14. lokakuuta 2013

F.H. Burnett: Salainen puutarha

Perjantaina vietettävä Satupäivä ryöpsähti bloggaajalla huomaamatta jonkinlaiseksi lasten- ja nuortenkirjaviikoksi. Satupäivälle löytyi erinomaista luettavaa ja samalla kirjastoreissulla harhauduin nuortenosastolle, josta en tyhjin käsin osannut poistua (ts. 'aikuistenkirjoja' ei blogissani tällä viikolla ole odotettavissa). Tämän osaston kirjoja en ole lukenut vuosiin, joten niissä tuntuu olevan erityistä viehätystä, kun nyt bloggauksen innoittamana olen osaston taas löytänyt. Mukaan lähtikin lapsuuden suosikki, F. H. Burnettin tyttökirjaklassikko Salainen puutarha (Art House, 2006). Kirjan ensimmäisten sivujen lukemisessa oli nostalgiaa mukana, olenhan tämän muutaman kerran joskus ammoin lukenut. Jännittikin hieman, onkohan Salainen puutarha ollenkaan yhtä viehättävä kuin muistini mukaan se joskus on ollut?

On se, Salaisessa puutarhassa on lumoa edelleen. Epämiellyttävä, hemmoteltu, huonokäytöksinen ja ruma pikkutyttö Mary Lennox menettää vanhempansa Intiassa ja lähetetään setänsä luo Englantiin, nummien keskelle Misselthwaiten kartanoon. Sedällä on traaginen menneisyys: hänen nuori, kaunis vaimonsa on kuollut kymmenen vuotta sitten omassa puutarhassaan tapahtuneessa onnettomuudessa. Nyt setä on eristäytynyt, eikä välitä holhotikseen joutuneesta tytöstä.

Tarinan alkuasetelmissa keskeiset henkilöt ovat äärimmäisen kaukana toisistaan ja kuten tyttökirjaklassikolle sopii, kirjan lopussa Maryn luonne ja ulkonäkö on kokenut dramaattisen käänteen parempaan suuntaan ja setäkin on kiitollinen siitä, että Mary saapui hänen kolkkoon kartanoonsa. Mitä tapahtuu tässä välissä? Mary löytää tien kymmenen vuotta lukittuna olleeseen puutarhaan, huomaa että kartanossa asuu toinenkin lapsi (joka on myös huonokäytöksinen ja jonka luonne kokee samanlaisen muutoksen kuin Maryn), saa uusia ystäviä ja taikuuttakin on ilmassa.

"Aurinko paistoi melkein kokonaisen viikon Maryn löytämään puutarhaan, jota hän sanoi mielessään salaiseksi. Nimitys tuntui hyvältä, ja vielä paremmalta tuntui ajatella, että kun puutarhan kaunis vanha muuri ympäröi häntä, kukaan ei tiennyt, missä hän oli. Muurin suojissa oli melkein yhtä kaukana muusta maailmasta kuin saduissa." (s. 71)

Aikuisnäkökulmasta 'taikuudesta' puhutaan Salaisessa puutarhassa melko runsaasti, mikä alkoi jossain vaiheessa kirjaa tuntua liiankin ylenpalttiselta. Myös palveluskuntaa edustavat henkilöhahmot ovat aika yksiulotteisia, ylettömän maalaisia ja hyväntahtoisia. Mutta en antanut näiden seikkojen häiritä lukukokemusta, Salainen puutarha irrottaa suloisesti arjesta ja hyvyys voittaa -ajatus on kirjassa voimakkaasti läsnä. Todellinen hyvän mielen kirja!

Muualla verkossa: Salaista puutarhaa on luettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkka, Luetut, lukemattomat ja Matkalla Mikä-Mikä-Maahan.

Kirjan tietoja:
F.H. Burnett: The Secret Garden (1911)
Suomennos Sari Karhulahti
Kansi Jukka Murtosaari
Art House, 2006
234 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

4 kommenttia:

  1. Suosikkikirjani jonka luin niin monta kertaa liikaa, että oli aika perustaa oma salainen puutarha.

    "Kultarinta näytti hänelle tein. Aurinko paistoi ja korkea sininen kaarikatto säteili kirkkaana ja pehmeänä.

    Kaikki oli uutta ja hiljaista, mutta mikään ei ollut pelottavaa eikä yksinäistä."

    - F.H.Burnett - (Salainen puutarha)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogistasi sen jo huomaa, että melkoinen salainen puutarha sinulla onkin - niin ihana jo kuvien perusteella! :)

      Poista
  2. Hieno kirja, hyvä bloggaus. Itseäni ärsytti nämä lasten luokittelut rumiksi ... muu osa kirjasta oli mukavaa, ja saatiin poikakin reipastumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilöhahmot ovat tosiaan aika kärjistettyjä, Mary on aluksi niin ruma ja keltainen, mutta viimeisillä sivuilla melkein jo äitinsä veroinen kaunotar. No, tämä lienee osa kirjan viehätystä. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...