Sjón: Poika nimeltä Kuukivi

Kuukauden kieli -lukuhaasteessa maaliskuun kielenä on islanti, ja ehdin kuin ehdinkin lukea ja blogata sopivan kirjan maaliskuun puolella. Kun puhutaan islannista käännetystä kirjallisuudesta, minulle ensimmäisenä mieleen tulee kirjablogeissa aina silloin tällöin vilahteleva Sjón ja muutamat dekkaristit, joilta tunnutaan kääntävän tasaiseen tahtiin uutta luettavaa. Dekkareiden suhteen minulla on menossa kuiva kausi eli eipä nappaa lukea rikoksista juuri nyt. Sjón oli siis helppo valinta ja otin lukuun muutama vuosi sitten paljon huomiota saaneen pienoisromaanin Poika nimeltä Kuukivi (Like, 2014). Kirja pärjäsi mukavasti Blogistanian Globalia -äänestyksessä enkä ihmettele sitä laisinkaan. Olisin nimittäin voinut itsekin äänestää kirjaa, jos olisin sen sattunut ko. vuonna lukemaan - sen verran omaperäinen ja hieman outo pieni kirja on kyseessä.

Poika nimeltä Kuukivi esittelee päähenkilönsä, nuoren pojan nimeltä Máni Steinn, aika raflaavasti mutta ei hätää, meno asettuu alkusivujen jälkeen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoden 1918 syksyyn, jolloin Reykjavikissä riehuu espajantauti ja Euroopasta kantautuu sodan loppuvaiheen kaikuja. Vanhempansa menettänyt Steinn ansaitsee rahaa myymällä itseään ja pakenee arkea elokuvien avulla. Espajantauti ravistelee Steinin elämää muutoinkin kuin siten, että elokuvien taustamusiikin soittajien rivit alkavat uhkaavasti harveta ja mykkäelokuvien taika latistuu monta astetta.

"Autiossa keskustassa on liikkeellä myös poika.

    Hän ei osannut epäillä, että kun tauti alkaisi raivota, Reykjavik tyhjenisi ja näyttäisi siltä kuin siellä ei  tapahtuisi mitään, että kaupunki muuttuisi hylätyksi kulissiksi, jonka hän, Máni Steinn, voisi kuvitella minkä tahansa hurjan juonen tapahtumapaikaksi, tai oikeammin sanottuna paikaksi niille pahaenteisille tapahtumille, jotka elokuvissa kävisivät toteen tällaisessa tuhoon tuomittujen kylässä. Mutta todelliset tarinat tapahtuvat tällä hetkellä lukittujen ovien takana, ja ne ovat synkempiä kuin nuoren mieli pystyy kuvittelemaan." (s. 58)

Kirja on todella nopealukuinen, ja itse lukaisin noin 150 väljästi painettua sivua yhdessä illassa, raskaan viikon päätteeksi. Poika nimeltä Kuukivi saattaakin olla parhaimmillaan yhtenä suupalana hotkaistuna, sillä kirjan tunnelma on tiivis, jollain tapaa unenomainen mutta silti kiinni todellisuudessa historiallisten viitetapahtumien kautta. Unenomaisuus ei korostunut liikaa kirjan kerronnassa, vaan toi tapahtumiin juuri sopivan vivahteen outoutta. Steinnin tarina on itse asiassa melko surullinen mutta Sjónilla on taito piilottaa traagisuutta ikään kuin sumuverhon taakse, jolloin kirjan sävy on kaikkea muuta kuin inhorealistinen. Eksoottinen Poika nimeltä Kuukivi saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kujerruksia, Reader, why did I marry him?, Tuulevin lukublogi ja Kirjakaapin kummitus
Kirjan tietoja:
Sjón: Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var till (2013)
Suommennos Tuomas Kauko
Like, 2014
152 sivua