Kirjaostoksia ja lukumaraton 14.2.2015

Tänään Lukurauhan päivänä olen tehnyt lähinnä kaikkea muuta kuin lukenut (Hiljaisuus soi h-mollissa sentään edistyi noin 50 sivun verran), ja tässä tulee jo päivän toinen postaus. Enpä muista, milloin olen viimeksi postannut kaksi kertaa samana päivänä, mutta rauhoittelen itseäni sillä, että ne, jotka päivän teeman mukaisesti lukevat eivät surffaa netissä vaan istuvat nenä kiinni kirjassa, joten tämä juttu ei heitä häiritse.

Piipahdin tänään Oulun kaupunginkirjastolla, jossa oli lukurauhan lisäksi tarjolla kirjahärdelli nimeltä poistomyynti (Lukurauhan päivään liittyvää ohjelmaa oli myös, mutta en valitettavasti ehtinyt jäämään sitä seuraamaan). Olimme mieheni kanssa paikalla tietenkin heti klo 12, ja niin oli moni muukin. Porukkaa oli liikkeellä paljon, sillä ulko-oven edessä oli melkoinen määrä väkeä puolenpäivän aikaan ja kirjapöytien ympärillä oli eräillä jopa aggressiivinen meininki päällä. Reippaasti vain kyynärpäät käyttöön, niin pääsi penkomaan kirjalaatikoita ja -pöytiä. Kirjat kiinnostavat, sen huomasi. Huomenna tätä hauskuutta olisi myös lähikirjastossa, mutta sinne ehdin tutkimaan poistokärryjä vasta työpäivän jälkeen. Tänään koetin pitää pään kylmänä, ja vain neljä kirjaa lähti mukaan:

Keltaisen kirjaston kirjat houkuttelivat, sillä Alice Munron Valkoinen tunkio (Tammi, 1987) on nro 212, Jayne Anne Phillipsin Äidin aika (Tammi, 2000) on nro 330 ja Manuel Rivaksen Timpurin kynä (Tammi, 2001) on nro 336. Adam Hallin Salainen tehtävä Varsovassa (Kirjayhtymä, 1971) on vakoilujännäri 70-luvulta. Semmoiset ovat joskus aivan viihdyttävää luettavaa. Kirjojen hinta 1 euro / kappale.

Lisäksi pääkirjaston naisten wc tarjosi minulle tämän kirjallisen keskustelun (ja huom! en kirjoittanut tuota alimmaista kommenttia, vaikka mielipiteeni taitaa olla samansuuntainen):

Villasukka kirjahyllyssä -blogin Villis aikoo listailla blogiinsa vuoden aikana tekemiään kirjaostoksia. En uskalla luvata samaa, mutta koetan sentään postailla hieman useammin kirjaostoksistani. Joten olkaapa hyvät, muutama kuva tammikuun hankinnoista:

Cecilia Ahernin Tapaaminen Elämän kanssa (Gummerus, 2012) löytyi työpaikan lähi-Prisman alepöydästä. Töiden jälkeen oli kait olo, että jokin kevyempi kirja voisi tasapainottaa oloa. Olen ostokseeni tyytyväinen, jos se osoittautuu yhtä hyväksi viihteeksi kuin Marian Keyesin Rachelin loma, josta postailin tänä aamuna. En ole koskaan lukenut Ahernin kirjoja, joten ostopäätös perustui takakannen luomiin mielikuviin. Elämä vaikutti sangen kiinnostavalta henkilöltä, ja kannen väri on sangen herkullinen.

Diane Keatonin muistelmat (Otava, 2012), Susan Fletcherin Irlantilainen tyttö (Like, 2010) ja Gregoire Delacourtin Onnen koukkuja (WSOY, 2013) löytyivät Suomalaisen kirjakaupan alepöydistä. Käväisin kaupassa ohimennen tammikuun loppupuolella, kun alet olivat olleet käynnissä kai jo jonkin aikaa. Onnen koukuissa houkutteli kaunis kansi, sisällön suhteen odotukseni ovat korkeintaan keskitasolla. Mutta Diane Keatonin elämän kiinnostuspisteet ovat korkeat ja Fletcherin kirjoista muistan lukeneeni kehuja, joten toivottavasti edessä on hieno lukukokemus.

Lopuksi uutinen: aion osallistua ensimmäistä kertaa lukumaratonille ystävänpäivänä eli lauantaina 14.2.2015. Lukumaratonia emännöi Lukutoukan ruokalista -blogin Emmi ja mukaan voi liittyä, jos idea kiinnostaa. Itse pääsen aloittamaan lukemispuuhat vasta lauantai-iltana, ehkäpä noin kuuden aikaan. Päivällä minulla on ohjelmassa niinkin jännittävää ohjelmaa kuin avoimen yliopiston kirjanpidon kurssi (pitää olla jotain vastapainoa työelämälle). Kuusi tuntia ko. aihetta työviikon päätteeksi ja aivoni ovat siinä kunnossa, etten mitään kovin älyllistä kykene enää tekemään. Eli lukumaraton on vallan sopivaa ajankulua. :D

Lukumaratonin kirjapino on ankaran suunnittelun alla, ja ensi kertaa maratoonaukseen osallistuvana tuntuu, että lukemisten suunnittelu taitaa olla erittäin iso osa tämän homman hauskuutta. Lukulistalle olen poiminut jo yhden J. D. Robbin dekkarin ja Salla Simukan Lumikki-trilogian kakkososan. Ykkösosa kun oli semmoinen hotkaistava kirja, ja vaatimaton tavoitteeni on lukea edes yksi kirja loppuun tämän urakan aikana. Valkea kuin lumi -kirjan ei pitäisi olla mahdoton tavoite. Muista tavoitteita minulla ei olekaan, kunhan kokeilen mitä tästä tulee. Kivaa on, että jo muutama bloggaaja on ilmoittautunut mukaan, joten pääsen kurkkimaan toisten edistymistä jos oma lukeminen takkuaa.

Lukumaratonin ajankohdasta (=takana työviikko + kurssipäivä) johtuen luulen, ettei kirjapinooni eksy kovin vaativia teoksia, sillä aikomukseni on lähinnä nollata aivot jollain sopivalla kirjaviihteellä. Laitan perjantaina blogiini kuvallista viestiä kirjavalinnoistani, ja kuten yllä olevista kuvista näkee, lukemattomia riittää yllin kyllin. Tiedä häntä, minkä kirjan ääreltä sitä itsensä löytää yön pimeinä tunteina. :)

Kuva Lukutoukan ruokalista -blogista. Ks. linkki yllä olevasta tekstistä.