Robert Antoni: Karnevaalit

Robert Antonin Karnevaalit (Like, 2005) kuulosti tapahtumaympäristöltään lupaavan eksoottiselta. Trinidadin karnevaalit Länsi-Intian saaristossa, calypson rytmit... tässäpä todellisuuspakoa pimeneviin syysiltoihin. Paluu luontoon, kauas arjen sivistyksestä -tyylinen kertomus Karnevaalit olikin. Baareissa notkutaan paljon, karnevaalihumussa heilutaan kuin viimeistä päivää ja lopuksi seikkaillaan Trinidadin luonnonkauniissa maisemissa.

Karnevaaleissa päähenkilönä ja kertojana on New Yorkissa asuva William Fletcher, joka opettaa yliopistossa kirjallisuutta ja on saanut siinä sivussa aikaiseksi julkaisemattoman käsikirjoituksen. Hän on kotoisin Trinidadin saarelta ja on valkoihoinen. Tämän mainitsen sen vuoksi, että rotuseikat nousevat esiin kirjassa useaan otteeseen. William houkuttelee ystävänsä Laurencen ja Rachelin mukaansa vuotuisiin karnevaaleihin saarelle, jolta he kaikki ovat kotoisin. Karnevaalitunnelma olikin kirjan parasta antia:

"Ministeri käski poliisia olemaan siivosti.

'Nyt ei eletä siirtomaavallan aikaa', hän sanoi. 'Ihmisiä ei voi panna lukkojen taakse hauskanpidosta!'

  Sitten ministeri, kookas mies vihreässä avaruusoliopuvussa, jossa sojotti antenneja ja joka sai hänet näyttämään lähinnä intergalaktiselta ötökältä - nosti poliisin tikkaineen ilmaan. Ja jatkoi matkaansa kulman ympäri Woodford Streetille poliisia ja tämän joulukuusen kokoista megafonia kantaen. Paljasrintaisten minshallilaisten jäädessä hurraamaan." (s. 245)

Pelkkää humua, calypson ja driksujen juhlaa kirjaa ei ole, vaan juhlinnan lomassa päähenkilöt läpikäyvät menneisyytensä tapahtumia. Rachel ja William ovat joutuneet nuoruudessaan ryöstön ja pahoinpitelyn urheiksi, ja tapahtumat eivät vielä ole jättäneet heitä rauhaan. Kirjan loppupuolella myös rotujen väliset ristiriidat nousevat enemmän esille, 'me' ja 'ne toiset' -ajattelulta päähenkilöt eivät pääse karkuun edes vaeltaessaan saaren upeilla rinteillä.

Karnevaalit ei ole ylettömän syvällinen kirja, mutta mukavan leppoisaa luettavaa. Sivumäärässä olisi ehkä ollut supistamisen varaa, karnevaalipippaloiden tunnelmaa olisi varmaan saanut välitettyä tiiviimminkin. Kehut kirjan kauniille kannelle!

Muualla verkossa: Kirja-arvio Hesarissa

Kirjan tietoja:
Robert Antoni: Carnival (2005)
Suomennos Einari Aaltonen
Kansi Eliza Karmasalo/Like
Like, 2005
376 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja