John Steinbeck: Tyytymättömyyden talvi

John Steinbeckin Tyytymättömyyden talvi (Tammi, 1983/1961) oli minulle eräs tammikuun hienoimpia lukuelämyksiä. Bloggaaminen jäi muiden kirjojen jalkoihin, mutta nyt Talven lukuhaasteen viime metreillä on syytä laittaa postaus ulos. Viiden tähden kirjoja ei tule kovin usein luettua, mutta tämän kirjan kohdalla en nähnyt mitään syytä säästellä tähtiä. 

Pidin kirjan kuvailevasta, jopa leikkisästä kielestä, elävistä henkilöhahmoista ja pikkukaupungin ilmapiiristä, jota Steinbeck kuvaa varsin osuvan tuntuisesti. Olen jostain syystä mieltänyt Steinbeckin kirjat ankeiksi ja synkähköiksi, joten aloitin tätä äitini kirjahyllystä kierrätyksenä saatua kirjaa varauksellisin tuntein. Pian huomasin olleeni täysin väärässä ennakkoluulojeni kanssa, sillä luin jopa tunnelmalliset pienten hetkien kuvaukset huolella. Aina en niistä jaksa suuremmin innostua, mutta Steinbeck tuntuu tavoittavan jopa kuuraisessa jalkakäytävässä jotain olennaista ja kaunista:

"Kuura, joka peitti nurmikkoja ja jalkakäytäviä, kimmelsi katulyhtyjen valossa miljoonien pikkuruisten timanttien lailla. Tällaiseen pintaan jättää jalka jäljen, mutta edessäni en nähnyt mitään. Mieltäni on lapsuuden ajoista asti saakka kummasti kiehtonut käveleminen vastasataneessa lumessa  tai kuurapeitteen päällä. Minusta tuntuu siltä kuin olisin ensimmäinen ihminen, joka liikkuu upiuudessa maailmassa; syvä hivelevä tunne sanoo, että olen löytänyt jotain puhdasta ja uutta, käyttämätöntä, saastuttamatonta. Yön yleisin väki, kissat, ei mielellään liiku kuuraisella pinnalla." (s. 46)

Tyytymättömyyden talven päähenkilönä on Ethan Allen Hawley, jolla on kunniakkaat, joskin köyhtyneet sukujuuret amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Ethan paiskii töitä elintarvikeputiikissa, jonka omistaa kieronoloinen sisilialaismies, ja myydessään tavaraa kaupunkilaisille Ethan herää hiljalleen siihen, että asiat voisivat olla toisinkin. Hänellä voisi olla rahaa ja valtaa sen sijaan, että hän naputtelee kassakonetta tiskin takana. Suunnitelma alkaa kehkeytyä Ethanin aivoissa samalla kun hän juttelee kaupan hyllyillä oleville muropaketeille (kyllä vain! jopa Ethanin yksinäiset dialogit olivat tässä kirjassa ehdotonta huippuluokkaa). "Te kuivat aamiaishiutaleet, jotka istutte hyllyllä Mikki Hiiren naamio laatikkonne kyljessä ja lupaatte vatsastapuhujan vehkeen lipukettanne ja kymmensenttistä vastaan. Teidät minun on vietävä kotiin, mutta nyt tällä hetkellä teidän tulee ryhdistäytyä kuuntelemaan." (s. 64)

Kirjan teemat tuntuvat edelleen kovin ajankohtaisilta. Raha ja valta - mitä ihmiset ovat valmiita tekemään niitä saadakseen? Ja kuinka niiden saavuttaminen ihmiseen vaikuttaa? Tyytymättömyyden talvi on todella hieno kirja, ja kun tätä lukuelämystä on jo tullut jonkin aikaa sulateltua, Steinbeck ei taatusti enää ole kartettavien kirjailijoiden listallani. Päinvastoin, Maalaismaisemia-lukuhaasteen vinkkilistan Vihan hedelmät ja Eedenistä itään alkoivat kiinnostaa toden teolla. :)

***

I Spy Challange -lukuhaaste saa upean pisteen kohtaan 4) Seasons. Kirja päättää taipaleeni Talven lukuhaasteessa. Seuraavaksi on koosteen vuoro.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Saatu kierrätyksenä äidin kirjahyllystä
Kirjan tietoja:
John Steinbeck: The Winter of Our Discontent (1961)
Suomennos Jouko Linturi
Tammi, 1983
304 sivua