Joka päivä on naistenpäivä -haasteen kooste

Mitä luimme kerran -blogin Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste päättyy tänään, naistenpäivänä. Haasteen idea, naiskirjailijoiden kirjoittamien klassikoiden lukeminen, sopi minulle erinomaisesti, sillä olen laittanut merkille, että jos pitää alkaa miettimään "minkähän klassikon ottaisi seuraavaksi lukuun" niin alan aivan huomaamatta selata päässäni mieskirjailijoiden klassikoita. Victor Hugon Kurjat on lukematta, samoin Tolstoin Sota ja rauha... ai kotimaisia, no Täällä Pohjantähden alla, Tuntematon sotilas, vaikka ei ne kyllä oikeastaan kiinnosta, mitäs muita niitä on... pieni ravistelu ja herättely naiskirjailijoiden teoksia kohtaan oli siis aivan paikallaan.

Luin haasteeseen kuusi kirjaa, joista tosin L. M. Montgomeryn Runotyttö-kirjat olivat uusintalukuja monen vuoden tauon jälkeen:

Tove Jansson: Kesäkirja
Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
Jane Austen: Järki ja tunteet
Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme
L. M. Montgomery: Runotyttö maineen polulla
L. M. Montgomery: Runotyttö etsii tähteään 

Janssonin Kesäkirja ja Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina ovat kotimaisia klassikoita, joiden lukemisesta olen tosi iloinen. On sellainen fiilis, että pari isoa sivistysaukkoa tuli paikattua tämän haasteen myötä. Kesäkirja oli ihana, ja luen kirjan varmasti vielä uudelleen. Kesäkirja oli myös niitä kirjoja, jotka saivat aikaan tunteen "haluan tämän omaksi". Harmittaa aika lailla, etten inspiroitunut ostamaan taannoista juhlapainosta. Kirja olisi kyllä mukana tuoreessa Valitut romaanit -kokoelmassa, mutta en ole aivan varma ovatko kyseisen kokoelman muut romaanit ostamisen arvoisia... tuumaillaan. Vuosisadan rakkaustarina taasen ei ollut minun kirjani, mutta raksi ruutuun, luettu on.

Maailmankirjallisuuden suuri klassikkonimi Jane Austen on tähän asti merkinnyt minulle samaa kuin Ylpeys ja ennakkoluulo. Nyt päätin viimein rohkaistua kokeilemaan häneltä jotain muutakin, vaikkakin Järki ja tunteet oli minulle entuudestaan tuttu elokuvan muodossa. Kirjallinen versio jäi ihan kiva -tasolle, mutta Ylpeyden ja ennakkoluulon uusintaluku alkoi kaihertaa mielessä. 

Shirley Jackson oli minulle entuudestaan oikeastaan täysin tuntematon nimi, mutta Linna on aina ollut kotimme humautti itsensä kertaheitolla suosikkilistani kärkipäähän. Mahtavaa, että tämä kirja käännettiin viimein ja hei, olipas kivaa äänestää klassikkoa Blogistanian Globalia -äänestyksessä. 😊 Jacksonin kirjaa suosittelen lämpimästi, se on todella tutustumisen arvoinen.

Alkuperäisiin lukusuunnitelmiini kuului paljon muutakin. Toni Morrisonin Jazz ja Arundhati Royn Joutavuuksien jumala löytyivät joltain modernien klassikoiden listalta, ja molemmat kirjat luuraavat kotihyllyssäni, mutta lukeminen jää nyt jonnekin myöhempään aikaan. Uusintaluvuista houkuttelee erityisesti Margaret Mitchellin lumoava Tuulen viemää. Olen silti tyytyväinen siihen, mitä nyt ehdin. Paljon hienoa kirjallisuutta tuli taas luettua ja sain paljon upeita lukuvinkkejä.

Kiitos Lauralle hyvästä haasteesta!