Helen Wells: Ursula & Ursula maailmalla

Nostalgiset Ursulat - se toinen sairaanhoitajasarja! Ursula-kirjat eivät nuoruudessani olleet minulle yhtä mieluisia kuin Helenat, mutta muistan silti lukeneeni Ursulan seikkailut useampaan kertaan. Nostalgiset nuortenkirjat -haaste innosti minut pitkän tauon jälkeen Ursula-sarjan pariin, ja valitsin luettavakseni sarjan aloitusosan, Ursulan (Tammi, 1957) ja sarjan kolmannen osan, Ursula maailmalla -kirjan (Tammi, 1957). 
Sarjan kakkososan tipauttaminen välistä ei haitannut juonessa pysymistä. Syy siihen, miksi hyppäsin suoraan kolmoseen oli se, että kirjan alkuperäinen nimi Cherry Ames, Army Nurse viittasi armeijaan ja olin todella utelias kirjan suhteen. Miten sota Ursuloissa oikein esitettiin? Muistikuvani sarjasta ovat huomattavasti hämärämpiä kuin Helena-sarjasta, ja näistä sotajutuista en muista juuri mitään. Enemmän mieleeni on jäänyt se, että Ursulat taisivat olla keskimäärin jännittävämpiä kuin Helenat ja Ursula oli se mustahiuksinen sairaanhoitaja.

Ursula-sarjan ensimmäiset osat ilmestyivät toisen maailmansodan aikaan, ja lukemani kirjat julkaistiin vuosina 1943 ja 1944. Sarjan nimihenkilö Ursula Ames on yhdysvaltalainen 18-vuotias naisenalku, joka Ursula-kirjassa aloittaa sairaanhoitajaopinnot. Kirja kertoo opintojen kulusta, uusien ystävien löytymisestä ja kirjan loppupuolella on yksi jännittävä, sotaa sivuava juonenkäänne. Ursula-kirjassa ei mitenkään selitellä sodan taustoja tai osapuolia, jokin sota vain on siellä jossain. Tämä tuntuu jopa hieman hämmentävältä - mitähän kirjaa ensi kertaa lukeva nykylapsi tai -nuori mahtaa tästä ajatella? Siis jos näitä vielä luetaan... omat kappaleeni tulivat kirjaston varastosta.

Ursula maailmalla (Cherry Ames, Army Norse) kirjassa sota on tiiviimmin läsnä. Ursula on valmistunut Spencerin sairaanhoitajakoulusta ja ilmoittautunut Yhdysvaltain armeijan palvelukseen. Luutnantti Ursula Ames suuntaa ensin varuskuntaan koulutukseen ja sen jälkeen Panama Cityn sairaalaan töihin. Sota, sen osapuolet ja syyt pysyvät kirjassa edelleen hämärän peitossa, mutta Ursulan asenne kuvastaa vahvaa, osallistuvaa asennetta: hän pyrkii vapaaehtoisesti mukaan auttamaan maataan työnsä kautta, ja koulutusaikana Ursula ja muut sairaanhoitajat haluavat näyttää sovinistiselle kouluttajalle, että marssiminen ja kaasunaamarin käyttö sujuvat heiltä siinä missä sairaanhoitokin. Taistelukentälle Ursula ei sentään kirjassa joudu, mutta torpedohyökkäyksen kohteeksi joutuneesta kuljetusaluksesta tulee melkoinen potilasryntäys sairaalaan ja Ursula saa jonkinlaista tuntumaa kaoottiseen sodan maailmaan.

Sodasta huolimatta Ursula maailmalla -kirjassa on iloinen tunnelma. Välillä minusta tuntui, että sairaanhoitajaneitoset kuvittelivat sodan olevan hilpeän romanttinen huviretki, jossa vähän paukutellaan pyssyillä. Vaikka eihän tämmöistä nuortenkirjaa tarvitsekaan tehdä turhan ankeaksi. Aivan kuten Helena-kirjoissa, Ursulan suhde omaan ammattiin on kovin ihanteellinen ja esikuvallinen, ja sarjan edetessä hänen itseluottamuksensa näkyy vahvistuvan juuri työssä pärjäämisen kautta. Näistä kirjoista ei totisesti kukaan saa huonoja vaikutteita. Hupaisa yksityiskohta kirjoissa oli se, että vaateasioita kuvataan useampaan otteeseen, ja ovathan virka-asut tietenkin tärkeitä:

"Kenttävarusteiden hankkiminen oli hauskaa. Tytöt saivat kalanruotokuvioisen, harmaanvihertävän työpuvun, johon kuuluivat pusero ja siistinnäköiset housut. Lisäksi he saivat pitkävartiset kengät, säärystimet ja kypärän. He katselivat melko epäluuloisina mainittuja vaatekappaleita.
- Tämä on hieman hassunkurinen virkapuku, ylihoitaja sanoi nauraen. - Sairaanhoitajillahan on yleensä kaikkein kauneimmat virkapuvut, mutta tämä työasu... no niin!" (s. 88-89, Ursula maailmalla)

Ursula-kirjoja oli hauska lukea, mutta suurta intoa muiden osien lukemiseen ei syttynyt. Aivan kuten silloin joskus, Helena-sarja on minulle se ykkönen sairaanhoitajasarjoista.

