Liz Williams: Aavekauppiaan tytär
Liz Williamsin Aavekauppiaan tytär (Like, 2012) odotteli lukuvuoroaan pitkään. Päädyin jopa uusimaan lainan, kun totesin etten ehdi lukea kirjaa Rikoksen jäljillä -haasteeseen. Yliluonnollisiin rikoksiin erikoistunut komisario Chen kuulosti sen verran kiinnostavalta tapaukselta, etten halunnut kiikuttaa kirjaa lukemattomana takaisin kirjastoon. Vetkuttelu kannatti, sillä kirja solahtaa sopivasti kuukauden Halloween-teemaan. Eikä kirja onneksi tuottanut pettymystä, vaan viihdyin oikein hyvin rikosjahdissa, joka vei lukijan manalan eri tasoille.
"Aavetta kiinni pitelevän siteen pää oli alkanut liikkua. Se etsiskeli jotain ilmasta kuin valoa kohti pyrkivä köynnös. Energian välähdys kiisi sitä pitkin ja sai aaveen vavahtamaan. Chen näki piikikkäiden jalkojen rivistön kärhen alapinnalla. Hänelle tulivat mieleen nahkiaiset tai tuhatjalkaiset. Pyöreä suu aukesi ja päästi imaisua muistuttavan äänen.
"Se taitaa olla elävä", demoni sanoi. "Se tuntuu pitävän sinusta."
Chen pakotti itsensä pysymään aloillaan tutkivan suun puikkelehtiessa hänen kasvojensa edessä. [...]
"Se haluaa verta", sanoi Zhu Irzh. Chen napautti kokeeksi pisaran lattialaudoille ja sokea, kapea pää liikkui sitä kohti. Suu avartui suuremmaksi ja veri katosi. "En ole koskaan nähnyt mitään tuollaista", demoni sanoi uudestaan. "Sen on pakko olla joltain alemmalta tasolta." (s. 82-83)
Aavekauppiaan tytär onnistui tarjoamaan todella erilaisen miljöön tapahtumille, ja siihenpä kirjan viehätys omalla kohdallani perustui. Kirjassa liikutaan sulavasti maan ja helvetin välillä ja sivuhenkilöinä vilahtelee monenlaista outoa kulkijaa ja demonia, mäyrä-teepannusta lähtien. Selvitettävänä oleva rikos on miljööhön sopiva: nuoren tytön sielu on päätynyt helvettiin, vaikka oikea osoite olisi ollut taivas. Miten näin pääsi käymään, käydäänkö sieluilla laitonta aavekauppaa?
Helvetillisestä ympäristöstä huolimatta kirjan yleissävy ei ole millään tavoin raaka. Kerronnan sävy oli jopa hivenen humoristinen, mutta helvettivitsien määrä ei onneksi ylittänyt sietokykyäni. Yleensä en pidä siitä, että rikosten tutkijoiden yksityisasioita puidaan tutkinnan lomassa, mutta tässä kirjassa Chenin ja hänen vaimonsa Inarin ongelmat olivat niin omalaatuisia, että tämä sivujuoni oli tervetullut lisä kirjan tapahtumiin. Tosin Inarin vaellus manalan kerrosten läpi tuntui irralliselta palaselta, jolla saatiin taas muutama kirjallinen erikoisefekti mukaan kirjaan. Efektejä piisasi jopa siinä määrin, että välillä lähes unohdin mikäs se ratkottava rikos olikaan.
Kirja oli viihteellinen, mutta pinnan alta saattoi tunnistaa kauniita teemoja kuten erilaisuuden hyväksyminen ja oman tien löytämisen tärkeys. Mielestäni aasialaisen kulttuurin, fantasian ja dekkaripiirteiden sekoitus toimi hyvin, ja taidanpa talven mittaan etsiytyä sarjan jatko-osien pariin. Ehkä niissä valotetaan tarkemmin helvetin syvintä olemusta, joka tässä sarjan aloitusosassa jäi arvailujen varaan? Jollei kirjojen taso aivan täydellisesti romahda, komisario Chen tarjoaa mainiota vastapainoa tavanomaisemmille dekkareille.
