Carlo Sgorlon: Menetettyjen jokien armeija
Carlo Sgorlonin Menetettyjen jokien armeija (Otava, 1988) on surullisen kaihoisa kirja ihmisistä sodan myllerryksen keskellä. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Italiaan, Friulin kylään. Toinen maailmansota vetää viime henkäyksiään, ja saksalaiset ovat käskyttäneet kasakka-armeijan asuttamaan pientä Friulin kylää ja sitä ympäröiviä seutuja. Kasakat ovat lähteneet pakoon Venäjän kaoottisia oloja, ja ainakin osa heistä haaveilee sodasta puna-armeijaa vastaan. Italiassa kasakat valtaavat elintilaa paikalliselta väestöltä, ja kasakoiden yhteiselo italialaisten kanssa onkin yksi kirjan keskeisiä aiheita. Sopeutuminen vieraiden läsnäoloon, oman kansallisen identiteetin pohdinta, taistelu elämän perustarpeista ja tuon taistelun kärjistyminen - Menetettyjen jokien armeija käsittelee tärkeitä teemoja.
"Samaan aikaan levisivät katumuksen tunteet siitä, että oli lähdetty Venäjältä. Nyt nuo tunteet olivat jo tunkeutuneet kuin sumu kaikkien vanhusten sisälle, aina Dunaikaa myöten. Eräänä iltana babuska oli levoton siitä, ettei Girei ollut vielä tullut kotiin, ja sanoi Urvanille:
- Meidän olisi pitänyt pysyä siellä. Meidän ei olisi missään tapauksessa pitänyt hylätä kyliämme.
- Te unohdatte punaiset.
- Minä en unohda mitään. Mutta ehkä punaiset olivat vain väliaikaisia, kun taas maa on ikuinen." (s. 108)
Kaiken taustalla häilyy sota ja sen käänteet. Niistä kantautuu vain huhupuheita ja hajanaisia tietoja Friulin syrjäiseen kylään. Kasakoiden lähin vihollinen on vuorilla piileskelevä partisaanijoukko, joka välttelee avointa taistelua ja iskee mieluummin salakavalasti väijytyksen suojista. Sota ei tule Menetettyjen jokien armeijassa aivan lähietäisyydelle taistelujen muodossa, taistelut käydään enemmänkin henkilöiden mielissä. Kuinka he selviävät ruuan vähetessä, hermojen kiristyessä ja läheisten menehtyessä traagisissa olosuhteissa?
"Samaan aikaan levisivät katumuksen tunteet siitä, että oli lähdetty Venäjältä. Nyt nuo tunteet olivat jo tunkeutuneet kuin sumu kaikkien vanhusten sisälle, aina Dunaikaa myöten. Eräänä iltana babuska oli levoton siitä, ettei Girei ollut vielä tullut kotiin, ja sanoi Urvanille:
- Meidän olisi pitänyt pysyä siellä. Meidän ei olisi missään tapauksessa pitänyt hylätä kyliämme.
- Te unohdatte punaiset.
- Minä en unohda mitään. Mutta ehkä punaiset olivat vain väliaikaisia, kun taas maa on ikuinen." (s. 108)
Kaiken taustalla häilyy sota ja sen käänteet. Niistä kantautuu vain huhupuheita ja hajanaisia tietoja Friulin syrjäiseen kylään. Kasakoiden lähin vihollinen on vuorilla piileskelevä partisaanijoukko, joka välttelee avointa taistelua ja iskee mieluummin salakavalasti väijytyksen suojista. Sota ei tule Menetettyjen jokien armeijassa aivan lähietäisyydelle taistelujen muodossa, taistelut käydään enemmänkin henkilöiden mielissä. Kuinka he selviävät ruuan vähetessä, hermojen kiristyessä ja läheisten menehtyessä traagisissa olosuhteissa?
Pidin todella paljon Menetettyjen jokien armeijasta. Sodasta voi kirjoittaa ilman taistelujen melskettä, ja sen Sgorlon tekee taitavasti. Menetettyjen jokien armeija tuo sodan kaaoksen tunteen lähellä pientä ihmistä, joka yrittää ymmärtää, miksi on joutunut ankarien olosuhteiden riepoteltavaksi. Kirjassa seurataan kasakoiden ja italialaisten taivalta muutaman päähenkilön kautta, ja henkilöhahmot on hienosti rakennettu. Kasakatkin esitetään inhimillisinä ihmisinä, jotka koettavat selvitä parhaansa mukaan vaeltaessaan henkisesti ja fyysisesti kaukana kotoisilta mailta. Menetettyjen jokien armeija vain paranee loppuaan kohti, ja vaikka viimeisillä sivuilla pilkahtelee valoisa tulevaisuus, on sitä ennen saanut luettavakseen melkoisen dramaattisia tapahtumia. Erittäin hieno kirja, suosittelen!
Haastepisteitä ropisee: Italialaisen aterian aloittava aperitivo ilmestyy komeasti pöytään. Ihminen sodassa -haasteessa olen jo puolivälissä matkalla kohti korpraalin arvoa. Italia osallistuu myös futiksen MM-kisoihin tulevana kesänä, joten futispistesaldokin kertyy jälleen yhdellä maalla.
Goodreads: 4 tähteä
Muualla verkossa: Kirjailijalle omistetut sivut (italiaksi)
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Carlo Sgorlon: L'Armata dei fiumi perduti (1985)
Suomennos Marja-Leena Mikkola
Otava, 1988
287 sivua
Oli täysin tuntematon italialaiskirjailija tämä. Sinä se teet hienoja löytöjä! Täällä on aina ilo vierailla.
VastaaPoistaKiitos :). Enpä ollut minäkään Sgorlonista aiemmin kuullut. Tämä tuli aivan sattumalta vastaan kirjastossa, otsikon perusteella nappasin mukaan sotainen haaste mielessä. Oli yllätys, että tämä oli näin hyvä! Tämmöiset on kyllä niitä parhaita kirjoja, vähin toivein alkaa lukea ja sitten se kirja yhtäkkiä vie mennessään.
VastaaPoistaJuuri luin loppuun toisen maailmansodan viimeisiä päiviä käsittelevän tietokirjan, ja siinäkin tietysti Italiaan useaan otteeseen pyrähdettiin, mutta vielä jäi kaukaiseksi. Ehkä voisin siis tutustua aiheeseen lisää kaunokirjallisuuden kautta. Pidetään mielessä!
VastaaPoistaTämä oli piristävä siitäkin syystä, että sijoittui Italiaan. Vähän erikoisemmat ympyrät, ja kun oli vielä ne kasakat mukana, niin eksotiikka vain lisääntyi.
VastaaPoista