Aaltonen-Hämäläinen-Seppo: Anna Ahmatova Fontankan talossa

Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into, 2012) valikoitui luettavakseni Venäjää valloittamaan -haasteen lukuvinkkilistalta. Halusin viimein siirtyä tässä haasteessa 'haaste' osuuteen eli sellaisten kirjojen pariin, joita tuskin muutoin olisin tullut avanneeksi. Elämäkerta-vinkkilistan Ahmatovasta kertova kirja houkutteli lyhyydellään, sen myönnän. Toki minua kiinnosti myös kirjan aihe. Lyriikkaa tunnen todella heikosti, mutta Ahmatovan nimen sentään olin kuullut aiemmin. Tässäpä mitä mainioin tilaisuus saada faktatietoa mututiedon tilalle, päättelin.

Kirjassa on erittäin runsaasti valokuvia ja ne ovat taidokkaita, kuin runoja itsekin. Osa kuvista on arkistokuvia ja osa on otettu Fontankan talossa, jonne Ahmatova muutti ensimmäisen kerran vuonna 1918. Kuvia täydentää tekstiosuus, joka koostuu Ahmatovan runonäytteistä sekä suorasanaisesta tekstistä, jossa käydään läpi Ahmatovan elämänvaiheita. Kirja on todella lyhyt, joten kovin syvälle Ahmatovan elämään tekstissä ei päästä, mutta mielestäni kirjan luettuaan tietää ainakin pääpiirteet tämän kuuluisan runoilijan traagisesta elämästä.

Kunnioituksesta Ahmatovan runoutta kohtaan en edes yritä avata hänen runonäytteitään tähän bloggaukseen. Sen sijaan suorasanainen teksti toi mieleeni pari yhtymäkohtaa aiemmin lukemaani haastekirjallisuuteen. Uliskajan  Iloiset hautajaiset sijoitti tapahtumansa lähes täysin yhteen New Yorkilaiseen huoneistoon. Sekalainen joukko ihmisiä kulki edestakaisin asunnossa ja majoittui sinne miten tahtoi. Samantyylistä yhteisöllisyyttä joutui myös Ahmatova kokemaan Fontankan talossa, vaikka olosuhteet olivatkin paljon ikävämmät. Asuntopula pakotti Ahmatovan ja hänen pitkäaikaisen elämänkumppaninsa Nikolai Puninin jakamaan Fontankan talon asuinhuoneet Puninin entisen vaimon ja tyttären kanssa. Talossa vierailevat ja yöpyvät sukulaiset ja ystävät lisäsivät oman osuutensa kommuunitunnelmaan.

"1930-luvun puolivälissä ja 1940-luvulla Ahmatova kirjoitti suuren terrorin aikakauteen liittyvää runoelmaa Requiem, jonka omisti vangitulle pojalleen Lev Gumiljoville. ... Pelon ja vainon ilmapiirissä Requiemin runoja ei kirjoitettu paperille, vaan ne tallennettiin muistiin, Ahmatovan itsensä sekä Tsukovskajan ja muutaman muun uskollisen ystävän." (s. 33)

Voi miten surullista! Tätä lukiessa mieleeni muistui Leonid Tsypkin, joka sentään uskalsi kirjoittaa teoksensa muistiin, muttei vainojen pelossa toimittanut töitään kustantajille.

Muualla verkossa: Leena Lumi luki Anna Ahmatova Fontankan talossa -kirjan ja valitsi sen Vuoden 2012 kauneimmaksi kirjaksi. Kirjaa on luettu myös Opuscolo -blogissa.

Kirjan tietoja:
Anna Ahmatova Fontankan talossa, Into 2012
Teksti Pirjo Aaltonen
Valokuvat Anne Hämäläinen
Kollaasit ja ulkoasu Sanni Seppo
77 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja