Nina LaCour: Välimatkoja

Nina LaCourin Välimatkoja (Karisto, 2018) oli viime viikonloppuni kirjallinen piristysruiske. Päätin yks kaks kokeilla e-kirjojen lainaamista kirjastosta ja sehän onnistui todella näppärästi. Ellibsin kirjavalikoima ei tosin päätä huimaa, ja laina-aikaakin on sen verran nihkeästi (vain 10 päivää), että kirjaa on alettava lukea samantien. Otinkin kokeeksi lainaan hyvin lyhyen kirjan, mutta LaCourin kirja kiinnosti senkin vuoksi, että se on jäänyt mieleeni positiivisten blogijuttujen ansioista. Laina oli kaikin puolin erittäin onnistunut, sillä lukaisin kirjan kertaistumalla sunnuntai-iltana. Välimatkojen loppusivut olivat hieman liian pliisut jat ennalta-arvattavat, mutta muutoin kirja tavoitti onnistuneesti nuoren naisen epävarmuuden vanhan ja uuden elämän taitekohdassa, yliopisto-opintojen alussa.

"Tämän illan olen yksin. Huomenna tulee Mabel, hän viipyy kolme päivää, ja sitten olen yksin tammikuun puoliväliin saakka. "Jos minä viettäisin kuukauden yksin", Hannah sanoi eilen, "ryhtyisin meditoimaan. On tieteellisesti todistettu, että se alentaa verenpainetta ja vilkastaa aivojen toimintaa. Siitä on hyötyä jopa immuunijärjestelmälle." Hetkeä myöhemmin Hannah kaivoi repustaan kirjan. "Löysin tämän jokin aika sitten kampuksen kirjakaupasta. Saat lukea sen ensimmäisenä, jos haluat."

    Hän heitti kirjan sängylleni. Esseekokoelman yksinolosta.

    Tiedän, miksi Hannah on huolissaan minusta. Kun ensimmäistä kertaa ilmestyin tämän huoneen kynnykselle, vaarin kuolemasta oli kulunut kaksi viikkoa. Astuin sisään - olin lamaantunut, villiintyneen eläimen kaltainen muukalainen - ja nyt olen joku, jonka Hannah tuntee, ja sellaisena minun on pysyttävä. Sekä hänen että itseni vuoksi." (s.7)

Marinin elämää varjostaa juuri ennen opintojen alkua tapahtunut rakkaan vaarin kuolema. Marinin äiti kuoli jo hänen lapsuudessaan, ja vaarin jäämistöstä paljastuu ikäviä salaisuuksia Marinin äidistä. Koko Marinin tunne-elämä heilahtaa pois raiteiltaan, ja hän aloittaa opintonsa melkoisen tunnekuohun vallassa. Joululoman koittaessa hän päättää jäädä koulunsa asuntolaan ja viettää koko kuukauden yksin. Marinin hyvän ystävän Mabelin vierailu pakottaa kuitenkin Marinin viimein tekemään tuntojaan selviksi menneisyytensä kanssa.

Tykkäsin Välimatkojen miljööstä. Talven saartama, hiljainen New Yorkissa sijaitseva collage-kampus oli hyvä tausta Marinin ja Mabelin vuoropuheluille, varovaisen hapuilevalle siltojen rakentelulle. Marinin taustaa kerittiin auki takaumien kautta, ja tämäkin toimi kirjassa ihan mukavasti. Marinin erikoinen ja voimakas persoona kannatteli hienosti kirjaa, ja Välimatkoja onnistui luomaan jännän tunnelman siitä, että kuljetaan oman mielen eristäytyneisyydestä kohti valoisampia aikoja. Siksi harmittelinkin sitä, että kirjan loppuratkaisu oli jotenkin niin amerikkalaisen imelä ja nössö. Siitä huolimatta Välimatkoja on hyvä pieni kirja, ja se saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin.

****

Aloitan LaCourin kirjalla Sivutiellä-blogin Lue itsellesi mielenterveyttä -lukuhaasteen. Ruksaan bingoruudukosta "a book about emotions"-ruudun.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin e-kirjan kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjapöllön huhuiluja, Eniten minua kiinnostaa tie, Expelliarimus, Anun ihmeelliset matkat
E-kirjan tietoja:
Nina LaCour: We Are Okay (2017)
Suomennos Leena Ojalatva
Karisto, 2018
167 sivua