Liitän Ursula maailmalla -kirjan mukaan Ihminen sodassa -haasteeseen. Kyllähän sinne yksi nuortenkirja mahtuu mukaan.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirjat minulle: kirjaston kirjoja
Muualla verkossa: Ursula-kirjoja on luettu blogissa Kirjaneidon tornihuone.
Kirjojen tietoja:

Helen Wells: Cherry Ames, Student Nurse (1943)
Suomennos Vilho Hokkanen
Tammi, 1957 (toinen painos)
151 sivua

Helen Wells: Cherry Ames, Army Nurse (1944)
Suomennos T. Järvenpää-Lehtonen
Tammi, 1957
155 sivua

Kommentit

  1. Minäkin luin Ursulat ja Helenat nuorena. Kaikki ammatteihin läheisesti liittyvät nuortenkirjat kiehtoivat jossakin vaiheessa. Vajaa viitisentoista vuotta sitten näitä ainakin siis luettiin, mutta olen itsekin miettinyt, kuinkahan paljon enää minun lapsuudessani luettuja kirjoja luetaan. Kun olen palannut etenkin lapsuuteni suosikkien pariin, niitä on yleensä pitänyt pyytää kirjaston varastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista ihastuneeni muihin 'ammattikirjoihin' (hmm, mistä niitä nyt olikaan... ei tule edes mieleen mitään) sillä tavoin kuin näihin kahteen sairaanhoitajasarjaan. Sairaalamaailmassa taisi olla jotain erityisen jännittävää, kun se aikoinaan niin kiehtoi. En tiedä, onko nykynuortenkirjoissa edes mitään vastaavaa tarjolla. Toivoisin kyllä näille kahdelle sarjalle uusiakin lukijoita, sillä mielestäni kirjat ovat kestäneet aikaa mainiosti.

      Poista
  2. Oi, Ursulat olivat sairaanhoitajan ammatista haaveilleen sisareni lemppareita. Kun sisko kantoi kylki vääränä Ursuloita kirjastosta kotiin, minäkin innostuin kirjoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan moni nuori on lukenut tätä sarjaa samoin aatoksin. Todellisuudessa sairaanhoitajan työ ei vain taida tarjota niin jännittävää elämää kuin Ursulan vauhdikas arki. :)

      Poista
  3. Olen ajatellut, että täytyisi jossain vaiheessa lukea taas kerran Ursulat ja Helenat läpi. Ihania kirjoja ovat.
    Ursulan sotakokemukset jatkuvat muuten vielä kolmessa seuraavassa osassa, niissä Ursula joutuu miettimään, mistä päin vihollinen on hyökkäämässä ja joutuu napit vastakkain esimiehensä kanssa, koska on eri linjoilla, Ursula lentää -osassa Ursula on Englannissa ja kuljettaa (hoitaa matkan aikana) haavoittuneita sotilaista mantereen puolelta Englantiin ja seuraavassa hän on kotimaassa hoitamassa kotiutettuja haavoittetuja löytämään elämänuskonsa. Ursuloissa on toisena juonena nuo salapoliisijutut, mutta kyllä niissä on rivien välissä ainakin luettavissa se, mikä sairaanhoidossa on merkityksellistä, nähdä ihminen taudin takana ja kuinka monipuolisissa tehtävissä sairaanhoitajaa tarvitaan. Helenat taitavat kuitenkin olla hieman realistisempia, jos niissäkin on romantiikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmososan loppu vinkkasikin siihen suuntaan, että sotaseikkailut saavat jatkoa. Helena-kirjoissa oli mielestäni enemmän sairaanhoidon perusarkea, mutta kyllähän potilaita oli näissä Ursuloissakin. Tykkäsin kyllä siitä, että hoitajantyötä kuvattiin vähän eksoottisimmissa ympyröissä. Tohtori Joen lääkekehitysjututkin olivat minusta kiva sivujuoni, joka näkyi molemmissa lukemissani kirjoissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.