Oksan hyllyltä

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Ihminen sodassa -lukuhaaste viekoitteli minut mukaansa salakavalasti. Ensin ajattelin, etten osallistu moiseen haasteeseen laisinkaan. Satun kuulumaan siihen joukkoon, joka on aina sanonut 'äh, ei kiitos' sotakirjallisuudelle. Sehän on ankeaa ja kurjaa, pommit paukkuvat ja ihmisiä kuolee. Sitten luin Antony Beevorin & Artemis Cooperin kirjan omien kirjojen lukuprojektin tiimoilta, ja kas, sehän oli haasteen lukuvinkkilistalla. Haastepiste kelpaa aina, joten ajattelin ponnistaa sotamieheksi. Yksi sotakirja lisää ei voi olla kovin hankala juttu. Kun antaa haasteelle pikkusormen... Niin siinä lopulta kävi, että vuoden mittaan onnistuin lukemaan itseni kenraaliksi 15 luetulla kirjalla! Enpä olisi uskonut. Taipaleeni eteni näin: Sotamies - 2 luettua kirjaa: Antony Beevor & Artemis Cooper: Pariisi miehityksen jälkeen 1944-1949 (II maailmansota) Enni Mustonen: Lapinvuokko (Sodan liepeillä) Raskas tietojärkäle ja tasapainon vuoks...

Joe Kubertin sarjakuva-albumi Faksi Sarajevosta (Egmont Kustannus, 2014) perustuu tositapahtumiin. Kubertin ystävä Ervin Rustemagic jäi perheensä kanssa loukkuun Sarajevooon 18 kuukauden ajaksi vuosina 1992-1993, kun serbit piirittivät kaupunkia. Kubert kertoo bosnialaisten ystäviensä tarinan: kuinka he pitivät yhteyttä ulkomaailmaan faksikoneen avulla, kuinka he oppivat pärjäämään pommitusten keskellä ainaisessa pelossa ja epävarmuudessa. Ja kuinka he ponnistelivat sen eteen, että pääsisivät pois piirityksen keskeltä. Valtaosa albumista on perinteistä, värikästä sarjakuvaa, joka kuvittaa sodan kauhuja. Pommitukset, julmuudet, nälkä ja puute nousevat esille kuvissa: Kirjassa on myös mukana faksin kautta käytyä viestienvaihtoa. Rustemagic kuvailee fakseissa perheensä epätoivoa ja epäuskoa sen tosiseikan edessä, miten vähän ulkomaailma näyttää välittävän Sarajevon tilanteesta: "Jos joku muu tappaisi ja teurastaisi pingviinejä samaan malliin kuin serbit lahtaavat bosn...

Kiinnostukseni Ville Hännisen ja Jussi Karjalaisen kirjaan Sarjatulta! Sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat (Jalava, 2014) juontaa juurensa viime toukokuuhun, jolloin kävin katsomassa Ateneumin hienoa Tove Jansson -näyttelyä. Näyttelyssä oli esillä useita Janssonin Garm-lehteen piirtämiä kuvia, ja vaikutuin Janssonin pilapiirtäjän taidoista. Selatessani kesällä tulevan syksyn kirjakatalogeja huomasin, että Hännisen ja Karjalaisen kirjassa on mukana ihastelemiani Janssonin Garm-kuvituksia. Lisäksi kirja tuntui tarjoavan erilaisen näkökulman maamme sotaisaan ajanjaksoon. En ole sotakirjojen ystävä, mutta Ihminen sodassa -lukuhaasteen loppusuoralla päätin kokeilla kirjaa, jossa yhdistyy jotain erityisen kiinnostavaa (se Garm!) ja jotain, mitä yleensä välttelen (sota-aihe). Ja niinhän siinä kävi, että Sarjatulta! oli minun kirjani. Sarjatulta! esittelee suomalaisia sarjakuvia ja pilapiirroksia koko sodan ajalta eli talvisota, välirauha, jatkosota ja Lapin sota käydään ...

