Dmitri Gluhovski: Metro 2033

En harrasta tietokonepelejä, joten siinä ehkä syy siihen, ettei Dmitri Gluhovskin Metro 2033 (Like, 2013) oikein ollut minun kirjani. Gluhovskin esikoisromaanin pohjalta on nimittäin julkaistu konsolipeli, ja kirjan rakenne muistutti mielestäni tasolta toiselle liikkuvaa peliä. Metro 2033:ssa liikuttiin ydinsodan jälkeisen Moskovan metrotunneleissa, asemalta toiselle. Päähenkilö Artjom sai tasoilla apua eri henkilöiltä, ja erilaisista esteistä ja vihollisista piti selvitä. Kirja oli alkuun viihdyttävä ja jännittävä (näitä piirteitä kirjalta odotin valitessani sen luettavaksi), mutta jossain vaiheessa minusta alkoi tuntua, että juoni toistaa itseään ja aloin vain odotella, milloin yli 500 sivuinen kirja päättyy. Hieno loppuratkaisu olisi tietysti pelastanut paljon, mutta olin pettynyt siihenkin. Kirja loppui vähän kuin seinään - ööh, ai tässä kävi näin?!

Kirjassa ydinsodasta selvinneet ihmiset elävät Moskovan metrotunneleissa, piilossa maanpäälliseltä säteilyltä. Asemat ovat pieniä eristyneitä yhteisöjä, ja tunneleissa ja maan päällä vaanii mitä merkillisimpiä uhkia. Ihmismieleen vaikuttavia olentoja, hirmuliskojen kaltaisia eläimiä... kirjastokäyntikään ei ole erityisen turvallista puuhaa. Päähenkilönä on nuori mies nimeltä Artjom, joka saa tehtävän salaperäiseltä Haanilta. Artjom lähtee vaeltamaan läpi metrotunneleiden, ja sitä matkaa ja metroasemia sitten riittääkin. 

Metro 2033 onnistui hyvin luomaan uhkaavaa tunnelmaa, ja idea ihmiselämän taantumisesta jonnekin ihmisyyden tuolle puolen metron pimeissä, alkeellisissa olosuhteissa oli kiinnostava, mutta omaperäisyydestä en ole varma. Tämä kun taisi olla ensimmäinen dystopiakirjani. Myös tietynlainen historiattomuuden kokemus nousi kirjassa esille. Vain harvat metrotunneleissa muistivat ajan ennen sotaa, ja meille itsestään selvät sivistyksen merkit eivät merkitse mitään tunneleissa elävälle väelle. Ja se, mitä sotaa edeltävältä ajalta on jäljellä, otetaan uusiokäyttöön siten kuin itse kullekin sattuu sopimaan. Elämä on palautettu jonkinlaiseen nollapisteeseen, ja elämän tarkoitusta hahmotetaan monelta kantilta:

"Elämässä yleensä ja metrossa erityisesti kaikki oli epävarmaa, muuttuvaa ja suhteellista. Haan oli selittänyt sen hänelle ensimmäisenä käyttäen esimerkkinä aseman kelloja. Jos niinkin perustavanlaatuinen asia kuin aika oli paljastunut keinotekoiseksi ja ehdolliseksi, niin oli turha puhuakaan muista järkkymättöminä pidetyistä elämän totuuksista.

    Kaikelle, niin putkien äänille tunnelissa, jossa hän kulki, Kremlin tornien tähdille kuin ihmissielun ikuisille salaisuuksillekin oli olemassa useita selityksiä. Erityisen paljon vastauksia oli kysymykseen: "Miksi?" Kaikki Artjomin tapaamat ihmiset Park Pobedyn kannibaaleista lähtien aina Che Guevaran kunniaksi nimetyn prikaatin taistelijoihin olivat tienneet, mikä oli vastaus tuohon kysymykseen. Jokaisella oli oma vastauksensa: lahkolaisilla, satanisteilla, fasisteilla ja rynnäkkökivääriä kantavilla filosofeilla, sellaisilla kuin Haan. Juuri siksi Artjomin oli niin vaikea valita ja hyväksyä vain yhtä niistä." (s. 498)

Kirjan pituus taisi olla suurin ongelma omassa lukukokemuksessani. Hyvät, kiinnostavat jutut hukkuivat asemanvälien ja vihollisten kohtaamisen paljouteen. Jossain vaiheessa teki mieleni myös karjaista 'örkit, näyttäkää naamanne!' Koko ajan vain vihjailtiin ja vihjailtiin jostain uhkaavasta, joka ei sitten näyttäytynyt laisinkaan. Ilmassa alkoi olla jo tahatonta komiikkaa. Loppuratkaisu sentään valaisi muutamia seikkoja, mutta no, odotin jotain vaikuttavampaa.

Vaikkei kirja ollut mikään huippukirja minulle, lisään sen Pojat, lukemaan! -vinkkilistalleni. Ei tätä aivan pienimmille pojille voi suositella, mutta vähän isommat saattavat innostua metrotunneleiden jännityksestä.

Luin kirjan e-kirjana, ja se toimikoon aasinsiltana uusiin Kobo-kansiin, joita olen ihastellut muutaman viikon:

Jos jotakuta kiinnostaa, tilasin kuoren Gecko Covers -nettiputiikista. Kuori on jämäkkä, ja materiaali tuntuu mukavalta kädessä. Tykkään noista väreistä tosi paljon - Kobostani tuli kertaheitolla melkoinen silmäkarkki. Kuori on näppärä jo senkin vuoksi, että se laittaa Kobon automaattisesti sleeping-tilaan, kun kannen sulkee. Tämä ei ole ko. putiikin sponssaama mainos, vaikka siltä ehkä kuulostaa. :) Löysin nettiputiikin googlella, kun etsin jotain paikkaa, josta tilata Kobolle kuoret. Vinkit muista hyväksi havaituista kuorienostopaikoista ovat tervetulleita.

Kirjaa sen sijaan sponssasi Elisa-kirja Blogat-palvelun kautta, eli kirja on osa kampanjaa, jossa sai ladata jonkin fantasia- tai scifikirjan luettavaksi. Elisa-kirja tarjoaa myös seuraavan edun blogissani vieraileville: koodilla KUMMAAETU voi ladata veloituksetta luettavaksi Shimo Suntilan Sata kummaa kertomusta -kirjan. Kirjan toi ladata täältä ja etu on voimassa 12.10.2014 asti.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? E-kirja ladattu Elisa-kirjalta. Kiitos Blogat & kustantaja!

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjailijan kellarissa, Yöpöydän kirjat, Taikakirjaimet ja Booking it some more.

E-kirjan tietoja:
Dmitry Gluhovski: Метро 2033 (2007)
Suomennos Anna Suhonen
Like, 2013
528 sivua