Edgar Rice Burroughs: Talttumaton Tarzan

Nostalgiset nuortenkirjat -lukuhaaste innosti minut Tarzan-sarjan pariin, johon en ole koskenut sitten nuoruusvuosieni. Päällimmäisin muistikuvani Tarzaneista on, että mielsin sarjan voimakkaasti poikien kirjoiksi ja luin siksi sarjaa hieman salavihkaa. Tämä tuntuu nyt todella hassulta. Kukaan ei ikävässä mielessä kyttäillyt lukupinoani, mutta jotain nolostuttavaa Tarzaneiden lukemisessa silti oli. Jonkinlaista henkistä kehitystä vuosien aikana on ilmeisesti tapahtunut, kun uskallan päräyttää uusintaluetun Tarzanin aivan tänne blogiin asti. 

Talttumaton Tarzan valikoitui luettavakseni kirjaston Tarzan-rivistöstä 'otetaan joku' -systeemillä. Sarjan yksittäiset osat eivät ole painuneet muistiini kovin tarkkaan, joten en tiedä, olenko juuri tätä kirjaa lukenut aiemmin. Takakansi lupasi vauhdikasta menoa ensimmäisen maailmansodan ajalta, ja sitä kirjan sivuilta löytyi. Kirja käynnistyi järisyttävällä kohtauksella, jossa Tarzan palaa viidakkokotiinsa ja löytää hiiltyneistä raunioista naisen ruumiin. Höh, onko Jane kuollut?! Saksan sotajoukot selviävät syyllisiksi, ja Tarzan aloittaa kostoretken. Retken aikana Tarzan käy yhden miehen sotaa saksalaisia vastaan, ja olisi varmaan laittanut matalaksi koko armeijan, ellei hänen olisi pitänyt rynnistää pelastamaan pulaan joutunutta brittilentäjää ja saksalaisten vakoilijaksi epäilemäänsä naista... ja lopulta päädytään outoon, kätkettyyn kaupunkiin. Huh huh sentään, tässä kirjassa riittää tapahtumia!

Vaikka kohtalaisen usein kaikuneet 'Minä olen apinain Tarzan!' -huudot tuntuivat huvittavan omituisilta, pidin kirjan välittämästä luontokuvasta. Kota, Sheeta, Ska, Numa ja muut viidakon eläimet ovat osa sankarin luonnollista elinympäristöä. Eivät lemmikkejä, vaan omilla ehdoillaan viidakossa eläviä luontokappaleita. Kaikkien on syötävä, ja sen mukaan eletään ja kuollaan. Eläimiä tosiaan kuolee kirjassa useampaan otteeseen, sillä jo parinkymmenen sivun jälkeen Tarzan on kellistänyt yhden Sheetan eli leopardin. Tarzan on luontoa lähellä oleva, sivistyksen ja alkukantaisuuden välimaastossa keikkuva supersankarihahmo, ja pahiksen roolia tässä kirjassa esittävät julmat saksalaiset. Henkilökuvaus on kirjassa mielestäni kovin stereotyyppistä ja yksioikoista, mutta eiköhän tarkoitus ole antaa etusija jännittäville ja monivaiheisille tarinoille. Seikkailu jatkuu seuraavassa Kauhea Tarzan -osassa, mutta luulen, että jätän jonkun muun luettavaksi, mikä Janen kohtalo lopulta onkaan.

Kirjassa on muutama mustavalkopiirros, joissa Tarzanin raamikas vartalo pääsee esille. :)

Otan kirjan mukaan Pojat lukemaan -vinkkilistalleni. Saattaisihan näistä joku nykypoika kiinnostua, vaikkapa hassuna menneisyyden tuulahduksena.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Tarzanista on blogattu Jokken kirjanurkassa. Tarzanin omat sivut.

Kirjan tietoja:
Edgar Rice Burroughs:  Tarzan The Untamed (1919)
Suomennos Seppo Ilmari
Kauppakirjapaino, 1984 (9. painos)
334 sivua