Nostalgiset Ursulat - se toinen sairaanhoitajasarja! Ursula -kirjat eivät nuoruudessani olleet minulle yhtä mieluisia kuin  Helenat , mutta muistan silti lukeneeni Ursulan seikkailut useampaan kertaan. Nostalgiset nuortenkirjat -haaste innosti minut pitkän tauon jälkeen Ursula -sarjan pariin, ja valitsin luettavakseni sarjan aloitusosan, Ursulan (Tammi, 1957) ja sarjan kolmannen osan, Ursula maailmalla -kirjan (Tammi, 1957).  Sarjan kakkososan tipauttaminen välistä ei haitannut juonessa pysymistä. Syy siihen, miksi hyppäsin suoraan kolmoseen oli se, että kirjan alkuperäinen nimi Cherry Ames, Army Nurse viittasi armeijaan ja olin todella utelias kirjan suhteen. Miten sota Ursuloissa oikein esitettiin? Muistikuvani sarjasta ovat huomattavasti hämärämpiä kuin Helena -sarjasta, ja näistä sotajutuista en muista juuri mitään. Enemmän mieleeni on jäänyt se, että Ursulat taisivat olla keskimäärin jännittävämpiä kuin Helenat ja Ursula oli se mustahiuksinen sairaanhoitaja. ...

Mona Leo kirjoitti kirjan Elämä rakastaa sinua (Imogen, 2014) toisen maailmansodan alussa, juuri ennen talvisotaa. Kirjassa nuori nainen, Ina, työskentelee sairaanhoitajana sodan keskellä ja lukee kuolleen taiteilijaystävänsä Marien muistiinpanoja. Kirja ei ole juonivetoinen, vaan pääosan saavat Marien huomiot taiteesta ja elämästä, sen pienistä ihmeistä ja suurista kysymyksistä. Inan lukiessa ystävänsä tekstejä hän kulkee itsekin eräänlaisen henkisen matkan. Tässä kirjassa näyttäytyvät rinnakkain sodan julmuus ja elämän hyvät, kauniit asiat, joita on toisinaan kovin vaikeaa tavoittaa ympäröivän pahuuden keskellä: "Tuli aika, jolloin Inaa pelotti nukahtaminen, sillä kun hän lopen väsyneenä raskaan päivän jälkeen kävi lepäämään ja torkahti, hänen unensa olivat niin hirvittäviä, että hän heräsi itkien ja vaikertaen. Öistä ja päivistä tuli yhtä tuskantäyteisiä. Elämän kauhistuttavimmat puolet hyökyivät hänen päälleen. Hänestä tuntui kuin jokin olisi halunnut pakottaa hänet tunnu...

Aleksandr Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970. Vuonna 1950 hän kirjoitti runoelman Preussin yöt (Sammakko, 2014), joka laitettiin Neuvostoliitossa kiellettyjen kirjojen listalle. Runoelma ei anna mairittelevaa kuvaa maan armeijan toimista: Preussin yöt kuvaa sitä, kuinka puna-armeija vuonna 1945 taistelee Itä-Preussissa, raiskaa naisia ja ryöstää omaisuutta. Solženitsyn kirjoitti runoelman vankileirillä, mutta toimitti sen sittemmin länteen piiloon. Preussin yöt julkaistiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1974 Ranskassa. "Kasakat. Kilahdus miekan, kiväärin tukin jyrähdys. "Ulos! Laituriin tavarat!" Hattuineen, takeissaan, kengin, avatta kuin karjalauma, laahaa kauhuissaan siviilit halki kaupungin lumisen  kokoamispaikkaan. Reitin varrella valitaan naiset, joiden kanssa vietetäänkin portin alla, tässä, tuolla kuuma viisiminuuttinen." (s. 87) Preussin yöt oli tyyliltään  - anteeksi, nyt tulee maallikkotermi - ker...

