Maylis de Kerangal: Maailma käden ulottuvilla

Maylis de Kerangalin proosalla näyttää olevan minuun jokseenkin samanoloinen vaikutus kuin Riikka Pulkkisen kirjoilla: tekee mieli vain uppoutua tekstiin, sulkea muu maailma ulkopuolelle ja elää siinä intensiivisessä todellisuudessa, joka kirjan sivuilta eteen avautuu. de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (Siltala, 2016) oli minulle suuri elämys ja kirjailijan uusin suomennos Maailma käden ulottuvilla (Siltala, 2019) oli myös huikean hieno kirja. Se ei ollut juoneltaan aivan niin koukuttava kuin Haudataan kuolleet, mutta de Kerangalin koristemaalauksen pariin sijoittuva tarina viehätti minua sen vuoksi, etten tiennyt kirjan aiheesta mitään ja silti huomasin kiinnostuvani siitä, miten uraansa aloitteleva Paula edistyy töissään ja miten hienon käsityöammatin salat pikkuhiljaa paljastuvat hänelle.

Kirjan päähenkilönä on parikymppinen Paula Karst, joka  on ylioppilaskirjoitusten jälkeen ollut elämässään hieman tuuliajolla. Selkeä päämäärä puuttuu, kirjoitusten jälkeen on tullut kokeiltua oikeustieteellistä ja taidekoulun preppauskurssia. Jotenkin Paula keksii ilmoittautua koristemaalauksen puolivuotiselle kurssille, ja kirjan alkupuoli vietetäänkin rue du Métalin numerossa 30 bis, puun, marmorien, puolijalokivien, koristelistojen ja muiden materiaalien parissa.

"Sitten väsymys muuttuu voimaksi, siitä tulee päivien peruskivi, ja Paula etenee kovaa vauhtia. Marmorien loppu suoristaa häntä, selkä, pää, hartiat, hänestä huokuu jotain karaistunutta, mutta se ei ole muuta kuin valmiutta epäonnistumiseen, alistumista romahdukseen ja halua yrittää uudestaan. Hän kohottaa nenäänsä, puree hammasta, hänellä menee jo vähän paremmin." (s. 58)

Pidin todella paljon de Kerangalin tavasta kuvata Paulan opiskelijaelämää. Hän keskittyy Paulan tunnetiloihin ja kuvaa oppimisen hienovivahteisia vaiheita, kuten vaikkapa katsetta, joka Paulan silmiin syyttyy kun illuusion taiteen olemus alkaa avautua hänelle. Paulan pieni opiskelijakämppä koulun lähellä tulee lukijallekin kuin toiseksi kodiksi, ja koulun salien maalien käryt tunkeutuvat miltei kotisohvalle asti.

Paulan hapuileva siirtyminen pätkätöiden täyttämään työelämään on tunnelmaltaan hivenen erilainen kuin koulujakson kuvaus, mutta viihdyin kyllä reissun päälläkin Paulan kanssa. Naisen boheemi elämäntyyli on jotain aivan muuta kuin oma, vakaa vakiduunini, ja de Kerangalin kuvaukset mm. Italian rappautuvista filmistudioista loihtivat komeat kulissit elävästi lukijan silmien eteen. Pidin silti vielä enemmän kirjan loppupuolesta, joka sijoittui Lascauxń luolien läheisyyteen. Itse en tuntenut kyseisten luolien tarinaa ollenkaan, mutta pieni googlailu paljasti, miten näyttävä maalauksia luolista on löydetty. de Kerangalin tekstissä maalausten lumovoima herää eloon, ja kouluaikojen kuvausten ohella nostankin juuri nämä kirjan loppupuolen kohtaukset romaanin parhaimmiksi paloiksi.

Maailma käden ulottuvilla sisältää jonkin verran myös Paulan ja hänen ystäväpiirinsä ihmissuhteiden kuvauksia, mutta minusta kirjan kuvaaminen takakannen tapaan rakkaustarinaksi on liioittelua. Juu, rakkaussuhteitakin Paulalla on, mutta ainakaan omassa lukukokemuksessani ne eivät nousseet millään tavoin merkittävään asemaan. Enemmän minä kirjaa lukiessani hengitin koristemaalauksen materiaalien tuoksuja ja mietin niiden yksityiskohtia kuin jännitin, miten suhde Jonaksen kanssa etenee ja löytyykö muista miehistä Paulalle parempaa seuraa.

Goodreadsiin Maailma käden ulottuvilla saa minulta täydet viisi tähteä. Kaunis, kaunis kirja saa lämpimät lukusuositukset.

***

POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haasteessa kirja sopii kohtaan "a book with a pink cover". Hempeää vaaleanpunaista on kannessa riittävästi, jotta kansi voi edustaa pinkkiä värisävyä. Osallistun kirjalla myös Kirjahyllyn aarteet 2 -haasteeseen.

Goodreads: 5  tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lumiomena, Kaikkia värejä, Mummo matkalla ja Yökyöpeli hapankorppu lukee
Kirjan tietoja:
Maylis de Kerangal: Un monde à portée de main (2018)
Suomennos Ville Keynäs ja Anu Partanen
Siltala, 2019
255 sivua