Kotimainen viikko/Loppufiilikset & Riitta Jalonen: Hyvää yötä Irma Noora

Kotimaisen viikon päättää Riitta Jalosen Hyvää yötä Irma Noora (Tammi, 2010). Takakansiteksti lupaa kirjan olevan "salaperäinen kertomus menneisyyden aaveista ja uudesta alusta". Salaperäisyyttä olisin kirjaan kaivannut hieman lisää, mutta menneisyyden aaveita ja uusi alku tarinasta sentään löytyy.

Näkijänlahjoilla siunattu Rebekka-täti kuolee ja hänen kasvattityttärensä Noora käy läpi menneisyyttään, pohdiskelee avioliittoaan ja tulevaisuuttaan, koettaako omia kykyjään näkijänä vai ei. Tässä lyhyesti Hyvää yötä Irma Noora -kirjan juoni. Mutta Jalonen ei kerro tarinaansa näin suoraviivaisesti. Menneisyys ja nykyhetki risteilevät tarinassa niin, että kuollut Rebekka-täti on melkeinpä toinen päähenkilö kirjassa. 

"Kuvat peittävät puolet salin lattiasta. Olen asetellut niitä aamusta alkaen järjestykseen koon mukaan. Edessäni on nuorten ja vanhojen ihmisten kuvia, onnellisia ja surullisia. Naisten kuvia on paljon enemmän kuin miesten.

    He kaikki ovat menneet tädin pään läpi ja sillä lailla olleet joka ikinen tässä asunnossa." (s. 103)

Rebekka-tädin näkijäntoimista olisi mielestäni voinut ammentaa enemmänkin tarinaan takakannen lupaamaa 'salaperäisyyttä'. Nyt Hyvää yötä Irma Noora jäi 'ihan kiva' asteelle, vaikka siinä tuntui olevan 'hyvä kirja' -luokan aineksiakin. Kirjan rakennetta ei voi moittia, pidin siitä miten mennyt ja nykyisyys tuntuivat parhaimmillaan olevan läsnä samassa hetkessä. Erityismaininta kirjan kauniille kansilehdelle!

Muualla verkossa: Riitta Jalonen kertoo kirjastaan Ylen Aamu-Tv:ssä. Irma Noorasta on luettu mm. blogeissa Kulttuuri kukoistaa, Kirjainten virrassa ja Kirjoituksia.

Kirjan tietoja:
Riitta Jalonen: Hyvää yötä Irma Noora
Tammi, 2010
156 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.

☺☺ Kotimainen viikko takana, mitä jäi käteen? ☺☺ 

 

Kotimainen viikko sai alkunsa bloggaajan päähän pälkähtäneestä ideasta vajaa viikko ennen teemaviikon alkua. Ah miten taidokasta toistoa, mutta ajatus varmaan kävi selväksi. Alkusysäyksen teemaviikkoon antoi tietysti 10.10 päivämäärä. Vanikan palat minulla oli jo aloitettuna, Waltarin pienoisromaanit löytyivät kotihyllystä, muut kirjat hain kirjastosta. Minulle tämä oli mukava, hieman erilainen viikko! Kirjoissa oli suomalaisia nimiä, liikuttiin tutunoloisissa maisemissa. Vastaan ei tullut eksoottisia seikkailuja, mutta Marjo Niemen Juostu maa jää mieleen viikon löytönä. Vanikan palojen bloggausta oli erityisen hauska tehdä, koska siihen yhdistyi pieni retki Oulun kasarmialueelle. Kirjapassikirjojen yhteydessä aion jatkossakin hyödyntää kotipaikkaetua, jos vain kirjojen tapahtumat tänne suunnalle sijoittuvat!.

Tämä ei varmastikaan jää blogini ensimmäiseksi ja viimeiseksi teemaviikoksi, sen verran virkistävää teemalukeminen oli. Tulevat teemat  ovat mietintämyssyssä!