Kotimainen viikko, Satupäivä & Zinaida Lindén: Ennen maanjäristystä
Blogissani on ensi viikolla kotimaisen kirjallisuuden teemaviikko! Bloggauksia on luvassa ainoastaan kotimaisista kirjoista. Juhlistan näin torstaina 10.10 vietettävää suomalaisen kirjallisuuden päivää, joka on myös Aleksis Kiven päivä. Aleksis Kiveä en sentään aio lukea, mutta ensi viikon blogipostauksia varten kävin alkuviikosta kirjastoretkellä. Luettavia kirjoja ei ole valittu viime aikoina paljon blogihuomiota saaneelta Hesarin 100-suosikkia -listalta. Ehei, minä vain menin jumpan jälkeen kirjastoon, valitsin hyllyistä nopeasti jotain mielessäni kaksi kriteeriä: kirja on lyhyt, ja kirjailija on minulle uusi tuttavuus. Tämä oli niin ex tempore -idea, ettei järkälemäisiä tiiliskiviä ole aikaa lukea (vaikkakin yksi paksumpi kirja Kirjapassi-listalta on ollut luettavana jo jonkin aikaa, eiköhän se ehdi ensi viikon postauksiin). Teemaviikolla sovellan samaa ajatusta kuin haasteissa eli mieluusti luen jotain minulle uutta kirjailijaa. Odotan teemaviikkoa innolla. Ja tiedän varmuudella, että nopealla kirjastopyrähdykselläni onnistuin löytämään ainakin yhden helmen!
Sitä seuraavalla viikolla luen satuja Satupäivän kunniaksi! Valkoinen kirahvi vinkkasi blogissaan Satupäivästä, jota vietetään perjantaina 18.10. Koko viikkoa en aio satuja lueskella, mutta muutaman ehdottomasti. Pienen penkomisen jälkeen löysin jopa kotikirjahyllystäni yhden satukirjan. Se näyttää kulkeutuneen meille kirjaston poistokärrystä. Ihastuttava teemapäivä, sopii mainiosti aikuislukijallekin!
Asian vierestä: Blogin ulkoasua on päivitetty. Jos joku ulkoasussa ärsyttää, vinkkaa kommenttiboksiin!
Ja nyt päivän kirjaan, joka löytyi Venäjän valloitus -haasteen vinkkilistalta. Zinaida Lindénin Ennen maanjäristystä (Gummerus, 2005) on myös sopiva aasinsilta kotimaiseen teemaviikkoon, sillä kirja on vuoden 2005 Runeberg-palkinnon voittaja. Ensimmäistä kertaa palkinnon sai ulkomainen kirjailija, kertoo kirjan takakansiteksti. Kustantajan esittelysivulta käy ilmi kirjailijan värikäs tausta: Lindén syntyi Leningradissa, muutti aikuisiällä Suomeen, asui muutaman vuoden välillä Japanissa ja asuu nykyään Turussa. Hän kirjoittaa kirjansa ruotsiksi.
Omista monikansallisista vaiheistaan Lindén on selkeästi ammentanut romaaniinsa Ennen maanjäristystä. Romaanin kehyskertomuksessa Suomessa asuva, ruotsiksi kirjottava, venäläistä alkuperää oleva nainen tapaa länsimaisen oloisen miehen, joka osoittautuu olevan tunnettu japanilaisten turistien keskuudessa. Mies, Ivan Demidov, on Japaniin muuttanut venäläismies, joka on ryhtynyt sumopainijaksi. Mies alkaa kertomaan naiselle elämäntarinaansa, jossa liikutaan Venäjän painonnostopiireissä, palomiehen ammatissa ja lopulta Japanissa sumopainiopissa.
Kirjan vahva urheiluteema tuli minulle yllätyksenä. Taisin lukea takakansitekstin ylimalkaisesti ja kirjan herkän kannen vuoksi odotin hieman runollisempaa romaania. Hämmästyin siis hieman, kun silmien eteen tuli kuvauksia kisoista:
"Tartun kiinni levytankoon. Nostan sen vyötärön korkeudelle, vaihdan painopistettä istuvassa asennossa. Tunnen joka ainoan lihaksen ruumiissani. Minulla ei ole vammoja, olen nuori ja terve, en säästele itseäni enkä pelkää kipua.
Nostan kevyesti, nuorekkaasti, notkeasti ja tanko lepää harteiden edessä. Yleisö päästää yhden pitkän huokauksen. Sellaisena hetkenä ei saa epäröidä - ei edes sekunnin murto-osan vertaa. Yritän taivuttaa polvia hiukan mutta jokin estää minua tempaamasta tankoa suorille käsille. Mitä nyt? Tanko muuttuu aina vaan painavammaksi, eikö tänään olekaan minun päiväni?" (s. 77)
Mari A:n kirjablogissa oli hiljattain postaus futis-teemaisista kirjoista. Sitä lukiessani totesin, että urheiluteema loistaa poissaolollaan lukemissani kirjoissa. Nytpä sain aivan yllättäen yhden urheiluteemaisen kirjan luettua!
