Niina Mero: Englantilainen romanssi

Niina Meron Englantilainen romanssi (Gummerus, 2019) on ollut minulle alkuvuoden iloisin kirjallinen yllätys. Meron kirja sai viime vuonna isosti blogihuomiota, mutta itse en viihteellisestä romaanista jaksanut tuolloin innostua niin paljon, että olisin kokeillut kirjaa. Vuoden alussa etsiskelin kuitenkin rentoa ja mukavaa kuunneltavaa BookBeatin tarjonnasta, ja Pirjo Heikkilän ääni houkutteli minut matkalle englantilaiseen kartanoon, häähumun ja viktoriaanisen kirjallisuuden äärelle.

Matkaoppaana Oxfordissa toimi reipas, tatuointejaan ylpeydellä kantava tamperelainen Nora, joka jokseenkin vastentahtoisesti on lupautunut kaasoksi siskopuolelleen, jonka rakastettu Mark saattuu olemaan komea, rikas ja aatelinen. Viihdyin oivallisesti Noran seurassa, ja vaikka kirjaa riitti kuunneltavaksi hieman yli kymmenen tuntia, minua harmitti tosi paljon sanoa Noralle heipat. Tässä kirjallisuuslainauksilla kuorrutetussa mutta sopivan jalat maassa -tunnelmaisessa maailmassa olisin mieluusti viipyillyt pitempäänkin.

Miksi kirja sitten kolahti?

"En ollut katsonut aiheelliseksi kertoa kenellekään, että olin kaikessa hiljaisuudessa siirtynyt kunniallisista journalistiikan opinnoistani englantilaisen filologian puolelle tekemään gradua viktoriaanisista romantikoista."

Gradun kirjoittelu saattuu olemaan tällä hetkellä minullekin ajankohtainen aihe, vaikkei tilastotieteen gradu tietenkään asetu aivan samalle viivalle englantilaisen filologian kanssa. Joka tapauksessa tunsin jonkin sortin hengenheimolaisuutta pääaineen ja ammatinvalinnan kanssa tuskailevan Noran kanssa, sillä yleisellä tasolla hänen pulmansa tuntuivat kovin tutuilta.

"Olin aina pitänyt Keatsista, vaikka hän olikin juuri sellainen surusilmäinen haihattelija, joista en yleensä piitannut. Shellyen anarkismi ja Byronin seikkailuhenkisyys vetosivat minuun aivan toisenlaisilla tavoilla, mutta Keatsissa oli aina ollut jotain viatonta ja puhdasta, melkein naiivia."

Englantilaisessa romanssissa vetävä juoni ja kirjallisuusviittaukset yhdistyvät minun makuuni erittäin onnistuneesti. Noran intoilu Keatsin ja muiden viktoriaanisen ajan kirjailijoiden suhteen sai kirjallisuuden tutkimuksen kuulostamaan aika kiehtovalta jutulta, ja vaikken itse ko. aihetta tunne laisinkaan, Englantilainen romanssi puhalsi mukavasti tomuja pölyttyneiden klassikoiden päältä.

"Kun tulin viimein tihenevästä hämärästä kartanon edustalle, vilkaisin nopeasti ylös Jamesin ateljeen värillisiin ikkuinoihin. Pienen hetken ajan odotin näkeväni muotokuvan tumman, kalmansilmäisen hahmon seisovan pimeydessä karmeihin nojaamassa, mutta sitten pudistin päätäni ja kiipesin kiviportaat pääovelle."

Kartanomiljöö vetoaa minuun aina, ja Englantilaisessa romanssissa miljöön kuvaus loihtii silmien eteen brittiläisistä tv-sarjoista tuttuja näkyjä. On komeita portaikkoja, hämyisiä pitkiä käytäviä, aamiaishuoneita, palvelijoita - kaikkea mitä pitääkin. Supisuomalainen Nora koettaa pärjätä parhaansa mukaan vieraassa ympäristössä, vaikka toisinaan hänellä onkin kala kuivalla maalla -olo. Noran siskolla Helillä menee jo paljon paremmin, mutta sen verran suomalaisuutta hänessäkin on, että kulttuurierot tuovat kirjan tarinaan ovat sympaattisen ja aidonoloisen lisänsä.

"- Löysin Jamesin luonnoskirjan. Myönnä pois, että sinuakin kiinnostaa, mitä hänelle tapahtui, sanoin ja heilutin nahkakantista opusta kädessäni, mutta Heli vain huokasi.

 - James vain katosi, onko selvä? He ovat menneet eteenpäin. Hän ei tule takaisin, ja perhe on hyväksynyt sen. James on kuollut. Nora, anna olla, Heli sanoi ja katsoi minua silmiin sanojensa vakuudeksi."

Pieni perhesalaisuus piristää kirjaa kuin kirjaa, ja Nora tietysti kompastuu sellaiseen heti vierailunsa alussa. Markin taiteellisesti lahjakkaan, kymmenen vuotta sitten kadonneen James-veljen arvoitus pitää Noran mielikuvituksen kiireisenä ja tuo kirjan sivuille sopivasti säpinää.

"- Romantiikka tietenkin perustuu ajatukselle, että kuolemassa on kyse mysteeristä, selittämättömästä. Kun hankin tämän, tajusin, että siinä on kyse inhimillisyydestä ja sen rajallisuudesta. Näin kuolemassa ensimmäisen kerran kauneutta, Dorian sanoi, ja viittasi minua astumaan lähemmäs. Nousin tuolistani, menin pöydän taakse hänen luokseen ja tunsin, kuinka henkeni salpautui."

Noralla riittää romanttista virinää useammallakin rintamalla, joten kirjan nimelle tulee sopivasti katetta. Kirjan siirappisuuden asti pysyi onneksi matalana, ja olin oikein tyytyväinen siihen, miten Noran kuviot lopulta järjestyivät. Romanttisen kirjallisuuden onnellinen loppuratkaisu päivittyi hienosti nykyaikaan.

Ihana, kevyen viihdyttävä Englantilainen romanssi saa minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin! Kirja toimii varmasti oikein hyvin myös luettuna, mutta minä suosittelen lämpimästi Pirjo Heikkilän lukemaa äänikirjaa. 😊

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kuuntelin BookBeatista äänikirjana
Muualla verkossa: Kirjasta löytyy todella paljon bloggauksia. Tässä niistä muutama: Kirjakaapin kummitus, Bibbidi Bobbidi Book, Ja kaikkea muuta ja Anun ihmeelliset matkat
Äänikirjan tietoja:
Niina Mero: Englantilainen romanssi
Lukija Pirjo Heikkilä
Gummerus, 2019
Kesto 10 t 14 min