Aleksandr Solženitsyn: Preussin yöt

Aleksandr Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970. Vuonna 1950 hän kirjoitti runoelman Preussin yöt (Sammakko, 2014), joka laitettiin Neuvostoliitossa kiellettyjen kirjojen listalle. Runoelma ei anna mairittelevaa kuvaa maan armeijan toimista: Preussin yöt kuvaa sitä, kuinka puna-armeija vuonna 1945 taistelee Itä-Preussissa, raiskaa naisia ja ryöstää omaisuutta. Solženitsyn kirjoitti runoelman vankileirillä, mutta toimitti sen sittemmin länteen piiloon. Preussin yöt julkaistiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1974 Ranskassa.

"Kasakat. Kilahdus miekan,
kiväärin tukin jyrähdys.
"Ulos! Laituriin tavarat!"
Hattuineen, takeissaan, kengin,
avatta kuin karjalauma,
laahaa kauhuissaan siviilit
halki kaupungin lumisen 
kokoamispaikkaan. Reitin
varrella valitaan naiset,
joiden kanssa vietetäänkin
portin alla, tässä, tuolla
kuuma viisiminuuttinen." (s. 87)

Preussin yöt oli tyyliltään  - anteeksi, nyt tulee maallikkotermi - kerronnallinen, joten sitä oli helppo lukea, vaikkei runoista mitään oikeasti ymmärräkään. Kirjassa on mukana suomentajan jälkisanat, joissa kerrotaan, että "Preussin öiden mitta on nelipolvinen dynaaminen, painoon perustuva trokee, suomennoksen kalevala - eli suomalainen mitta, joka painon huomioon ottaen pohjautuu ensisijaisesti tavulaajuuteen." (s. 142) Jos lukija on venäjäntaitoinen, voi koettaa lukea runoelmaa myös alkukielellä, sillä jokaisen aukeaman vasen sivu on varattu venäjänkieliselle tekstille.

Runoelman historia tuntui minusta säväyttävämmältä kuin itse runoelma. Luin runoelmaa tietenkin täysin ulkopuolisena, vailla kulttuurillista sidettä sen aiheeseen, joten se oli minulle teksti siinä missä joku toinenkin. Täytyy myöntää, että runomuoto jonkin verran latisti sotarintaman tapahtumia. Proosan lukijana olen tottunut laajempiin kuivailuihin ja dialogeihin, joten niiden puuttuminen sai aikaan tunteen, että kaikki tapahtuu kovin nopeasti. Näin kävi, vaikka koetin tietoisesti lukea runoelmaa hitaasti ja keskittyen. Taitaa olla bloggaajalla vielä opettelemista runojen lukemisessa. Pidin hyvänä seikkana sitä, että kirjassa oli selitystekstit mukana eli alku- ja loppusanat, joissa kerrottiin teoksen historiaa ja suomennoksen taustoja. Näin runoelma sai hieman kontekstia ympärilleen, eikä jäänyt pelkäksi sotaisaksi rynnistykseksi.

Runohaaste 2014 on odottanut aloituskirjaansa pitkään, mutta viimein saan myös tämän haasteen käynnistettyä. Kuten mainitsin, en juuri ymmärrä runojen hienouksien päälle, ja sopivien kirjojen löytäminen tähän haasteeseen on ollut työlästä. Jos runojen sisältö ei avaudu, niin mitä ihmettä niistä voi blogiin kirjoittaa? Onneksi lopulta löysin jotain, jota tämmöinen runoummikkokin pystyy lukemaan ilman runouden syventävän teorian tuntemusta. Preussin yöt antaa minulle pitkästä aikaa pisteen myös Ihminen sodassa -haasteeseen, ja Nobel-haastekin karttuu yhdellä kirjalla. Aika moni edellinen viikonloppu onkin blogissani hurahtanut nobelistien parissa, mutta seuraavalle viikonlopulle pitää keksiä jotain muuta. Yhtään nobelistia kun ei luuraa lukupinossani. Sen sijaan sinne ovat tiensä löytäneet nostalgiset nuortenkirjat.

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Aleksandr Solženitsyn: Прусские ночи (1974)
Suomennos Olli Hyvärinen
Esipuhe Jukka Mallinen
Sammakko, 2014
144 sivua