"Se taitaa olla elävä", demoni sanoi. "Se tuntuu pitävän sinusta."
Chen pakotti itsensä pysymään aloillaan tutkivan suun puikkelehtiessa hänen kasvojensa edessä. [...]
"Se haluaa verta", sanoi Zhu Irzh. Chen napautti kokeeksi pisaran lattialaudoille ja sokea, kapea pää liikkui sitä kohti. Suu avartui suuremmaksi ja veri katosi. "En ole koskaan nähnyt mitään tuollaista", demoni sanoi uudestaan. "Sen on pakko olla joltain alemmalta tasolta." (s. 82-83)
Aavekauppiaan tytär onnistui tarjoamaan todella erilaisen miljöön tapahtumille, ja siihenpä kirjan viehätys omalla kohdallani perustui. Kirjassa liikutaan sulavasti maan ja helvetin välillä ja sivuhenkilöinä vilahtelee monenlaista outoa kulkijaa ja demonia, mäyrä-teepannusta lähtien. Selvitettävänä oleva rikos on miljööhön sopiva: nuoren tytön sielu on päätynyt helvettiin, vaikka oikea osoite olisi ollut taivas. Miten näin pääsi käymään, käydäänkö sieluilla laitonta aavekauppaa?
Helvetillisestä ympäristöstä huolimatta kirjan yleissävy ei ole millään tavoin raaka. Kerronnan sävy oli jopa hivenen humoristinen, mutta helvettivitsien määrä ei onneksi ylittänyt sietokykyäni. Yleensä en pidä siitä, että rikosten tutkijoiden yksityisasioita puidaan tutkinnan lomassa, mutta tässä kirjassa Chenin ja hänen vaimonsa Inarin ongelmat olivat niin omalaatuisia, että tämä sivujuoni oli tervetullut lisä kirjan tapahtumiin. Tosin Inarin vaellus manalan kerrosten läpi tuntui irralliselta palaselta, jolla saatiin taas muutama kirjallinen erikoisefekti mukaan kirjaan. Efektejä piisasi jopa siinä määrin, että välillä lähes unohdin mikäs se ratkottava rikos olikaan.
Kirja oli viihteellinen, mutta pinnan alta saattoi tunnistaa kauniita teemoja kuten erilaisuuden hyväksyminen ja oman tien löytämisen tärkeys. Mielestäni aasialaisen kulttuurin, fantasian ja dekkaripiirteiden sekoitus toimi hyvin, ja taidanpa talven mittaan etsiytyä sarjan jatko-osien pariin. Ehkä niissä valotetaan tarkemmin helvetin syvintä olemusta, joka tässä sarjan aloitusosassa jäi arvailujen varaan? Jollei kirjojen taso aivan täydellisesti romahda, komisario Chen tarjoaa mainiota vastapainoa tavanomaisemmille dekkareille.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Taikakirjaimet, Narseskan kirjanurkkaus, Kirjojen keskellä ja Kirjamielellä.
Kirjan tietoja:
Liz Williams: Snake Agent (2005)
Suomennos Marianna Leikomaa
Like, 2012
352 sivua
Suomennos Marianna Leikomaa
Like, 2012
352 sivua
Aavekauppiaan tytär oli tosiaan piristävä ja jopa yllättävän hyvä genresekoitus, joka oikeasti toimi. Mainitsemiasi efektejä oli tosiaan yllin kyllin, mutta kirjailija sai pidettyä yksityiskohdat ja langat vielä käsissään. Kakkososa ei toiminut minulla yhtä hyvin, mutta aion kolmosen lukea siitä huolimatta. Saa nähdä ilmestyykö niitä lisää suomeksi.
VastaaPoistaItsekin hieman pelkään, että tässä ykkösosassa oli jonkinlaista uutuudenviehätystä (kun en ole tämäntyylistä lukenut) ja kakkonen saattaa tuntua lattealta. Mutta aion kuitenkin kokeilla, miten käy. Tämä kuitenkin vaikuttaa tosi kivalta sarjalta aloitusosan perusteella.
Poista