Oksan hyllyltä

Ian McEwanin Vieraan turva (Otava, 2010) on ollut alkuvuoteni suurin lukupettymys. Luin viime syksynä McEwanin Makeannälän , jonka vakoilumaailmaan sijoittuvasta tarinasta ja sen näkökulmasta kylmän sodan kolkkoon ilmapiiriin pidin tosi paljon. Vieraan turvaa kehutaan takakannessa hienostuneeksi psykologiseksi trilleriksi, ja arvelin, että luvassa olisi jotain yhtä hyvää. No, kävipä niin, ettei McEwanin näkemys psykologisesta trilleristä osunut yksiin omani kanssa. Vieraan turvalla oli hyvät hetkensä, sillä kirjassa on oivallista Venetsia-fiilistelyä, mutta noin muuten koin kirjan lähes puuduttavan tylsäksi. Kirja olisi varmaankin jäänyt minulla kesken, jollei se olisi ollut niin lyhyt (vain 138 sivua), että jaksoin sinnitellä viimeiselle sivulla asti ihan vain nähdäkseni, millainen "huipennus" minua siellä mahdollisesti odottaa. Kirjan päähenkilöinä ovat Mary ja Colin, jotka ovat lomamatkalla Venetsiassa. Tässä 80-luvun alussa kirjoitetussa kirjassa kanaalikaupu...

Ian McEwan taitaa olla niitä kirjailijoita, joiden tuotantoon minun pitää jatkossa tutustua tarkemmin. Luin häneltä Sementtipuutarhan jokunen vuosi sitten, ja se jäi mieleeni erikoisena kirjana, jossa kerrottiin mustaakin mustempi perhetarina. Olikin melkoinen yllätys, että Makeannälkä (Otava, 2013) oli aivan erilainen kirja - kepeä ja kujeileva vakoojatarina kylmän sodan vuosilta, johon mahtuu myös yhteiskunnallista analyysiä, petturuutta ja lojaalisuuden puntarointia. Kaksi keskenään näin erilaista ja superlaadukasta romaania herätti vihdoin viimein minutkin McEwanin kirjojen suhteen. Kirjan kertojahahmona on Serena Frome, joka valmistuu Cambridgen yliopistosta heikoin arvosanoin matematiikka pääaineenaan. Vapaa-aikanaan Serena ahmii kirjallisuutta hurjaa vauhtia (tähän oli jollain tapaa helppo samaistua...), ja hänellä on myös silmää miehille. Suhde historian professoriin johtaa lopulta mutkien kautta siihen, että Serena värväytyy töihin MI5:seen. Alimman tason toimistotyöt eiv...