Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia - 15 oivallusta elämästä

Viikonloppuna osallistuin Ystävänpäivän lukumaratoniin, ja luku-urakkani aloituskirjaksi valikoitui lähikirjaston pikalainahyllystä löytynyt Noriko Morishitan romaani Tyttö ja teeseremonia - 15 oivallusta elämästä (Otava, 2019). Kirja perustuu takakannen mukaan kirjailijan omiin kokemuksiin japanilaisen teeseremonian opettelusta, johon hän onkin uhrannut aikaa 25 vuoden ajan. Morishita ei suinkaan ole ollut se kaikkein lahjakkain ja sinnikkäin opiskelija eikä hänen elämänsä todellakaan pyöri teeseremonian ympärillä. Päinvastoin, välillä hän ihmettelee itsekin, miksi viitsii käyttää lauantaipäiviään sellaisen seremonian opetteluun, joka tuntuu vielä vuosien jälkeen vaikealta. Kirja onkin kovin sympaattinen, ja tarjoaa maanläheisen ja kevyen tutustumisen japanilaisen kulttuurin kauniiseen perinteeseen.

"Ah, ei noin, älä opettele muistamaan"! sensei pysäytti minut tiukasti. "Tätä ei saa opetella tuolla tavoin päällä. Pitää kerätä aina vain lisää harjoituskertoja. Koska sillä tavoin kädet alkavat ennen pitkää liikkua itsestään."

    Mistä kummasta sensei oikein puhui? Hän jakeli niin valtavasti huomautuksia ja sanoi sitten päälle päätteeksi, ettei saa opetella muistamaan - se oli kohtuutonta! Ei kai näin monimutkaisten ja yksityiskohtaisten liikkeiden järjestystä voisi mitenkään oppia opettelematta." (s. 44)

Morishita ajautui opiskelemaan teeseremonian saloja opiskellessaan yliopistossa. Hän halusi "löytää yliopistossa jotain, mihin voin käyttää loppuelämäni". Äitinsä ehdotuksesta Morishita päätyi viimein kokeilemaan teeseremonian opettelua, vaikka koki sen kovin tunkkaiseksi ja epämuodikkaaksi japanilaiseksi perinteeksi. Kirjassaan Morishita kertoilee hitaasta oppimisprosessistaan (ja siitä, miten usein tuntuu ettei mitään oppimista tapahdu!) ja elämästään, ja Tyttö ja teeseremonia onkin kiehtova yhdistelmä perinteitä ja nykyaikaisen naisen arkea.

Tyttö ja teeseremonia on todella nopealukuinen, sillä luin sen lukumaratonilla parissa tunnissa ihan omaa normaalia lukuvauhtiani, joka ei mielestäni ole mitään pikalukemista. Kirjan lopussa on värivalokuvien liite, joka havainnollistaa seremoniaan kuuluvia välineitä, mutta muutoin seremonian yksityiskohdista saa itse poimia tietoa kirjan tekstistä. Mitään puuduttavaa luennointia kirja ei siis ole. Aiheesta syvällisemmin kiinnostunut lukija saattaa kaivata tarkempaa tietoa, mutta itse pidin Morishiton kirjoitustyylistä, joka johdatteli aiheesta mitään tietämätöntä länsimaista lukijaa näennäisen kepeästi hienoon perinteeseen.

Luin kirjan Goodreads-kommenteista, että osa lukijoista on pitänyt kirjaa tylsänä. Itse pidin kirjasta todella paljon ja sen lukeminen oli hyvin rauhoittava ja lähes meditatiivinen kokemus, mutta mielestäni Tyttö ja teeseremonia on niitä kirjoja, joiden kohdalla lukuhetki ja oman mielen tila ratkaisee paljon. Omat ennakkoluuloni kohdistuivat lähinnä siihen, onko kyseessä jonkinlainen self-help-opus, kun tarjoilla on "15 oivallusta elämästä", mutta näin ei onneksi ollut - tai en ainakaan kokenut kirjaa sillä tavoin. Morishitan oivallukset on taiten ujutettu tekstiin mukaan, enkä olisi välttämättä edes ajatellut niitä sen kummemmin, ellei asiaa olisi korostettu kirjan otsikossa.

Tyttö ja teeseremonia saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin. Suosittelen kirjaa erityisen lämpimästi teen juojille! Tosin täytyy todeta, että pussiteen nauttiminen tuntui kovin brutaalilta tavalta kirjan lukemisen aikana ja sen jälkeen. 😏

"Käännellessäni käsissäni talvikauden paksureunaista teemaljaa lämmittääkseni sitä mieleeni muistui se yksinäisyys, jota olin tuntenut, kun pienenä olin ollut fyysisesti heikkona ja maannut pitkiä aikoja vuoteessa.

    Kauan sitten haistamani tuulen, veden ja sateen tuoksut; ne sulautuivat silloisiin tunteisiini ja ilmaantuivat äkillisesti, haihtuen sitten kuin savu.

    Minusta tuntui, että lukemattomat menneisyyden minät elivät nykyisen minäni sisällä." (s. 108)

***

POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haasteessa kirja sopii kohtaan "a book set in Japan, host of the 2020 Olympics". Kirja on julkaistu alkukielellä vuonna 2002, joten Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haasteessa sijoitan sen kohtaan "vuosina 2000-2009 ilmestynyt tai sille ajalle sijoittuva kirja".

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogissa Niittykukkia

Kirjan tietoja:

Noriko Morishita: Nichinichi kore kojitsu - Ocha Ga Oshietekureta 15 No Shiawase (2002)

Suomennos Markus Mäkinen

Otava, 2019

199 sivua