Slavenka Drakulićin Balkan Express (Kääntöpiiri, 1994) on alaotsikkonsa mukaisesti 'katkelmia sodan toiselta puolelta'. Drakulić on kroatialainen kirjailija ja toimittaja, joka kirjoitti Balkanin sodan aikana ajatuksiaan ylös tarinoiden muotoon. Balkan Express kokoaa ne yhteen kirjaan, ja vie lukijan uutisotsikoiden taakse. Miten sota vaikuttaa tavallisen ihmisen elämään? Miten hänen arvonsa ja maailmankuvansa muuttuvat? Näitä kysymyksiä Drakulić käsittelee pääosin hyvin omakohtaisissa teksteissään, joiden hän kuvailee olevan puoliksi novelleja ja puoliksi esseitä. "Oloni tuntuu kuitenkin näin itsenäisyyden aattona (kuulin uutisista, että Euroopan Yhteisö aikoo tunnustaa Kroatian huomenna, tammikuun 19. päivänä vuonna 1992) kaksijakoiselta. Minusta tuntuu, että minulta on riistetty menneisyyteni, lapsuuteni, kasvatukseni, muistoni ja tunteeni, ikään kuin koko elämäni olisi ollut väärää, pelkkää erehdystä ja valhetta. Olen häviäjä, itse asiassa me olemme nyt häviäjiä ...

Arturo Pérez-Reverten Taistelumaalari (Like, 2009) on kirja, jossa keskustellaan. Tunnettu sotavalokuvaaja Faulques on lopettanut uransa ja omistautunut maalaukselleen, joka kattaa kokonaisen rappeutuvan vartiotornin seinän. Eräänä päivänä tornille löytää tiensä mies, jonka elämän Faulquesin ottama valokuva on muuttanut. Mies on päättänyt tappaa hänet kuvanneen miehen, mutta sitä ennen... hän haluaa saada Faulquesin ymmärtämään jotain kuvasta ja itsestään. Kun alkuasetelma on tehty selväksi, loppuosa kirjasta kattaakin lähes yksinomaan näiden kahden miehen keskusteluja sodasta, ihmisyydestä ja elämästä. "Kosteus teki kuumuudesta kestämättömän, ja Faulques oli tutkinut maassa makaavia miehiä varovasti, hiljakseen, paita läpimärkänä, yrittänyt säästää voimiaan pienimmissäkin liikkeissä ja pysähdellyt välillä hengittämään suun kautta jähmeää, kuumaa ilmaa, joka löyhkäsi likaiselta jokivedeltä ja törmällä riutuvilta ihmisruumiilta. Raa'alta lihalta. Afrikkalaisten ruumiit ...

Peter Englundin Pultava (Art House, 2010) oli niitä kirjoja, joita luin melko pitkään, muutaman kymmenen sivua illassa. Hidas eteneminen johtui kirjan aiheesta: vuonna 1709 Pultavan kaupungin edustalla käyty taistelu Ruotsin ja Venäjän armeijan välillä ei ollut niin vangitseva aihe, että edes Englundin hyvä kerrontatyyli olisi naulinnut minut kirjan ääreen kovin pitkäksi aikaa kerrallaan. Vaikka kirjan aihe ei aivan ykkösjuttu minulle ollutkaan, otin kirjan luettavaksi, kun se sattuu olemaan osa oman kirjahyllyn lukuprojektiani . "Kun välimatka oli kutistunut 200 metriin, Venäjän tykistö alkoi käyttää kuulien sijasta kartesseja. Rautatuuli yltyi hirmumyrskyksi. Rykmenttien tykkien tulikidat purskauttivat räjähdyspanoksen toisensa jälkeen; ohueen siniseen rintamaan pumpattiin tiheitä parvia lyijyhauleja, piinsiruja ja kulmikkaita raudankappaleita. Ruotsalaiset marssivat itsepintaisesti eteenpäin selkä suorassa läpi sirpalekuurojen. Ehkä he elättelivät kuolemanpelossaan ohjesä...

Pikkuruinen Norsunluurannikko on selviytynyt futiksen MM-kisoihin, joten jotain luettavaa piti kyseisestä maasta löytää. Ahmadou Kourouman Ei Allahin tartte (Tammi, 2002) sattui sopivasti olemaan myös Ihminen sodassa -haasteen vinkkilistalla, joten kahden haasteen kannustamana tartuin kirjaan - ja luin sen loppuun. Kourouman kirjalla oli hyvät puolensa, mutta jos Norsunluurannikon kirjailijoiden teoksia olisi runsaammin tarjolla, olisin varmaankin jättänyt sen kesken. Nyt olin laiska etsimään toista kirjaa ja lukea pinnistin lainaamani kirjan loppuun. Ja siis sehän EI ollut vaihtoehto, että Norsunluurannikko olisi jäänyt kokonaan ilman futiskirjaa. Ei tämä Kourouma niin huono sentään ollut. "Jakuba ja mä läpäistiin testit, eikä niiden perusteella onneksi ollu epäilyksiä sielunsyönnistä. (Epäilys tarkottaa haitallista, johonkin perustuvaa tai keksittyä epäluuloa.) Sillä sielunsyöjiä hakataan ja kidutetaan, kunnes ne oksentaa veripallon, joka kaikilla sielunsyöjillä on sisu...

