Tove Jansson: Kesäkirja

"Oli varhainen, hyvin lämmin aamu heinäkuussa ja yöllä oli satanut. Paljas kallionpinta hyörysi, mutta sammal ja kallionranut olivat kosteutta tulvillaan ja kaikki värit olivat syventyneet. Kasvillisuus kuistin edessä oli sademetsää, se oli aamuhämyssä vielä, ilkeitä lehtiä ja kukkia vieri vieressä, hänen piti varoa ettei tulisi niitä katkaisseeksi kun hän siinä kulki etsimässä, käsi suun edessä ja koko ajan peläten horjahtavansa.
    Mitä sinä teet? kysyi pikkuinen Sophia.
    En mitään, hänen isoäitinsä vastasi. Toisin sanoen etsin irtohampaitani, hän sitten lisäsi äreästi." (s. 7)

Näin valloittavasti alkaa Tove Janssonin Kesäkirja (2017/1972), jonka luin - vihdoin ja viimein - Joka päivä on naistenpäivä -lukuhaasteen innostamana. Mutu-tuntumani mukaan Kesäkirja on todella suosittu kirja bloggaajien keskuudessa, enkä kirjan luettuani sitä lainkaan ihmettele. Näin marraskuun harmauden keskellä luettuna Kesäkirja oli aikamatka kesän valoon ja lapsuuden nostalgiaan, ja kesällä kirjan välittämät tunnelmat varmasti vain korostuvat.

Kirjassa kuvataan Sophia-tyttösen ja hänen isoäitinsä kesänviettoa saarella. Juonivetoisuuden kanssa on vähän niin ja näin, kunhan nyt ollaan ja lillutaan kesässä, kunnes sitten kirjan loppupuolella elokuun pimenevät illat alkavat hiipiä mukaan pieniin tarinoihin. Tavoitin Kesäkirjan sivuilta jotain samaa kuin Janssonin muumitarinoista, ja siksi kai niin pidinkin kirjasta. Isoäidissä on aimo hippunen kapinallisuutta ja omapäisyyttä, luonnonläheisyys puskee joka sivulta läpi ja Sophiaa ympäröi oma pieni turvallinen maailma. Isoäiti miettiikin, että "täytyy opettaa hänet ihmisten tavoille. Me olemme tehneet sen virheen, hänen täytyy tavata ihmisia joista hän ei pidä, ennen kuin se on myöhäistä." Mutta Kesäkirjan sivuille ei maailman pahuus yllä, vaan se on kuin utuisen aurinkoinen kupla, josta voi ammentaa hyvää mieltä ja voimaa omaan arkeen. Millään tavoin äitelä tai imelä Kesäkirja ei kuitenkaan ole, vaan Jansson maalailee kesän tunnelmia taitavan hienovaraisesti.

Luin Kesäkirjasta viime vuonna ilmestyneen juhlapainoksen, ja nyt kyllä harmittaa, etten ostanut sitä itselleni aikoinaan omaksi. Nythän painos on tietenkin loppu, enkä ole varma, kiinnostaako saatavilla oleva pokkariversio. Kesäkirja sopisi kuitenkin mainiosti muumikirjojeni viereen... Goodreadsiin kirja saa minulta täydet viisi tähteä ja pienen sydämen vielä kylkeen. ♥

"Minussa on jotain vähän omituista, Sophia sanoi. Minä tunnen itseni aina niin kiltiksi kun tulee myrsky.
    Jassoo? sanoi isoäiti. Voi se olla niinkin... Kiltti, hän sitten ajatteli, ei, minä en kyllä ole kiltti. Parasta mitä minusta voi sanoa on se, että minä olen kiinnostunut." (s. 138)

***

Sijoitan kirjan Helmet-haasteessa kohtaan 13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa. Tarkkaan ottaen kirjassa vilahtaa muutama sivuhenkilö Sophian ja hänen isoäitinsä lisäksi, mutta koska jossain blogissa oli laitettu Kesäkirja myös tähän kohtaan, teen minäkin niin. Tarpeeksi lähellä ollaan yhden tai kahden hahmon kirjaa. 😊

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa, tässä muutama juttulinkki: Kujerruksia, Mummo matkalla, Mitä luimme kerran ja Kirja hyllyssä
Kirjan tietoja:
Tove Jansson: Sommarboken (1972)
Suomennos Kristiina Kivivuori
Kansi Rauha Mäkilä
WSOY, 2017
163 sivua