8. helmikuuta 2015

Marian Keyes: Rachelin loma

Luin viime kesänä Marian Keyesin kirjan Mercy Closen mysteeri (Tammi, 2013), ja se oli erinomaista lomalukemista: jonkin sortin salapoliisijuoni, pirteän humoristista kerrontaa takaumilla höystettynä, luonteikas päähenkilö sekä pinnan alla vakava teema eli masennus ja sen kanssa eläminen. Kesäkirjan imussa klikkailin jossain vaiheessa talvea itselleni lisää Marian Keyesiä Elisa-kirjalta, ja lukulaitteeseeni sujahti Rachelin loma (Tammi, 2013/2002). Kirjan päähenkilö löytyy samaisesta Walshin sisarusparvesta, josta myös Mercy Closen Helen on, sillä Rachelin loman Rachel on Helenin bilehileisosisko Rachel. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikajanalla paljon aikaisempaan vaiheeseen kuin Mercy Close, ja minulle jo tuttu Helen vilahtaa myös tässä kirjassa.
Rachelin loman alku nostatti mieleeni pieniä pettymyksen tunteita. Kirja tuntui muistuttavan rakenteeltaan ja tyyliltään paljon Mercy Close -kirjaa, aivan kuin olisin lukenut lähes samaa kirjaa eri mausteilla. Päähenkilö on jälleen luonteikas, sillä Rachelissä riittää fyysistä pituutta ja henkistä potkua. Hänellä on myös ongelma eli huumeriippuvaisuus, ja Rachelin taustaa valotetaan takaumien kautta. Rachelin ongelma tosin on myös se, ettei hänellä mielestään ole ongelmaa vaan käyttö on vain harmitonta viihdekäyttöä. Vakavaa teemaa käsitellään samaan pirtsakkaan tyyliin, joka minulle tuli tutuksi Mercy Closessa. Siinä missä Helen koetti selvitellä ongelmiaan itsenäisesti, Rachel taipuu menemään Luostari-nimiseen hoitolaitokseen. Siellä hän sitten viettää aikaa lähes koko kirjan verran. Aivan Rachelin haaveiden kaltaista lomaa reissusta ei tule, mutta kirja sentään parantaa juoksuaan mitä lähemmäs Rachel pääsee ongelmiensa ratkaisua.

Alun pettymyksestä huolimatta päädyin antamaan kirjalle neljä Goodreads-tähteä. Mitäpä samankaltaisuuksista, jos kirja koukutti minut erittäin tehokkaasti? Kun Rachelin hoitojaksossa päästiin käsittelemään ex-poikaystävän täyttämää kysymyslomaketta, luin kirjaa jo aivan innoissani. Mitä tapahtuu, kun Rachel tajuaa, etteivät hänen asiansa ole sen kummemmin kuin Luostarin muidenkaan hoidokkien? Aika paljon tapahtuu, joten olipa hyvä, etten jättänyt kirjaa kesken.

Rachelin ongelmiin minulla ei ole minkäänlaista henkilökohtaista kosketuspintaa, ja voi olla, että pidin kirjasta paljon juuri siksi. Rachelin loma tarjosi vakavaan aiheeseen miellyttävän, turvallisen tirkistysaukon, jossa oli myös romantiikkaa mukana (se Rachelin ex-Luke vaikutti nimittäin melkoisen tavoiteltavalta tapaukselta). Rachelin vieroitusoireita ei ryöpytetä lukijan silmille likaisten yksityiskohtien kera, vaan ne on lähes piilotettu muiden tapahtumien joukkoon. Mutta tämä toisaalta kuvastaa Rachelin omaa suhtautumista tilaansa, ja kirjan loppupuolella tulee myös kovaa todellisuutta enemmän kuvaan mukaan. Mitähän luurankoja ja ongelmia muiden Walshin perheen jäsenten kaapeissa luuraa? Olen päässyt sen verran Walshien makuun, että kesälomalla viimeistään voisin siirtyä seuraavaan ongelmatapaukseen.

***
I Spy Challange saa ruksin kohtaan 5) First Name (Rachel).

***
P. S. Hyvää Lukurauhan päivää! Toivottavasti ehditte nauttimaan lukemisesta. Minä aion uhmata talvimyrskyä ja mennä penkomaan lisää luettavaa Oulun kaupunginkirjaston poistomyynnistä. :) Ja iltasella lupaan rauhoittua myös lukemaan.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma e-kirjaostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Ajatuksia kirjamaasta, Calendula ja Järjellä ja tunteella.
Kirjan tietoja:
Marian Keyes: Rachel's Holiday (1997)
Suomennos Liisa Laaksonen
Tammi, 2013/2002
468 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...