Nainen ja minihame. Myönnän, että Rosa Meriläisen nimi on tähän asti nostattanut mieleeni lähinnä muistumia iltapäivälehtien vuosien takaisista huuhaalööpeistä. Luettuani Meriläisen Nainen punainen (Teos, 2012) -kirjan muistan jatkossa hänet naisena, joka osaa kirjoittaa. Nainen punainen oli minulle myönteinen yllätys. Tampereen punaiseen naiskaartiin kuuluneen Helmi Johanssonin tarina valottaa yhden naisen näkökulmasta sitä, miten kiihkeä aatteen palo lopulta sai melko katkeran lopun.    " - Näytetään, huusivat kaikki yhteen ääneen riippumatta siitä mitä tarkoittivat.     Näin he valoivat toisiinsa ja itseensä taistelutahtoa. Ja toivoa. Helmi oli likoistaan ylpeä. Itseään hän ei olisi välttämättä niin rohkeasti puolustanutkaan, mutta likkojen puolesta oli helppo lähteä Tekulle tivaamaan selityksiä. Että mitä ihmettä tämä farssimainen Oriveden reissu tarkoitti, kuka oli vastuussa tällaisesta kiusanteosta ja turhanjuoksuttamisesta. Ei vastauksia kyllä t...

Mika Waltarin Johannes Angelos (SSKK, 1980) nytkäyttää oman kirjahyllyn lukuprojektiani askeleen eteenpäin. Valitsin kirjan mukaan projektiin, koska se on ohuimpia kotikirjahyllyni Waltareita (projektin tiiliskivi-paikan oli jo lunastanut Ihanteiden nousu , jonka lukemisessa saavutin juuri puolivälin etapin). Lukemista aloitellessani totesin ilokseni, että saan Waltarista myös pisteen Ihminen sodassa - haasteeseen. Merkintä kaukaiset sodat -osastolle ja kersantin natsojen tavoittelu on näin aloitettu. Johannes Angelos on kirjoitettu päiväkirjamuotoon, mutta on siitä huolimatta hyvin romaanimainen kerronnaltaan. Ensimmäinen merkintä on kirjoitettu joulukuun 12. päivä 1452 ja viimeinen toukokuun 29. päivä 1453. Tapahtumapaikkana on Bysantin pääkaupunki Konstantinopoli eli nykyinen Istanbul. Päiväkirjaa pitävä Johannes asuu kaupungissa, joka elää pelonsekaisen odotuksen vallassa: milloin sulttaani Muhammedin mahtava turkkilaisarmeija saapuu Konstantinopolin edustalle ja aloittaa p...

Palkintokierros johdatti minut kirjaston sarjakuvaosastolle. Kirjasammon sivut eivät ihmeitä paljasta Kemin sarjakuvapäivien Lempi-palkinnoista, mutta kaikki palkitut löytyvät sarjakuvapäivien omilta sivuilta. Viime vuonna Lempi Grand Prix -palkinto myönnettiin oululaiselle Ilpo Koskelalle , joka on myös nimetty sarjakuvaneuvokseksi kolmisen vuotta sitten. Koskelan tuotannosta nappasin mukaani Paholaisen kuiskauksen (Arktinen Banaani, 2009). Valitsin sen mukavan seikkailuhenkisen kannen perusteella, mutta lukemista aloittaessani huomasin, että sarjiksessa liikutaan melkeinpä sotaisissa ympyröissä. Yllätyspiste Ihmisiä sodassa -haasteeseen! Paholaisen kuiskaus sijoittuu Kuuban vallankumouksen aikaan 1960-luvun alkuun. Kuubassa eletään jo Castron vallan alaisuudessa, mutta vastavallankumoukselliset keittävät omia juoniaan ja saarelle vyöryy myös neuvostojoukkoja. Tämän kiihkeän tunnelman keskelle lentää Koskelan sankari, seikkailija Aleks Revel. Revelin tehtävänä on etsiä maailm...

