Sini Helminen: Veden vallassa (Väkiveriset #3)

Sini Helmisen Väkiveriset-nuortensarjan kolmas osa Veden vallassa (Myllylahti, 2018) vie kotimaisesta mytologiasta ammentavaa sarjaa hienosti eteenpäin. Kuten kirjan nimestä voi päätellä, nyt sukelletaan merenneitojen valtakuntaan, jossa vedenemo-Vellamo ja Ahti pitelevät valtaa ja voimaa hallussaan. Kirjan pääosassa on yläasteen kahdeksatta luokkaa käyvä Mari, joka saavuttaa erään tärkeän merkkipaalun nuoren naisen elämässä: kuukautiset alkavat. Samalla Marin elämää järisyttää huomio, että joutuessaan kosketuksiin veden kanssa hänen jalkojensa tilalle alkaa muotoutua suomuinen pyrstö. Siinäpä on tavalliselle koulutytölle pohdiskeltavaa läksyjen teon ohella.

Väkiveriset-sarjan juju on, että mytologiasta tuttuja hahmoja ja tarinoita tuodaan keskelle nykypäivän nuorten elämää. Tämä idea toimii erityisen hyvin Marin ja merenneitojen tarinassa. Marin elämän arkiset jutut - läksyt, välirikko lapsuusajan parhaan ystävän kanssa, kiusaamiskokemukset ja ihastumiset - sulautuvat vaivatta yhteen hänen merenneito-olemuksensa kanssa, ja siltaa uuden ja vanhan välille rakentaa sinipiika-Tuulia, joka on sarjaa lukeneille tuttu jo aiemmista osista. Veden alta Marille paljastuu aivan uusia maailma, jossa elo ei ole yhtään sen yksinkertaisempaa kuin maan päälläkään. Ongelmat vain ovat kovin toisenlaisia (vai ovatkohan sittenkään...), ja Mari joutuu monen kiperän valinnan eteen. Veden vallassa nostaakin jännällä tavalla esiin nuoren elämän kipukohtia ja niihin liittyviä sisäisiä pohdintoja.

Veden vallassa -tarinaan mahtuu myös pientä huumoria, ja tykkäsin kovasti Tuulian ja Marin rempseästä sanailusta, kun Tuulia joutui vähän väliä pelastamaan Maria milloin mistäkin pulasta:

"Mistä sä oikein puhut?" kysyn hämmästyneenä. "Tuulia, tiedätkö sä, mikä mua vaivaa?"

    "No sä oot tietty joutunu metsänpeittoon, silava-aivoinen silakka. Metsä on ottanut sut otteeseensa, kätkenyt sut, eikä päästä irti. Mähän varoitin sua, että meikäläiset ei tykkää vedenväestä. Tapsa pitää sitä röyhkeenä, että tollanen vedenneidin sintti tulee meikäläisten reviirille."

    "Mutta mä olen käynyt mettässä vaikka kuinka usein, enkä mä oo koskaan ennen joutunut... metsän peittämäksi."

    Tuulia huitaisee kättään niin että viereisen haavan oksat hakkaavat äkillisestä tuulenpuuskasta.

    "Ei sitä ennen laskettukaan, kun sä olit vaan Kalevan tytär, jolla oli vedenneitopotentiaalia. Mutta nyt sä olet alkanut osoittaa väkeä ja pukata suomua, eikä metsän kunkku voi enää kattoo sitä läpi sormien." (s. 71)

Kirjan juoni oli nuortenkirjojen tyyliin tapahtumarikas, ja Veden vallassa oli mainion viihdyttävää luettavaa aikuislukijankin näkökulmasta. Mitäänsanomattoman oloiset suomalaiset järvet paljastavat kirjassa itsestään aivan uuden puolen! Sarjan kirjojen vauhdikasta juonenkulkua ei onneksi ole pilattu liiallisilla tietoannoksilla, mutta oli mukavaa, että tässäkin kirjassa oli lopuksi kerrottu lyhyesti kirjan lukujen Kalevala-taustoja.

Sarjalle on juuri ilmestynyt neljäs osa Maan povessa odottelee jo lukupinossani. Veden vallassa saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin, ja kirja on mielestäni sarjan tähän mennessä paras osa. Odotukseni Maan povessa -kirjaa kohtaan ovat siis korkealla. 😊

Väkiveriset-sarja blogisssani:

Kaarnan kätkössä (#1)
Kiven sisässä (#2)

****

POPSUGAR 2019 Reading Challenge -lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan "a book with a two-word title".

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjapöllön huhuiluja, Yöpöydän kirjat, Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjan tietoja:
Sini Helminen: Veden vallassa
Kansi Karin Niemi
Myllylahti, 2018
239 sivua