Ian McEwan: Vieraan turva
Ian McEwanin Vieraan turva (Otava, 2010) on ollut alkuvuoteni suurin lukupettymys. Luin viime syksynä McEwanin Makeannälän, jonka vakoilumaailmaan sijoittuvasta tarinasta ja sen näkökulmasta kylmän sodan kolkkoon ilmapiiriin pidin tosi paljon. Vieraan turvaa kehutaan takakannessa hienostuneeksi psykologiseksi trilleriksi, ja arvelin, että luvassa olisi jotain yhtä hyvää. No, kävipä niin, ettei McEwanin näkemys psykologisesta trilleristä osunut yksiin omani kanssa. Vieraan turvalla oli hyvät hetkensä, sillä kirjassa on oivallista Venetsia-fiilistelyä, mutta noin muuten koin kirjan lähes puuduttavan tylsäksi. Kirja olisi varmaankin jäänyt minulla kesken, jollei se olisi ollut niin lyhyt (vain 138 sivua), että jaksoin sinnitellä viimeiselle sivulla asti ihan vain nähdäkseni, millainen "huipennus" minua siellä mahdollisesti odottaa.
Kirjan päähenkilöinä ovat Mary ja Colin, jotka ovat lomamatkalla Venetsiassa. Tässä 80-luvun alussa kirjoitetussa kirjassa kanaalikaupunki ei näyttäydy turistimassojen pilaamana paikkana, vaan melko idyllisenä, helteen uuvuttamana lomakaupunkina, jossa brittipariskunta vaeltaa urhoollisesti toteuttaen ideaansa lomalla olosta:
"Yksin he kenties olisivat kumpikin osanneet tutkia kaupunkia ilokseen, toteuttaa päähänpistoja, olla piittaamatta määräpaikoista ja niin ollen joko nauttia tai viis veisata eksymisestä. Ihmeitä täällä riitti kerrakseen, kunhan vain oli valpas ja vaarinotti. Mutta he tunsivat toisensa yhtä hyvin kuin tunsivat itsensä, ja heidän likeisyydestään, jokseenkin kuten turhan lukuisista matkalaukuista, koitui alituista harmia; yhdessä he liikkuivat hitaasti, kömpelösti, tekivät viheliäisiä kompromisseja, ottivat onkeen mielialan hiuksenhienoja ailahteluja, paikkailivat säröjä." (s. 11)
Maryn ja Colinin seuraan lyöttäytyy Robertiksi itsensä esittelevä mies, joka houkuttelee pariskunnan kyläilemaan palatsiinsa (vaatimattomia asumuksia näillä venetsialaisilla!), jossa asuu myös Robertin vaimo Caroline. Kirjan psykologiset lataukset kiertyvät juuri Robertin persoonan ympärille ja siihen, miten hän pyrkii hallitsemaan ympäristöään ja lähellään olevia henkilöitä. Harmi vaan, etten oikein lämmennyt tälle kuviolle ja Maryn ja Colinin kokemukset Robertin valtapiirissä tuntuivat kovin vaisuilta ja yhdentekeviltä. Lopussa oli toki jonkinlainen dramaattinen huipennus, muttei sekään minua suuresti sykähdyttänyt.
Vieraan turvan parhaita osuuksia minulle olivat Venetsian kuvaukset ja lomalla oloon liittyvät tunnelmat. Niitä McEwan kuvaa viiltävän osuvasti, eikä se kuva aina ole kovin kaunis. Kokonaisuutena Vieraan turva jäi kuitenkin niin mitäänsanomattomalle tasolle, että päätin antaa sille vain yhden Goodreads-tähden.
***
Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja, sillä lukemani kirja on Otavan kirjaston 210. kirja.
Goodreads: 1 tähti
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Kirjan tietoja:
Ian McEwan: The Comfort of Strangers (1981)
Suomennos Marja Alopaeus
Otava, 2010
138 sivua
Minutkin tämä kirja jätti kylmäksi aikoinaan. McEwan osaa kuvata hyvin ihmisten välisien suhteiden hienovaraisia vivahteita, mutta jännityskirjana tämä jäi vaimeaksi.
VastaaPoistaTuommoiset ajatukset minullekin tästä kirjasta jäi. McEwan on taitava kirjoittaja, mutta ihan kaikki tyylit eivät häneltäkään suju.
PoistaVenetsia on paikka, jonne haluaisin matkustaa, tosin kaikki Italiassa kiehtoo. Hiukan olen tutustunut maahan Rooman ja Milanon kaduilla.
VastaaPoistaOnpa harmi, että trilleri oli noin huono.
Venetsia on varmasti hieno kohde, varsinkin jos ei aivan kiihkeimpään turistiaikaan sinne mene. Juu, trillerinä tämä kirja ei todellakaan toimi.
PoistaYllättävän monessa kirjassa kaikki kauhea tapahtuu Vnetsiassa. Myös paljon pitämässäni Kirjan kansa -romaanissa. Minulle tämä on avioliittoromaani ja elämäni pelottavin kirja Oatesin Sisareni, rakkaani ohella. Minulta täydet pisteet eli ihan parhautta. Eikä Vieraan turva ole trilleri...vaikka onkin järisyttävä tapahtumiltaan.
VastaaPoistaMinun virheeni saattoi olla se, että luin kirjan takakannen ja muodostin sen perusteella vahvat odotukset kirjan sisällölle. Avioliittokuvauksena Vieraan turva onkin parempi kuin trillerinä tai psykologisena jännityskirjana. McEwanilla on taito kuvata ihmissuhteita aika erikoisella tavalla.
Poista