12. syyskuuta 2014

Helen D. Boylston: Helenan oppivuodet & Sisar Helena

Kirjakaapin avain -blogissa alkoi hiljattain Nostalgiset nuortenkirjat -lukuhaaste, josta olen ollut aivan innoissani. Ennen blogiaikani alkua kirjaston nuortenpuoli sai elää omaa elämäänsä rauhassa, sillä en siellä piipahdellut sitten aktiivisten nuortenkirjavuosieni. Blogin perustamisen jälkeen havahduin siihen, että voihan vanhoja nuortenpuolen lukumuistojakin verestää ja hankkia jopa uusia lanusuosikkeja. Luin esimerkiksi Salaisen puutarhan monen vuoden jälkeen uudelleen, ja aika ihana se oli edelleen. Kovin usein en kuitenkaan ole luettavaa hamunnut nuortenpuolelta (eikä niitä ammoisia suosikkeja löydy omastakaan hyllystä), mutta tämä haaste on inspiroinut minua muistelemaan, mitä ihania kirjoja sitä tulikaan nuorena ahmittua. Tai ainakin ne ovat omissa muistoissani ihania. Sehän tässä haasteessa pelottaa, romuttuvatko kaikki mielikuvat vanhoista lemppareista ja tuleeko uusintaluvuista lähinnä vaivautunutta kiemurtelua tyyliin 'siis oikeasti, krhöm krhöm  - tätä luin x kertaa uudestaan ja uudestaan?!'. Se riski on vain otettava, ja ensimmäisenä laitoin testiin sairaanhoitajasarjan, jonka seitsemän osaa luin aikoinaan ties kuinka monta kertaa:
Helen D. Boylstonin Helena-sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Helenan oppivuodet (Tammi, 1993) ja Sisar Helena (Tammi, 1993), ovat alunperin ilmestyneet niinkin varhain kuin vuosina 1936 ja 1937. Lukiessani näitä kirjoja nuorena tohtori Barry taisi kiinnostaa enemmän kuin kirjan alkuperätiedot, joten en tiedostanut lukevani näin vanhaa sarjaa. Ilmeisesti Helenan vaiheet ovat kiinnostanut lukijoita vielä 1990-luvullakin, sillä sain kirjastosta käsiini vuoden 1993 painokset, järjestysnumeroiltaan kahdeksannen ja yhdeksännen. Huomasin vasta nyt myös sen, että Helena ei olekaan oikeasti Helena vaan hän on alunperin ollut Sue Barton. Helena-nimi on niin iskostunut tajuntaani, että Sue kuulostaa kovin omituiselta. Sinänsä on erikoista, miksi vain Helenan nimi on suomalaistettu, mutta hänen läheisimmät sairaanhoitajaystävänsä Connie ja Kit ovat luullakseni saaneet pitää alkuperäiset nimensä. Ehkä 'Helena' kuulosti mainosmiesten mielestä paremmalta kannessa.

Helena-sarjan päähenkilönä on punatukkainen (totta kai hiusten väri on olennaisen tärkeää!!) Helena Barton, joka Helenan oppivuodet -kirjan alussa aloittaa opiskelunsa sairaanhoitajaoppilaitoksessa. Hän ystävystyy parin muun opiskelijan kanssa, ja Helena, Connie ja Kit ovat ystäviä sarjan loppuun asti, jos oikein muistan. Connie ja erityisesti Kit jäävät tosin aika sivuraiteille lukemieni kirjojen tapahtumissa, jotka keskittyvät Helenan edesottamuksiin. Sarjan kahden ensimmäisen osan aikana Helena saa opintonsa päätökseen ja valmistuu sairaanhoitajaksi. Ja totta kai kuvioissa pyörii nuori, komea tohtori nimeltä William Barry. Ah ja voi, tohtori Barry, tuo nuoruuden romanttisten kuvitelmieni kohde (hih!) ♥. Mutta aikuisten oikeasti, näissä kahdessa kirjassa romantiikkaa on loppujen lopuksi erittäin vähän, ja se on jotenkin ihanan viatonta. Olikohan Sisar Helenassa yksi suudelma? Taisipa olla, suloista!