Carlo Sgorlonin Menetettyjen jokien armeija (Otava, 1988) on surullisen kaihoisa kirja ihmisistä sodan myllerryksen keskellä. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Italiaan, Friulin kylään. Toinen maailmansota vetää viime henkäyksiään, ja saksalaiset ovat käskyttäneet kasakka-armeijan asuttamaan pientä Friulin kylää ja sitä ympäröiviä seutuja. Kasakat ovat lähteneet pakoon Venäjän kaoottisia oloja, ja ainakin osa heistä haaveilee sodasta puna-armeijaa vastaan. Italiassa kasakat valtaavat elintilaa paikalliselta väestöltä, ja kasakoiden yhteiselo italialaisten kanssa onkin yksi kirjan keskeisiä aiheita. Sopeutuminen vieraiden läsnäoloon, oman kansallisen identiteetin pohdinta, taistelu elämän perustarpeista ja tuon taistelun kärjistyminen - Menetettyjen jokien armeija käsittelee tärkeitä teemoja. "Samaan aikaan levisivät katumuksen tunteet siitä, että oli lähdetty Venäjältä. Nyt nuo tunteet olivat jo tunkeutuneet kuin sumu kaikkien vanhusten sisälle, aina Dunaikaa myöten. Eräänä ilta...

Sotamies täällä moi! Ihminen sodassa -haaste etenee Enni Mustosen Lapinvuokon (Otava, 2010) ansiosta ensimmäiselle tasolle. Kaksi luettua kirjaa kasassa - jee! Lähdin haasteeseen mukaan vähin odotuksin, sillä sotakirjallisuuden olen tähän asti sivuuttanut täysin luettavaa etsiessäni. En oikein tykkää ahdistua lukiessani, ja sota nyt on ahdistava aihe jos mikä. Jokos ahdistaa kahden luetun jälkeen? No ei, kirjailijat osaavat näemmä kirjoittaa sota-aiheesta kirjoja ilman, että koko ajan pommit paukkuvat niskaan ja ryvetään ankeudessa ja kurjuudessa. Vaivihkaa lukupinooni on hivuttautunut kaksi uutta, haasteeseen sopivaa kirjaa odottamaan lukemistaan, joten seuraava taso häämöttää jo silmissä. Enkä vielä ole edes edennyt mielikuvitussotiin, joita olen koko ajan pitänyt oljenkorsinani tässä haasteessa. Nälkä taitaa taas kasvaa lukiessa... ties millaiset natsat ehdin saavuttaa ennen ensi vuoden marraskuuta. Lapinvuokko valikoitui luettavakseni, koska se vaikutti takakannen perust...

Antony Beevorin ja Artemis Cooperin Pariisi miehityksen jälkeen 1944-1949 on tämän viikon Suoritukseni isolla S:llä. Valitessani alkusyksyllä kirjoja oman kirjahyllyn lukuprojektin  ensimmäiseen osaan tämä kirja valikoitui listalle hetkellisen tietokirjainnostuksen vallassa. Aloittelin kirjan lukemista parisen viikkoa sitten tajutessani, että marraskuun loppu lähenee kiivaasti ja olen onnistunut lukemaan vasta 3/5 kirjaa listaltani. Höh, kyllähän yhden vielä ehtii lukea vaikka päällään seisten... 150 sivun jälkeen alkoi kaunokirjallisuuden ystävältä usko loppua, ja arvelin jo tyytyväni 3/5 tulokseen ja lukevani Beevorin ja Cooperin loppuun 'joskus'. Sitten Suketuksen blogissa starttasi Ihminen sodassa -haaste . Meinasin sivuuttaa haasteen 'sotakirjat ei todellakaan oo mun juttu' -asenteella, mutta kas kummaa, lukuvinkkilistalla on eräs Beevor & Cooperin teos Pariisista... puolikkaan sotamiehen arvo antoi lisämotivaatiota lukemiselle ja ah, nyt se on tehty! ...