Claudie Gallay: Tyrskyt

Claudia Galleyn Tyrskyt julkaistiin kirjaston tietokannan mukaan suomeksi jo vuonna 2010 Avaimen kustantamana, mutta pari vuotta sitten kirja ilmestyi myös WSOY:ltä uusilla kansilla varustettuna. Tämän liikun taustoja en tiedä, mutta on hienoa, että Galleyn kirja sai tällä tavoin uutta nostetta alleen. Otin Tyrskyt lukuun loppukesästä lähinnä kokeeksi - innostaako vai ei, olisiko tässä ensimmäinen piste Kirjoja ulapalta -haasteeseen? - ja niinhän siinä kävi, että Normandia ja La Haguen tuulinen merenranta piti minua otteessaan intensiivisesti monta päivää. 

Mustat aallot sekoittuivat myrskyssä toisiinsa kuin ruumiit. Ne olivat vesimuureja, joita myrsky ajoi, työnsi edellään, minä katselin vatsa pelosta sykkyrällä kun ne tulivat muureina ja murskautuivat kallioihin ja rumahtivat ikkunoiden alle.

Nuo aallot, nuo kuohuvat tyrskyt.

Minä rakastin niitä.

Ja pelkäsinkin.

Tyrskyt tosiaan sijoittuu Normandian ulommaiseen niemenkärkeen. Sinne on löytänyt tiensä kirjan kertojaääni, yksinäinen nainen, joka suree päättynyttä ihmissuhdetta ja tarkkailee työkseen lintuja. La Haguen kylässä ja rannoilla vaeltaa muitakin yksinäisiä ja elämässään haaksirikkoutuneita sieluja. On esimerkiksi Lambert, kylään saapunut outo muukalainen, joka ei ehkä lopulta olekaan niin muukalainen. Ja vanha Nan, jolta meri on vuosia sitten vienyt perheen ja joka uskoo, että joskus meri vielä antaa heidät takaisin. Entäs sitten baarin Lili, joka ei ole väleissä isänsä Théon kanssa ja jonka äiti, Muori, elää omassa maailmassaan ja odottaa, että hänen rakas miehensä Théo tulisi häntä hakemaan. Heitä kaikkia ympäröi oikukas meri, jonka aaltoihin hukkuneiden kylän asukkaiden kohtalot vainoavat kyläläisiä vielä vuosien päästä.

Gallayn kerronta on todella taidokasta ja hienovaraista. Kirjan kertoja tulee uteliaaksi eräästä vanhasta haaksirikosta ja siihen liittyvistä kummallisista piirteistä. Tätä juonilankaa keritään auki hitaasti, ja samalla tutustutaan kylän asukkaisiin. Pieni yhteisö ja sen pinnan alla (hah!) väreilevät salaisuudet avautuvat lukijalle pala kerrallaan, mutta  Tyrskyissä on paljon myös "ei tapahdu oikein mitään" -tunnelmointia. Tämä taisi olla minulle iso osa kirjan viehätystä. Tykkäsin hirmuisesti siitä, ettei ollut kiire mihinkään ja kertoja saattoi yhtäkkiä uppoutua johonkin oman kipeään muistoon tai muuten vaan pysähdyttiin jonkin kiinnostavan pikku jutun äärelle. Loppua kohden, kun tietyt arvoitukselliset asiat hieman selkeytyvät, kirjan tapahtumat hahmottuivat selkeämpinä ja meno muuttui ehkä aavistuksen menevämmäksi.

Päädyin antamaan Tyrskyille Goodreadsiin täydet viisi tähteä. Kirjan verkkainen tunnelma ja vanhojen kaunojen täyttämä ilmapiiri jäi viipyilemään mieleen pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Myös meren olemusta kuvattiin hienosti, sen julmaa piittaamattomuutta ja sitä, miten eri tavoin ihmiset sen armoilla ovat oppineet elämään. Tyrskyt oli kirja, jonka aikana en tainnut lukea mitään muuta, sen verran vangitseva sen ote oli. Satuin ottamaan kirjan lukuun juuri sopivana hetkenä, jolloin minulla oli sille riittävästi aikaa. Tyrskyt ei taatusti olisi avautunut samalla tavoin kiireesti luettuna.

Kaikki sanoivat ettei täällä voinut asua, näin lähellä merta. Niin lähellä että tuntui kuin oltaisiin meressä.

 ***

Osallistun kirjalla Kirjoja ulapalta -haasteeseen. Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa Tyrskyt sopii kohtaan 2. Vanhus.

Goodreads: 5 tähteä

Mistä kirja minulle? Ostin e-kirjan

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjoihin kadonnut, Ankin kirjablogi, Elämä on ihanaa, Kirjaluotsi

E-kirjan tietoja:

Claudie Gallay: Les Défarlantes (2008)

Suomennos Titia Schuurman

WSOY, 2019

425 sivua