Halusinko nuorena sairaanhoitajaksi? Muistaakseni en. Tämä oli silti yksi suosikkisarjoistani, ja luulen, että minua sarjassa viehätti tyttöjen välinen ystävyys, erikoiselta tuntunut sairaalaympäristö (joka kiehtoo edelleen, sillä sairaalasarjat ovat hyvää tv-viihdettä) ja Helenan toisinaan jopa jännittävät työkokemukset. Lukiessani sarjaa nyt hämmästyin siitä, miten ihanteellisen kuvan se välillä antaa Helenan kutsumuksesta:

"Helena ajatteli, ettei mikään maailmassa saa toista ihmistä niin valtaansa kuin vaikeasti sairas potilas. Hänelle piti antaa kaikki mitä oli annettavaa, koko taitonsa, lämmin myötätuntonsa ja ymmärryksensä. Hän rakasti tätä osastoa, korkeita aurinkoisia huoneita, valkeita ovia, lystikästä pikku keittiötä, vakavuutta ja kiirettä. Mutta eniten hän rakasti itse potilaita, koko olemuksellaan  hän otti osaa heidän avuttomuuteensa ja iloitsi jokaisesta pienestä käänteestä parempaan." (s. 30)

Onneksi lukemani kirjat eivät sentään ole täynnä jaloa kutsumusta, vaan mukaan mahtuu Helenen työjuttuja eri osastoilla ja opiskeluarkea. Molemmat Helena-kirjat olivat viehättävää luettavaa edelleen. Näissä kirjoissa ei kiroilla tai olla ilkeitä, sen sijaan sivuilta välittyvät hyvät arvot: ystävyys, toisten auttaminen, opiskelun tärkeys. Siirapin puolelle Helena-kirjat eivät silti mene edes kriittisen aikuislukijan mielestä. Helena on jalat maassa -tyyppi, ja vaikka asiat tietenkin kääntyvät kirjoissa aina lopulta parhain päin, mahtuu Helenan matkaan myös sopivasti mutkia. Aion ehdottomasti lukea haasteen aikana sarjan loputkin osat.

Sairaanhoitajan työtä kuvataan kirjoissa siinä määrin, että liitän tämän hienon ammatin  mukaan Mikä minusta tulee isona -lukuhaasteeseen.

Goodreads: 4 tähteä - nostalgiakerroin on korkea!
Mistä kirjat minulle? Kirjaston kirjoja
Muualla verkossa: Helena-sarjaa on luettu blogeissa Luetut, lukemattomat ja Noannan kirjablogi.
Kirjojen tietoja:
Helen D. Boylston: Sue Barton, Student Nurse (1936)
Suomennos Kaisa Orjatsalo
Tammi, 1993
153 sivua

Helen D. Boylston: Sue Barton, Senior Nurse (1937)
Suomennos Helena Anhava
Tammi, 1993
141 sivua

4 kommenttia:

  1. Ah, Helena! MInä rakastan tätä sarjaa ja harmittelen, että kirjoja ei ole enempää. Nämä ovat hyvinkin realistisia, jos kohta tuo romanttinenkin puoli on tarjolla (vrt. Ursula-sarja, jossa sairaanhoitoalan ohella on salapoliisiaspekti).
    Minä muistelen, että kuvittelein, miltä tuntuisi kantaa terveyssisaren laukkua, kun näitä aikoinaan lueskelin. Sairaanhoitajaa minusta ei tullut, mutta sairaalamaailma on tullut tutuksi myöhemmällä iällä.
    Täytyisikin taas pitkästä aikaa lukea tämä sarja. Iki-ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut myös Ursula-sarjaa ja ensimmäinen osa jo odottelee lukupinossa. :) Muistelenkin sen olleen hieman erityyppinen, mutta Helena oli näistä kahdesta minunkin suosikkini. Tässä sarjassa on todella hyvin tuotu ammattinäkökulmaa esille, ja pidin siitä kovasti vielä nyt uusintakierroksellakin. Helena-kirjat eivät ole mitään höttöä! Lainasin nämä kirjastosta, mutta alan taidanpa kokeilla metsästää näistä ihan omat kappaleet. :)

      Poista
  2. Kannet näyttävät hämärästi tutuilta, mutten ole lukenut näitä.. Alkoi ehdottomasti kiinnostaa, koska opiskelen sairaanhoitajaksi itsekin :) Vielä jännempää nähdä miten kirjojen ikä vaikuttaa lukukokemukseen :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailija oli itsekin koulutukseltaan sairaanhoitaja, joten hän tiesi mistä kirjoitti. Aika jännää itse asiassa, että jostakin ammatista on kirjoitettu nuorille kirjoja, jotka pyörivät juuri sen ammatin ympärillä. Näiden lukeminen voikin olla mielenkiintoista, jos tuntee ko. alan. Ehkä jotain on muuttunut sitten Helenan päivien. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...