Oksan hyllyltä

Elokuun 26. päivä vietettiin Itämeren päivää, ja sen kunniaksi oli lähikirjastossani tarjolla monipuolinen kattaus kirjavinkkejä. Poimin vnkkipöydältä mukaani Raili Mikkasen ja Tiina Holmbergin lasten tietokirjan Majakat, ohoi! . Se vaikutti hyvältä lisältä taannoiselle lukumaratonille , ja lisäksi kirja sopii lokakuussa päättyvään Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen .  Kaunis kansi toimi oivana "myyntivalttina" kirjalle. Tätä juttua kirjoittaessani olikin mukavaa löytää googlen syövereistä tieto, että kyseinen kansi voitti Turun kirjamessuilla Kaunein kirjankansi -äänestyksen vuonna 2009. Seita Parkkolan Usva tuli tuolloin toiselle sijalle. Ihana kirja sekin <3. Ko. messuilla valittiin myös kehnoimmat kirjankannet, ja ne voi käydä kurkkaamassa linkkaamastani jutusta. Tämmöinen kansiäänestys on kyllä hauska - liekö aivan perinne Turun messuilla? Kirjassa reissataan Itämerellä, Moona-lokin ja Ville-kuutin matkassa. Moona innostaa Villeä lähtemään seurakseen kiertelemään maj...

Claudia Galleyn Tyrskyt julkaistiin kirjaston tietokannan mukaan suomeksi jo vuonna 2010 Avaimen kustantamana, mutta pari vuotta sitten kirja ilmestyi myös WSOY:ltä uusilla kansilla varustettuna. Tämän liikun taustoja en tiedä, mutta on hienoa, että Galleyn kirja sai tällä tavoin uutta nostetta alleen. Otin Tyrskyt lukuun loppukesästä lähinnä kokeeksi - innostaako vai ei, olisiko tässä ensimmäinen piste Kirjoja ulapalta -haasteeseen? - ja niinhän siinä kävi, että Normandia ja La Haguen tuulinen merenranta piti minua otteessaan intensiivisesti monta päivää.  Mustat aallot sekoittuivat myrskyssä toisiinsa kuin ruumiit. Ne olivat vesimuureja, joita myrsky ajoi, työnsi edellään, minä katselin vatsa pelosta sykkyrällä kun ne tulivat muureina ja murskautuivat kallioihin ja rumahtivat ikkunoiden alle. Nuo aallot, nuo kuohuvat tyrskyt. Minä rakastin niitä. Ja pelkäsinkin. Tyrskyt tosiaan sijoittuu Normandian ulommaiseen niemenkärkeen. Sinne on löytänyt tiensä kirjan kertojaääni, yksinäi...