Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

Marisha Rasi-Koskisen uusin romaani Auringon pimeä puoli (WSOY, 2019) on kovin aikuismainen tunnelmaltaan vaikka se luokitellaan kansilehdessä nuortenkirjaksi. En ole lukenut Rasi-Koskisen aiempaa tuotantoa mutta kiinnostuin tästä uutukaisesta, joka lupaili olevansa yllätystentäyteinen mysteeriromaani. Yllätyksiä onkin luvassa, kun kirjan päähenkilö ja kertoja Emilia alkaa verkkaan kertoa tarinaansa. Sitä, kuinka hän löysi kauan suljettuna olleesta vajasta piirroskuvan itsestään, sen ikäisenä kuin hän oli juuri silloin oli. Salaperäisestä Voiton Kaivoksesta, joka hallitsee lähiseudun asukkaiden elämää. Valinnoista ja päätöksistä, joiden eteen elämä on Emilian heittänyt.

"Sanottiin että ne jotka kerran lähtivät Kaivoksesta, eivät koskaan palanneet. Kaivoksesta lähtijöille oli vain yksi suunta ja se oli pois. Jossain mielessä minulle kävi samoin. Minä palasin lopulta kotiin, mutta siihen meni paljon enemmän aikaa kuin kuvittelin eikä se tapahtunut sillä tavalla kuin olisin toivonut."

Emilian ääni kirjan sivuilla on rauhallinen, mutta juoni kulkee väliin hyvinkin isoilla kierroksilla, ajan kanssa leikitellen. Kirjan alkupuolella rakennetaan verkkaiseen tahtiin mielikuvia miljööstä ja henkilösuhteista, mutta sen ei pidä antaa hämätä. Tapahtumia kyllä riittää kunhan on niiden aika. Auringon pimeä puoli on kuitenkin niitä kirjoja, joista en haluaisi kovin paljon paljastaa, jotten pilaa uuden lukijan lukuelämystä.

Emilia ei pidä kiirettä tarinansa eikä salaisuuksiensa kanssa, mutta ihailen kovasti sitä, miten hänen toisinaan tapahtumien edelle kurkisteleva kerrontansa kannattelee kirjaa vahvasti viimeiselle sivulle asti asti.  Ystävyyden voima kulkee kauniina teemana alusta loppuun, synkempien juonenkulkujen rinnalla. Erityisen ison kiitoksen annan kuitenkin kirjan miljöön kuvaukselle. Erikoinen Kaivos ja sen Johtaja herättivät välittömästi mielenkiintoni, mutta iso osa kirjan vetovoimaa syntyi siitä, ettei Emilian tuntemaa yhteiskuntaa ja sen rakannetta selitetty puhki liian aikaisin - eikä puhkiselittämistä oikeastaan tapahtunut lopussakaan, mutta sen verran sentään paljastettiin, että olennaisiin seikkoihin pääsi kiinni. Vaikka loppua kohden arvasinkin muutamia juonenkäänteitä, tietynlainen salaperäisyys säilyi Emilian ympärillä koko ajan. Omaleimainen Auringon pimeä puoli saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Suosittelen kirjaa lämpimästi lempeän arvoituksellisten kirjojen ystäville.

"Minun nimeni on Emilia. Tämä on minun versioni siitä, mitä kaivoksessa tapahtui. Enkä tarkoita pelkkää Voiton Kaivosta, eristäytynyttä pikkukaupunkia korkealla kalliolla, vaan toista sen alapuolella, rykelmää käytäviä ja kuiluja, kasvavaa tyhjyyttä syvällä maan sisällä."

***

POPSUGAR 2019 Reading Challenge -lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 'a book published in 2019'.

Gooreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Luetaanko tämä?, Kirjahilla, Kirjaluotsi ja Kirjapöllön huhuiluja
Kirjan tietoja:
Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli
Kansi: Sanna-Reetta Meilahti
WSOY, 2019
369 sivua