hieno lukukokemus!
Kyllä tämä oli hyvä kirja, varsinkin kun se kesken jäänyt mikä-lie-olikaan kummitteli vielä mielessä. Susanin vaikutuksen luin nopeasti, ei tullut halua jättää kirja kesken. Vähän harmitti, kun en osannut keskittyä kirjaan ilman että vertailin sitä Lumen tajuun, mutta niin se aina on kun lukee joltain kirjailijalta jotain erityisen hienoa. Se tuppaa jättämään muun tuotannon varjoonsa.
PoistaLumen tajua vasten tämä kirja on vain keskitasoa. Lumen tajussa oli jotain ylittämätöntä. On ehkä rankkaa kirjailijalle, kun heti esikoinen saa nin vahvan suosion, että sen jälkeen kaikkea myöhemmin kirjoitettua verrataan siihen.
VastaaPoistaMissään nimessä tämä ei ole minusta huono, mutta ei ihan 'mun juttukaan'. Kyllä Høeg kirjoittaa osaa.
Lumen taju oli vasta Hoegin kolmas kirja, mutta nerokas kirja, siinä on jotain aivan maagista. Lukijana tuntui hankalalta, kun en osannut ollenkaan keskittyä tähän uuteen ilman vertailua aiempaan kirjaan. Aion tässä kesällä lukea sen esikoisenkin eli Kuvitelmia 20. vuosisadasta. Odotan oikein mielenkiinnolla, mistä Hoegin romaanitaipale alkoi.
PoistaItse viehätyin myös kovasti kirjan rytmiikasta, siihen oli jotenkin helppo heittäytyä ja kirja olikin yllättävän nopealukuinen. Tämä oli minulle ensimmäinen Høeg, blogiarvioiden perusteella Lumen taju sietäisi ainakin lukea.
VastaaPoistaMinäkin luin tämän tosi nopeasti, viikonlopun aikana muistaakseni. Nyt olen koettanut aloitella Hoegin esikoista, Kuvitelma 20. vuosisadasta, mutta takkuaa aikas pahasti, ei ole samanlaista vetoa kuin tässä. Eli jos jotain muuta haluat häneltä lukea, niin suosittelen Lumen tajua, joka on minulle talvikirjojen eliittiä. :)
Poista