Kirjasta jäi minulle hieman ristiriitaiset tunnelmat. Alkuosasta pidin paljon, mutta Demidovin tarinassa oli joitakin häiritseviä piirteitä. Loppua kohden sivuilla tapahtui toisinaan aika paljon ilman sen kummempaa syventymistä tapahtumiin. Tyttöystävät vaihtuvat kiivaaseen tahtiin, Demidovin sponsori menee konkurssiin, ei menekään ja ties mitä. Tuli melkein hengästynyt olo. Mietin myös kirjan aikajanaa - onko tosiaan mahdollista, että Demidov pystyi kertoi kaiken kirjassa olleen yhden öisen junamatkan aikana? No, ehkä hän oli nopea puhumaan. Kirjan loppukohtaus antaa viitteitä, että tarinalle voisi tulla jatkoakin. Ja vuonna 2007 ilmestyikin Kirjeitä Japanista.
Ja nyt päivän kirjaan, joka löytyi Venäjän valloitus -haasteen vinkkilistalta. Zinaida Lindénin Ennen maanjäristystä (Gummerus, 2005) on myös sopiva aasinsilta kotimaiseen teemaviikkoon, sillä kirja on vuoden 2005 Runeberg-palkinnon voittaja. Ensimmäistä kertaa palkinnon sai ulkomainen kirjailija, kertoo kirjan takakansiteksti. Kustantajan esittelysivulta käy ilmi kirjailijan värikäs tausta: Lindén syntyi Leningradissa, muutti aikuisiällä Suomeen, asui muutaman vuoden välillä Japanissa ja asuu nykyään Turussa. Hän kirjoittaa kirjansa ruotsiksi.
Kirjan vahva urheiluteema tuli minulle yllätyksenä. Taisin lukea takakansitekstin ylimalkaisesti ja kirjan herkän kannen vuoksi odotin hieman runollisempaa romaania. Hämmästyin siis hieman, kun silmien eteen tuli kuvauksia kisoista:
"Tartun kiinni levytankoon. Nostan sen vyötärön korkeudelle, vaihdan painopistettä istuvassa asennossa. Tunnen joka ainoan lihaksen ruumiissani. Minulla ei ole vammoja, olen nuori ja terve, en säästele itseäni enkä pelkää kipua.
Nostan kevyesti, nuorekkaasti, notkeasti ja tanko lepää harteiden edessä. Yleisö päästää yhden pitkän huokauksen. Sellaisena hetkenä ei saa epäröidä - ei edes sekunnin murto-osan vertaa. Yritän taivuttaa polvia hiukan mutta jokin estää minua tempaamasta tankoa suorille käsille. Mitä nyt? Tanko muuttuu aina vaan painavammaksi, eikö tänään olekaan minun päiväni?" (s. 77)
Mari A:n kirjablogissa oli hiljattain postaus futis-teemaisista kirjoista. Sitä lukiessani totesin, että urheiluteema loistaa poissaolollaan lukemissani kirjoissa. Nytpä sain aivan yllättäen yhden urheiluteemaisen kirjan luettua!
Kirjasta jäi minulle hieman ristiriitaiset tunnelmat. Alkuosasta pidin paljon, mutta Demidovin tarinassa oli joitakin häiritseviä piirteitä. Loppua kohden sivuilla tapahtui toisinaan aika paljon ilman sen kummempaa syventymistä tapahtumiin. Tyttöystävät vaihtuvat kiivaaseen tahtiin, Demidovin sponsori menee konkurssiin, ei menekään ja ties mitä. Tuli melkein hengästynyt olo. Mietin myös kirjan aikajanaa - onko tosiaan mahdollista, että Demidov pystyi kertoi kaiken kirjassa olleen yhden öisen junamatkan aikana? No, ehkä hän oli nopea puhumaan. Kirjan loppukohtaus antaa viitteitä, että tarinalle voisi tulla jatkoakin. Ja vuonna 2007 ilmestyikin Kirjeitä Japanista.
Kirjan tietoja:
Zinaida Lindén: I väntän på en jordbävning (2004)
Suomennos Jaana Nikula
Gummerus, 2005
236 sivua
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Zinaida Lindén: I väntän på en jordbävning (2004)
Suomennos Jaana Nikula
Gummerus, 2005
236 sivua
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Olen lukenut lindeniltä Kirjeitä Japanista kirjan, jossa on kai jotain samoja juttuja kuin tässäkin. Tykkäsin kirjasta, ja nyt odottaa uusin, Monta maata sitten pöydänkulmalla. Urheilu ei tunnu sopivan kirjallisuuteen, mutta syksyn esikoiskirjailija, Pasi Pekkonen toi koripallon kirjoihin, Unelmansieppaaja-kirjassa =)
VastaaPoistaKiva ulkonäkö täällä nyt!
Ai niin, ja kotimainen viikko on kiva idea!
PoistaHmm, koripallohan kuulostaa eksoottiselta lajilta suomalaiselle kirjailijalle.. sehän ei mikään valtavirran laji meillä ole. :) Juu, kotimainen viikko on minustakin jo onnistunut idea, vaikka postaukset ovat vasta edessäpäin. Aivan yllätyin, miten paljon kirjaston hyllyillä on tuntemattomia, kotimaisia nimiä kun niitä oikein asiasta tehden sieltä etsiskelee.
PoistaKotimainen viikko ja satupäivän viettäminen kuulostavat kivoilta. Minäkin aion yrittää satupäiväksi lukea satukirjan.
VastaaPoistaErikoisen kuuloinen kirja tämä Lindénin kirja.
Hieman oli tosiaan erikoinen, sumo, painonnosto ja venäjä -yhdistelmä erottuu ainakin aiheeltaan joukosta. :)
Poista